Günter Grass

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Günter Grass
Günter Grass vuonna 2006.
Günter Grass vuonna 2006.
Syntynyt 16. lokakuuta 1927 (ikä 87)
Danzigin vapaakaupunki
Ammatit kirjailija, kuvataiteilija
Kansallisuus Saksan lippu Saksa
Äidinkieli saksan kieli
Aikakausi 1956–
Ensiteokset Peltirumpu (1959)
Tuotannon kieli saksan kieli
Tunnustukset Nobelin kirjallisuuspalkinto (1999)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Günter Grassin lapsuudenkotitalo Gdańskissa.

Günter Grass (alun perin Graß, s. 16. lokakuuta 1927 Danzigissa) on toisen maailmansodan jälkeisen ajan huomattavimpia saksalaisia prosaisteja. Hän sai vuonna 1999 kirjallisuuden Nobelin palkinnon elämäntyöstään.[1] Grass on koulutukseltaan kuvataiteilija, ja ensimmäiset kirjalliset työnsä hän teki samaan aikaan kuin piti ensimmäiset taidenäyttelynsä 1950-luvun puolivälissä. Grassin ensimmäinen romaani oli Danzig-trilogiaan kuulunut Peltirumpu. Hyvin kuvallisella kielellä kuvattu teos teki hänet heti tunnetuksi, ja kirja olikin ensimmäisiä toista maailmansotaa käsitelleitä saksankielisiä romaaneja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Günter Grass syntyi danzigilaiseen kauppiasperheeseen. Hänen isänsä Willy Grass oli etninen saksalainen, hänen äitinsä Helene, tyttönimeltään Knoff, oli kašubialaista, puolalaista ja saksalaista perua.[2] Toisessa maailmansodassa Grass otettiin aluksi 15-vuotiaana vapaaehtoiseksi työjoukkoihin ja värvättiin 17-vuotiaana marraskuussa vuonna 1944 Waffen-SS:ään pyrittyään vapaaehtoisena sukellusvenelaivastoon. Grass määrättiin 10. SS-panssaridivisioona ”Frundsbergiin”, jossa hän toimi romahdustilassa olleella itärintamalla lataajana panssarivaunussa taisteluissa nopeasti eteneviä Neuvostoliiton 1. Ukrainan rintaman joukkoja vastaan. Sodan päättyessä 8. toukokuuta 1945 Grassin yksikön onnistui kuitenkin antautua neuvostoliittolaisten sijaan Yhdysvaltain armeijalle nykyisen Tšekin alueella, Grass oli yhdysvaltalaisten vankina vuoteen 1946.[3]

Grass työskenteli 1946–1947 kaivoksessa ja opiskeli Düsseldorfissa kivenhakkaajaksi. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoteen 1952 grafiikkaa ja kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa (Kunstakademie Düsseldorf). Vuonna 1953 hän jatkoi opiskelua Berliinin taidekorkeakoulussa (Hochschule der Künste Berlin) kuvanveistäjä Karl Hartungin oppilaana. Vuosina 1956–1959 hän työskenteli kuvanveistäjänä ja kirjailijana Pariisissa.[3] Hän on tehnyt taidegrafiikkaa, kuvituksia muun muassa Hans Christian Andersenin satuihin sekä veistoksia. Grassin taidetta on ollut esillä muutamia kertoja Suomessakin.

Grass osallistui myös rauhanliikkeeseen ja vietti puoli vuotta Kalkutassa.[3] Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa ja tuki Willy Brandtia, jonka taustakirjoittajana hän muun muassa toimi.[4] Saksojen yhdistymisen aikana hän paheksui sitä, miten Länsi-Saksa alisti itää.[5]

Omat taustansa natsiajan SS-joukoissa Grass salasi vuosikymmeniä. Viimein elokuussa 2006 hän myönsi asian ja kuvasi sitä nuoruuden erheeksi, jota on hävennyt ja katunut sittemmin kovin. Aikaisemmissa elämäkertatiedoissaan Grass oli kertonut toimineensa myös ilmatorjunta-apulaisena Luftwaffessa ja olleensa tavallinen Wehrmachtin rintamasotilas. Grassin myöhäinen tunnustus laukaisi Saksassa voimakkaan keskustelun hänen moraalikäsityksistään, vaikka hän oli jo aiemmin kertonut kannattaneensa kansallissosialismia teini-ikäisenä.[6]

