Czesław Miłosz
Sivulta puuttuu Czesław Miłosz  |
|
|---|---|
 Czesław Miłosz joulukuussa 1998 |
|
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1911 Szetejny, (liett. Šeteniai), Kaunasin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 14. elokuuta 2004 (93 vuotta) Krakova, Puola |
| Ammatit | runoilija, esseisti, professori |
| Kansallisuus |  Puola Yhdysvallat |
| Äidinkieli | puola |
| Tuotannon kieli | puola,englanti |
| Tunnustukset | Nobelin kirjallisuuspalkinto 1980 |
 |
|
Czesław Miłosz (30. kesäkuuta 1911 Šeteniai, Kaunasin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 14. elokuuta 2004 Krakova, Puola) oli puolalainen runoilija ja esseisti. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980.[1]
Czesław Miłosz syntyi Szetejnyssä (liett. Šeteniai), silloisessa Venäjän keisarikunnassa, nykyisen Liettuan alueella, puolalaistuneeseen liettualaiseen aatelissukuun. Czesław oli sukua Adam Mickiewiczille ja Józef Piłsudskille joiden suku oli ollut tekemisissä Miłoszin perheen kanssa Puola-Liettuassa.
Miłosz opiskeli lakia Vilnan yliopistossa, joka oli tuohon aikaan puolankielinen, kuten iso osa kaupungin väestöstäkin. Miłosz myös kirjoitti koko tuotantonsa puolaksi, ja hän sanoi olevansa puolalainen, vaikka puolalaiset toisinaan hänen mukaansa pitävä häntä liettualaisena. Milosz puhui sujuvasti puolaa, liettuaa, venäjää, englantia ja ranskaa.
Venäjän vallankumouksen aikoihin hän asui perheineen myös Venäjällä.[2] Toisen maailmansodan vuodet Miłosz vietti Varsovassa, jossa hän kävi Władysław Tatarkiewiczin luennoilla. Hän puolansi uudelleen Uuden testamentin.
Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattašeaksi Pariisiin.[2] Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta.[3] Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin.[2]
Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998.[2] Czesław sai Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.[4]
Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980.[2] Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan,[2] mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan.[2] Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa. Miłosz sai Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93 vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan ns. Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Ansioituneiden kryptaan.
Runojen lisäksi Miłosz tunnetaan kirjasta Vangittu mieli, joka kertoo älymystön suhteesta kommunistiseen totalitarismiin. Issan laakso kertoo nuoruudenajoista Vilnassa ja sen ympäristössä.
Suomennetut teokset [muokkaa]
- Vangittu mieli. (Zniewolony umysl, 1953.). Suom. Kirsti Siraste. WSOY, 1983. ISBN 951-0-12099-5.
- Issan laakso. (Dolina Issy, 1955.). Suom. Kirsti Siraste. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10671-2.
- Euroopan lapsi: Runovalikoima. Suom. Kirsti Siraste. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12810-4.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1980 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Puukko, Martti: Vaeltava tähti. Parnasso 5/2011, s. 15–17.
- ↑ Tore Frängsmyr, Sture Allén (toim.): Nobel Lectures, Literature 1968–1980. World Scientific Publishing Co, 1993. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Petri Liukkonen: Books and Writers: Czesław Miłosz Authors' Calendar. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Czesław Miłosz Wikimedia Commonsissa- Polvivaara, Lauri: Czeslaw Milosz ja Ulron valta, Paatos 2/2010
- Czesław Miłoszin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Kärkkäinen, Tapani: Isänmaalliset luopiot, Puolan ja Liettuan kirjallisuuksien rajankäyntiä, Nuori Voima 2/1994
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |
