Günter Grass
| Günter Grass |
|
|---|---|
Günter Grass |
|
| Syntynyt | 16. lokakuuta 1927 (ikä 84) Danzigin vapaakaupunki |
| Ammatit | kirjailija, kuvataiteilija |
|
|
|
Günter Grass (alun perin Graß, s. 16. lokakuuta 1927 Danzigissa) on toisen maailmansodan jälkeisen ajan huomattavimpia saksalaisia prosaisteja. Hän sai vuonna 1999 kirjallisuuden Nobelin palkinnon elämäntyöstään.[1]
Günter Grass on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hän on tehnyt taidegrafiikkaa, kuvituksia muun muassa Hans Christian Andersenin satuihin sekä veistoksia. Grassin taidetta on ollut esillä muutamia kertoja Suomessakin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Günter Grass syntyi danzigilaiseen kauppiasperheeseen. Hänen isänsä Willy Grass oli etninen saksalainen, hänen äitinsä Helene, tyttönimeltään Knoff, oli kašubialaista, puolalaista ja saksalaista perua.[2] Toisessa maailmansodassa Grass otettiin aluksi asevelvolliseksi työjoukkoihin ja 17-vuotiaana vuonna 1944 Waffen-SS:ään. Grass määrättiin 10. SS-panssaridivisioona "Frundsbergiin", jossa hän toimi lataajana panssarivaunussa. Hän haavoittui 1945 ja joutui amerikkalaisten vangiksi vuoteen 1946 asti.
Grass työskenteli 1946–1947 kaivoksessa ja opiskeli Düsseldorfissa kivenhakkaajaksi, minkä jälkeen hän opiskeli vuoteen 1952 asti grafiikkaa ja kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa (Kunstakademie Düsseldorf). Vuonna 1953 hän jatkoi opiskelua Berliinin taidekorkeakoulussa (Hochschule der Künste Berlin) kuvanveistäjä Karl Hartungin oppilaana. Vuosina 1956–1960 hän työskenteli kuvanveistäjänä ja kirjailijana Pariisissa.
Grass osallistui myös rauhanliikkeeseen ja vietti puoli vuotta Kalkutassa. Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan SPD:ssä ja tuki Willy Brandtia toimien muun muassa hänen taustakirjoittajanaan. Vuosien 1989–1990 tapahtumien aikana hän piti parempana kahden erillisen Saksan mallia ja uskoi Saksasta tulevan yhdistymisen myötä taas aggressiivinen kansallisvaltio.
Oman menneisyytensä natsiajan SS-joukoissa hän salasi vuosikymmeniä ja viimein elokuussa 2006 asian myöntäessään kuvasi sitä nuoruuden erheeksi, jota on hävennyt ja katunut sittemmin kovin. Aikaisemmissa elämäkertatiedoissaan Grass oli kertonut toimineensa myös ilmatorjunta-apulaisena Luftwaffessa ja olleensa tavallinen Wehrmachtin rintamasotilas. Grassin myöhäinen tunnustus laukaisi Saksassa voimakkaan keskustelun hänen moraalikäsityksistään vaikka hän oli jo aiemmin kertonut kannattaneensa natsismia teini-ikäisenä.[3]
[muokkaa] Tuotanto
Grassin ensimmäiset kirjalliset tuotokset syntyivät vuosina 1956–1957, samoihin aikoihin kun hän piti ensimmäiset taidenäyttelynsä Stuttgartissa ja Berliinissä. Ennen vuotta 1958 hän kirjoitti lähinnä lyhytproosaa, runoja ja näytelmiä.
Trilogiaan Danziger Trilogie kuuluva Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) on kirjoitettu hyvin kuvallisella kielellä. Siinä Grass käsittelee yhtenä ensimmäisistä saksankielisistä kirjailijoista toisen maailmansodan tapahtumia. Kirja on hänen ensimmäinen romaaninsa ja samalla teos, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhemmin 1979 sen pohjalta on myös tehty elokuva. Bremenin kirjallisuuspalkinnon palkintolautakunta olisi vuonna 1960 halunnut palkita hänet teoksesta, mutta osavaltion senaatti esti palkitsemisen, eikä palkintoa myönnetty tuona eikä seuraavanakaan vuonna lainkaan.
Myös Grassin seuraava teos, niin ikään toisen maailmansodan Danzigiin sijoittuva kirja Katz und Maus, sai aluksi aikaan skandaalin. Hessenin työministeri pyrki kieltämään kirjan julkaisemisen sen siveettömän sisällön perusteella. Julkisuuden ja muiden kirjailijoiden vastalauseiden jälkeen sensuurihakemus peruttiin.
Grass on järjestänyt teostensa kääntäjille 1970-luvulta alkaen useita seminaarja, joissa käsitellään sanojen merkityksiä, oiotaan väärinkäsityksiä ja Grassin lukiessa kuunnellaan rytmiä.[4]
Tällaisen seminaarin Grass järjesti myös teoksesstaan Grimms Wörter, joka paitsi on elämäkerrallinen kertoo myös Grimmin veljesten elämästä ja heidän käynnistämästään sanakirjahankkeesta. Se on rakenteeltaan sanakirjanomainen, aakkosjärjestyksessä etenevä yhdeksänlukuinen teos, jonka kääntämistä perinteisin menetelmin pidetään mahdottomana, mutta Grass on kannustanut yrittämään: "Keksikää."[4]
[muokkaa] Kunniaa ja museo
Grass on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja huomionosoituksia 1950-luvulta saakka, näistä tärkeimpinä:
- 1994 Thomas Mann -kirjallisuuspalkinto
- 1999 Nobelin kirjallisuuspalkinto
- 2005 Berliinin Freie Universität -yliopiston kunniatohtori
Helmikuussa 2008 Gazeta Wyborcza -sanomalehti kertoi, että Günter Grassille avataan Puolan Gdanskissa nimikkomuseo. Museoon tulee Grassin grafiikkaa, veistoksia, kirjakauppa ja työhuone.[5]
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Proosa
- Danziger Trilogie
- Die Blechtrommel, 1959, (suom. Peltirumpu)
- Katz und Maus, 1961, (suom. Kissa ja hiiri)
- Hundejahre, 1963, (suom. Koiranvuosia)
- Örtlich betäubt, 1969, (suom. Paikallispuudutus)
- Aus dem Tagebuch einer Schnecke, 1972
- Der Butt, 1979, (suom. Kampela)
- Das Treffen in Telgte, 1979, (suom. Kirjailijakokous)
- Kopfgeburten oder Die Deutschen sterben aus, 1980, (suom. Aivoituksia eli Saksalaiset kuolevat sukupuuttoon)
- Die Rättin, 1986, (suom. Rottarouva)
- Zunge zeigen, 1988, (suom. Häpeän kieli)
- Unkenrufe, 1992, (suom. Kellosammakon huuto)
- Ein weites Feld, 1995, (suom. Avarammille aloille)
- Fundsachen für Nichtleser, 1995, (suom. Löytötavaraa lukuhaluttomille)
- Mein Jahrhundert, 1999, (suom. Minun vuosisatani)
- Ravunkäyntiä: Kertomus. (Im Krebsgang, 2002.) Suomentanut Oili Suominen. Keltainen kirjasto 343. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2524-6.
- Beim Häuten der Zwiebel, 2006 (suom. Sipulia kuoriessa)
- Die Box - Dunkelkammergeschicten, 2008 (suom. Taikalaatikko)
- Grimms Wörter, 2010
[muokkaa] Lyriikka
- Die Vorzüge der Windhühner. Gedichte, Prosa und Zeichnungen, 1956
- Gleisdreieck, 1960
- Ausgefragt, 1967
- Gesammelte Gedichte, 1971
- Letzte Tänze, 2003
- Lyrische Beute, 2004
- Der Traum der Vernunft, ???
- Dummer August, 2007
[muokkaa] Näytelmät
- Hochwasser. Ein Stück in zwei Akten, 1956-1962
- Die bösen Köche. Ein Drama, 1956
- Onkel, Onkel. Ein Spiel in vier Akten, 1958
- Noch zehn Minuten bis Buffalo, 1959
- Zweiunddreißig Zähne, 1959
- Die Plebejer proben den Aufstand. Ein deutsches Trauerspiel, 1966
[muokkaa] Lähteet
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1999 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
- ↑ Sigrid Mayer, Günter Grass, The Literary Encyclopedia. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ The betrayal of memory, International Herald Tribune 19.8.2006. Viitattu 21.3.2008.
- ↑ a b Leena Becker, Grassin kirjaa ei voi kääntää. Helsingin Sanomat 22.3.2011 sivu C 2
- ↑ Günther Grass saa nimikkomuseon Gdanskiin Kaleva. 11.2.2008. Viitattu 11.2.2008.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer |
Sivulta puuttuu