Süddeutsche Zeitung julkaisi 4. huhtikuuta 2012 Grassin runon Was gesagt werden muss, jossa Grass mm. sanoo ydinaseistetun Israelin olevan uhka maailmanrauhalle ja sen suunnittelevan ensi-iskua ”pyyhiäkseen iranilaiset maailmankartalta” Iranin epäillyn ydinasesuunnitelman vuoksi, sekä Saksan olevan osallinen tähän, toimittaessaan Israelille sukellusveneitä. Runo aiheutti israelilaisissa poliitikoissa voimakkaita reaktioita. Sitä ovat arvostelleet muun muassa pääministeri Netanjahu[7] ja ulkoministeri Lieberman. Maan sisäministeri Eli Yishai esti Grassilta pääsyn Israeliin ja vetosi lakiin, joka estää entisiltä natseilta pääsyn maahan.[8] Israelin Saksan-lähetystö kommentoi, että on eurooppalainen perinne syyttää juutalaisia rituaalimurhasta ennen pääsiäistä.[9]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grassin ensimmäiset kirjalliset tuotokset syntyivät vuosina 1956–1957, jolloin hän piti ensimmäiset taidenäyttelynsä Stuttgartissa ja Berliinissä. Ennen vuotta 1958 hän kirjoitti lähinnä lyhytproosaa, runoja ja näytelmiä.[10]

Trilogiaan Danziger Trilogie kuuluva Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) on kirjoitettu hyvin kuvallisella kielellä. Siinä Grass käsittelee yhtenä ensimmäisistä saksankielisistä kirjailijoista toisen maailmansodan tapahtumia. Kirja on hänen ensimmäinen romaaninsa ja samalla teos, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhemmin 1979 sen pohjalta on myös tehty elokuva.[10] Bremenin kirjallisuuspalkinnon palkintolautakunta olisi vuonna 1960 halunnut palkita hänet teoksesta, mutta osavaltion senaatti esti palkitsemisen, eikä palkintoa myönnetty lainkaan tuona eikä seuraavana vuonna.[11]

Myös Grassin seuraava teos, niin ikään toisen maailmansodan Danzigiin sijoittuva kirja Katz und Maus (Kissa ja hiiri), sai aikaan skandaaleita, sillä sekä kirjaa että sen elokuvasovitusta pidettiin siveettöminä.[12] Danzig-trilogian kolmas teos, Hundejahre (1963, Koiranvuosia) kertoo natsien rikoksista ja entisten natsien hyväksynnästä sodan jälkeen. Danzigin jälkeen hän kirjoitti Berliiniin sijoittuvat kaksi näytelmää ja yhden romaanin.[10]

Monien Grassin teosten nimissä on tavallisia eläimiä: kissa, hiiri, rotta, kampela.[10]

Grass on järjestänyt teostensa kääntäjille 1970-luvulta alkaen useita seminaareja, joissa käsitellään sanojen merkityksiä, oiotaan väärinkäsityksiä ja Grassin lukiessa kuunnellaan rytmiä.[13] Tällaisen seminaarin Grass järjesti myös teoksestaan Grimms Wörter, joka paitsi on elämäkerrallinen kertoo myös Grimmin veljesten elämästä ja heidän käynnistämästään sanakirjahankkeesta. Se on rakenteeltaan sanakirjanomainen, aakkosjärjestyksessä etenevä yhdeksänlukuinen teos, jonka kääntämistä perinteisin menetelmin pidetään mahdottomana, mutta Grass on kannustanut yrittämään: "Keksikää."[13]

Kunniaa ja museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grass on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja huomionosoituksia 1950-luvulta saakka, näistä tärkeimpinä:

