Burušaskin kieli
| Burušaskin kieli | |
|---|---|
 Burušaskin puhuma-alue. |
|
| Oma nimi | بروشسکی (burū́šaskī) |
| Tiedot | |
| Alue |
Gilgit-Baltistan, Pakistan Jammu ja Kashmir, Intia |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia | 112 000 (2016) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | arabialainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | isolaattikieli |
| ISO 639-3 | bsk |
Burušaski (burušaskiksi بروشسکی, burū́šaskī) on Pakistanissa asuvien hunzien puhuma isolaattikieli. Sitä puhui vuonna 2000 noin 87 000 ihmistä[1] tai joidenkin arvioiden mukaan jopa 100 000 ihmistä pääasiassa Pohjois-Pakistanissa.[2] Burušaskilla ei ole tunnettuja sukulaiskieliä, ja sen sukulaisuutta on yritetty selvittää erityisesti baskin, sumerin, kaukasialaisten kielten, dravidakielten ja jeniseiläisten kielten kanssa, mutta toistaiseksi tuloksia ei ole saavutettu.
Burušaskilla on kaksi päämurretta, jotka eivät eroa toisistaan kovin merkittävästi. Ympäröivät kielet ovat vaikuttaneet voimakkaasti burušaskin sanavarastoon, eritoten siksi, että koko islamilainen, arabialais-persialainen sivistyssanasto on lainattu kaikkiin muslimikieliin, myös burušaskiin, jonka puhujat ovat ainakin nimellisesti muslimeja, joskin kuuluisampia hurtista ja rivosta huumoristaan kuin hurskaudestaan. (Merkittävä osa tutkijoiden keräämästä burušaskinkielisestä materiaalista on tiettävästi sisällöltään hätkähdyttävän ruokotonta jopa kaiken kokeneen länsimaalaisen näkökulmasta.) Selvästi persialaista alkuperää ovat muun muassa burušaskin vihollista ja ystävää tarkoittavat sanat dušman ja doost sekä Jumalaa tarkoittava xoda. Kielessä on kaksitoista "peltoa" merkitsevää sanaa[3].
Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burušaskin taivutuspäätteet ja kieliopillinen materiaali on täysin vierasta naapurikielille (jotka ovat kašmirin, hindin ja urdun sukuisia indoarjalaisia kieliä), mutta itse burušaskin kielioppi ei ole sen enempää suomen kuin hindin puhujankaan näkökulmasta outo, vaikka ehkä eksoottinen. Äänneopissakin on Intian kielille tyypillisiä yleispiirteitä: hindin tai urdun puhujalle burušaskin ääntäminen ei voi olla kohtuuttoman vaikeaa.
Burušaskin erityispiirteitä on, että ruumiinosia tarkoittavat sanat eivät koskaan esiinny ilman omistusliitettä (burušaskissa ei ole sanaa käsi, vaan ainoastaan käteni, kätesi ym., jos kohta omistusliite tulee siellä sanan alkuun, ei loppuun). Burušaskissa on neljä sukua: maskuliini, feminiini, yksittäin esiintyvä ja materia. Maskuliineja ja feminiinejä voivat olla vain ihmiset, esimerkiksi eläimet kuuluvat yksittäin esiintyvien luokkaan.
Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burušaskin puhujilla on elävä tarinankerrontakulttuuri, mutta kielellä ei viime aikoihin asti ole juurikaan ollut kirjallista käyttöä. Jos sitä on tarpeen kirjoittaa, käytetään yleensä arabialaisten aakkosten urdulais-persialaista muotoa.
Fonetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burušaskissa on 32 konsonanttia.
| Bilabiaaliset | Dentaaliset | Alveopalataaliset | Retrofleksiset | Velaariset | Uvulaariset | Glottaaliset | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Soinnittomat klusiilit | p | t | ʈ (t.) | k | q | ||
| Aspiroituneet klusiilit | ph | th | ʈh (t.h) | kh | |||
| Soinnilliset klusiilit | b | d | ɖ (d.) | g | |||
| Afrikaatat | ʦ (ts) | ʧ (tš) | ʦ̢ (ts.) | ||||
| Soinnittomat frikatiivit | s | ʃ | ʂ (s.) | x | h | ||
| Soinnilliset frikatiivit | z | ʒ | ʐ (z.) | ɣ (G) | |||
| Nasaalit | m | n | ŋ | ||||
| Likvidat | w | l | j | ||||
| Tremulantit | r |
Taulukossa on käytetty IPA-merkistöä. Niitä selaimia varten, jotka eivät osaa näyttää Unicodea oikein, on annettu sulkeissa ääntämisohje vaihtoehtoisilla merkeillä.
Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Burušaskissa on viisi vokaalia: a, e, i, o ja u.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Burushaski Ethnologue. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ About the Language Burushaski Language Documentation Project. Arkistoitu 1.8.2013. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Rivière, Claude: ”Pakistan”, Maailman ympäri 5: Etelä- ja Kaakkois-Aasia, s. 45-46, 58. WSOY, 1988. ISBN 951-0-1400-7.