Günter Grass

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Günter Grass
Günter Grass
Günter Grass
Syntynyt 16. lokakuuta 1927 (ikä 85)
Danzigin vapaakaupunki
Ammatit kirjailija, kuvataiteilija
Kansallisuus Saksan lippu Saksa
Äidinkieli saksan kieli
Aikakausi 1956–
Ensiteokset Peltirumpu (1959)
Tuotannon kieli saksan kieli
Tunnustukset Nobelin kirjallisuuspalkinto (1999)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Günter Grassin lapsuudenkotitalo Gdańskissa.

Günter Grass (alun perin Graß, s. 16. lokakuuta 1927 Danzigissa) on toisen maailmansodan jälkeisen ajan huomattavimpia saksalaisia prosaisteja. Hän sai vuonna 1999 kirjallisuuden Nobelin palkinnon elämäntyöstään.[1]

Günter Grass on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hän on tehnyt taidegrafiikkaa, kuvituksia muun muassa Hans Christian Andersenin satuihin sekä veistoksia. Grassin taidetta on ollut esillä muutamia kertoja Suomessakin.

Sisällysluettelo

Elämä [muokkaa]

Günter Grass syntyi danzigilaiseen kauppiasperheeseen. Hänen isänsä Willy Grass oli etninen saksalainen, hänen äitinsä Helene, tyttönimeltään Knoff, oli kašubialaista, puolalaista ja saksalaista perua.[2] Toisessa maailmansodassa Grass otettiin aluksi 15-vuotiaana vapaaehtoiseksi työjoukkoihin ja värvättiin 17-vuotiaana marraskuussa vuonna 1944 Waffen-SS:ään pyrittyään vapaaehtoisena sukellusvenelaivastoon. Grass määrättiin 10. SS-panssaridivisioona ”Frundsbergiin”, jossa hän toimi romahdustilassa olleella itärintamalla lataajana panssarivaunussa taisteluissa nopeasti eteneviä Neuvostoliiton 1. Ukrainan rintaman joukkoja vastaan. Sodan päättyessä 8. toukokuuta 1945 Grassin yksikön onnistui kuitenkin antautua neuvostoliittolaisten sijaan Yhdysvaltain armeijalle nykyisen Tšekin alueella, Grass oli amerikkalaisten vankina vuoteen 1946.[3]

Grass työskenteli 1946–1947 kaivoksessa ja opiskeli Düsseldorfissa kivenhakkaajaksi. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoteen 1952 grafiikkaa ja kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa (Kunstakademie Düsseldorf). Vuonna 1953 hän jatkoi opiskelua Berliinin taidekorkeakoulussa (Hochschule der Künste Berlin) kuvanveistäjä Karl Hartungin oppilaana. Vuosina 1956–1959 hän työskenteli kuvanveistäjänä ja kirjailijana Pariisissa.[3]

Grass osallistui myös rauhanliikkeeseen ja vietti puoli vuotta Kalkutassa.[3] Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa ja tuki Willy Brandtia, jonka taustakirjoittajana hän muun muassa toimi.[4] Saksojen yhdistymisen aikana hän paheksui sitä, miten Länsi-Saksa alisti itää.[5]

Omat taustansa natsiajan SS-joukoissa Grass salasi vuosikymmeniä. Viimein elokuussa 2006 hän myönsi asian ja kuvasi sitä nuoruuden erheeksi, jota on hävennyt ja katunut sittemmin kovin. Aikaisemmissa elämäkertatiedoissaan Grass oli kertonut toimineensa myös ilmatorjunta-apulaisena Luftwaffessa ja olleensa tavallinen Wehrmachtin rintamasotilas. Grassin myöhäinen tunnustus laukaisi Saksassa voimakkaan keskustelun hänen moraalikäsityksistään, vaikka hän oli jo aiemmin kertonut kannattaneensa kansallissosialismia teini-ikäisenä.[6]

Süddeutsche Zeitung julkaisi 4. huhtikuuta 2012 Grassin runon Was gesagt werden muss, jossa Grass mm. sanoo ydinaseistetun Israelin olevan uhka maailmanrauhalle ja sen suunnittelevan ensi-iskua ”pyyhiäkseen iranilaiset maailmankartalta” Iranin epäillyn ydinasesuunnitelman vuoksi, sekä Saksan olevan osallinen tähän, toimittaessaan Israelille sukellusveneitä. Runo aiheutti israelilaisissa poliitikoissa voimakkaita reaktioita. Sitä ovat arvostelleet muun muassa pääministeri Netanjahu[7] ja ulkoministeri Lieberman. Maan sisäministeri Eli Yishai esti Grassilta pääsyn Israeliin ja vetosi lakiin, joka estää entisiltä natseilta pääsyn maahan.[8] Israelin Saksan-lähetystö kommentoi, että on eurooppalainen perinne syyttää juutalaisia rituaalimurhasta ennen pääsiäistä.[9]

Tuotanto [muokkaa]

Grassin ensimmäiset kirjalliset tuotokset syntyivät vuosina 1956–1957, jolloin hän piti ensimmäiset taidenäyttelynsä Stuttgartissa ja Berliinissä. Ennen vuotta 1958 hän kirjoitti lähinnä lyhytproosaa, runoja ja näytelmiä.[10]