Helmikuussa 2008 Gazeta Wyborcza -sanomalehti kertoi, että Günter Grassille avataan Puolan Gdanskissa nimikkomuseo. Museoon tulee Grassin grafiikkaa, veistoksia, kirjakauppa ja työhuone.[14]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Danziger Trilogie
  • Örtlich betäubt, 1969, (suom. Paikallispuudutus)
  • Aus dem Tagebuch einer Schnecke, 1972
  • Der Butt, 1979, (suom. Kampela)
  • Das Treffen in Telgte, 1979, (suom. Kirjailijakokous)
  • Kopfgeburten oder Die Deutschen sterben aus, 1980, (suom. Aivoituksia eli Saksalaiset kuolevat sukupuuttoon)
  • Die Rättin, 1986, (suom. Rottarouva)
  • Zunge zeigen, 1988, (suom. Häpeän kieli)
  • Unkenrufe, 1992, (suom. Kellosammakon huuto)
  • Ein weites Feld, 1995, (suom. Avarammille aloille)
  • Fundsachen für Nichtleser, 1995, (suom. Löytötavaraa lukuhaluttomille)
  • Mein Jahrhundert, 1999, (suom. Minun vuosisatani)
  • Ravunkäyntiä: Kertomus. (Im Krebsgang, 2002.) Suomentanut Oili Suominen. Keltainen kirjasto 343. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2524-6.
  • Beim Häuten der Zwiebel, 2006 (suom. Sipulia kuoriessa)
  • Die Box - Dunkelkammergeschicten, 2008 (suom. Taikalaatikko)
  • Grimms Wörter, 2010

Lyriikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Die Vorzüge der Windhühner. Gedichte, Prosa und Zeichnungen, 1956
  • Gleisdreieck, 1960
  • Ausgefragt, 1967
  • Gesammelte Gedichte, 1971
  • Letzte Tänze, 2003
  • Lyrische Beute, 2004
  • Der Traum der Vernunft, ???
  • Dummer August, 2007

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hochwasser. Ein Stück in zwei Akten, 1956-1962
  • Die bösen Köche. Ein Drama, 1956
  • Onkel, Onkel. Ein Spiel in vier Akten, 1958
  • Noch zehn Minuten bis Buffalo, 1959
  • Zweiunddreißig Zähne, 1959
  • Die Plebejer proben den Aufstand. Ein deutsches Trauerspiel, 1966

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1999 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. Sigrid Mayer: Günter Grass Literary Encyclopedia. 2002. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  3. a b c Grass, Gunther (Neuhaus, Volker. 1997. Schreiben gegen die verstreichende Zeit. Zu Leben und Werk von Günter Grass. München: Deutscher Taschenbuch Verlag.) Literatur im Kontext. universität wien. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  4. Vladimir Balzer: Wie Günter Grass für Willy Brandt trommelte Welt Online. 17.11.2011. Axel Springer AG. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  5. Guenter Grass: Sad optimist BBC News. 1999. BBC. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  6. The Betrayal of Memory Editorial / Opinion. 2006. NY Times. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  7. Attila Somfalvi: Netanyahu: Guenter Grass poem 'shameful' Y-Net News. 4.5.2012. Yedioth Internet. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  8. Guy Azriel: German poet declared unwelcome in Israel CNN World. 8.4.2012. Cable News Network, Turner Broadcasting System. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  9. Der Gesandte Emmanuel Nahshon zur Veröffentlichung Günter Grass’ (Suurlähetystön blogi) Botschaft des Staates Israel in Berlin, Offizieller Blog. 4.4.2012. Botschaft des Staates Israel in Berlin. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  10. a b c d Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen.: Günter Grass 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.7.2012.
  11. Geschichte des Bremer Literaturpreises (Beitrag zum 50. Geburtstag des Bremer Literaturpreises in 2004) radiobremen. 2004. Radio Bremen. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  12. Antje Polanz: "Katz und Maus" hören zum Fressen gerne zu Rezensionsforum, Literaturkritik.de. D.H.Beck, literaturkritik.de, Rezensionsforum für Literatur und Kulturwissenschaften. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  13. a b Leena Becker, Grassin kirjaa ei voi kääntää. Helsingin Sanomat 22.3.2011 sivu C 2
  14. Günther Grass saa nimikkomuseon Gdanskiin Savon Sanomat. 11.2.2008. Keskisuomalainen Oyj. Viitattu 11.2.2008.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Günter Grass.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]