Trilogiaan Danziger Trilogie kuuluva Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) on kirjoitettu hyvin kuvallisella kielellä. Siinä Grass käsittelee yhtenä ensimmäisistä saksankielisistä kirjailijoista toisen maailmansodan tapahtumia. Kirja on hänen ensimmäinen romaaninsa ja samalla teos, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhemmin 1979 sen pohjalta on myös tehty elokuva.[10] Bremenin kirjallisuuspalkinnon palkintolautakunta olisi vuonna 1960 halunnut palkita hänet teoksesta, mutta osavaltion senaatti esti palkitsemisen, eikä palkintoa myönnetty lainkaan tuona eikä seuraavana vuonna.[11]

Myös Grassin seuraava teos, niin ikään toisen maailmansodan Danzigiin sijoittuva kirja Katz und Maus (Kissa ja hiiri), sai aikaan skandaaleita, sillä sekä kirjaa että sen elokuvasovitusta pidettiin siveettöminä.[12] Danzig-trilogian kolmas teos, Hundejahre (1963, Koiranvuosia) kertoo natsien rikoksista ja entisten natsien hyväksynnästä sodan jälkeen. Danzigin jälkeen hän kirjoitti Berliiniin sijoittuvat kaksi näytelmää ja yhden romaanin.[10]

Monien Grassin teosten nimissä on tavallisia eläimiä: kissa, hiiri, rotta, kampela.[10]

Grass on järjestänyt teostensa kääntäjille 1970-luvulta alkaen useita seminaareja, joissa käsitellään sanojen merkityksiä, oiotaan väärinkäsityksiä ja Grassin lukiessa kuunnellaan rytmiä.[13] Tällaisen seminaarin Grass järjesti myös teoksestaan Grimms Wörter, joka paitsi on elämäkerrallinen kertoo myös Grimmin veljesten elämästä ja heidän käynnistämästään sanakirjahankkeesta. Se on rakenteeltaan sanakirjanomainen, aakkosjärjestyksessä etenevä yhdeksänlukuinen teos, jonka kääntämistä perinteisin menetelmin pidetään mahdottomana, mutta Grass on kannustanut yrittämään: "Keksikää."[13]

Kunniaa ja museo [muokkaa]

Grass on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja huomionosoituksia 1950-luvulta saakka, näistä tärkeimpinä:

Helmikuussa 2008 Gazeta Wyborcza -sanomalehti kertoi, että Günter Grassille avataan Puolan Gdanskissa nimikkomuseo. Museoon tulee Grassin grafiikkaa, veistoksia, kirjakauppa ja työhuone.[14]

Teokset [muokkaa]

Proosa [muokkaa]

  • Danziger Trilogie
  • Örtlich betäubt, 1969, (suom. Paikallispuudutus)
  • Aus dem Tagebuch einer Schnecke, 1972
  • Der Butt, 1979, (suom. Kampela)
  • Das Treffen in Telgte, 1979, (suom. Kirjailijakokous)
  • Kopfgeburten oder Die Deutschen sterben aus, 1980, (suom. Aivoituksia eli Saksalaiset kuolevat sukupuuttoon)
  • Die Rättin, 1986, (suom. Rottarouva)
  • Zunge zeigen, 1988, (suom. Häpeän kieli)
  • Unkenrufe, 1992, (suom. Kellosammakon huuto)
  • Ein weites Feld, 1995, (suom. Avarammille aloille)
  • Fundsachen für Nichtleser, 1995, (suom. Löytötavaraa lukuhaluttomille)
  • Mein Jahrhundert, 1999, (suom. Minun vuosisatani)
  • Ravunkäyntiä: Kertomus. (Im Krebsgang, 2002.) Suomentanut Oili Suominen. Keltainen kirjasto 343. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2524-6.
  • Beim Häuten der Zwiebel, 2006 (suom. Sipulia kuoriessa)
  • Die Box - Dunkelkammergeschicten, 2008 (suom. Taikalaatikko)
  • Grimms Wörter, 2010

Lyriikka [muokkaa]

  • Die Vorzüge der Windhühner. Gedichte, Prosa und Zeichnungen, 1956
  • Gleisdreieck, 1960
  • Ausgefragt, 1967
  • Gesammelte Gedichte, 1971
  • Letzte Tänze, 2003
  • Lyrische Beute, 2004
  • Der Traum der Vernunft, ???
  • Dummer August, 2007

Näytelmät [muokkaa]

  • Hochwasser. Ein Stück in zwei Akten, 1956-1962
  • Die bösen Köche. Ein Drama, 1956
  • Onkel, Onkel. Ein Spiel in vier Akten, 1958
  • Noch zehn Minuten bis Buffalo, 1959
  • Zweiunddreißig Zähne, 1959
  • Die Plebejer proben den Aufstand. Ein deutsches Trauerspiel, 1966

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ The Nobel Prize in Literature 1999 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. ↑ Sigrid Mayer: Günter Grass Literary Encyclopedia. 2002. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Grass, Gunther (Neuhaus, Volker. 1997. Schreiben gegen die verstreichende Zeit. Zu Leben und Werk von Günter Grass. München: Deutscher Taschenbuch Verlag.) Literatur im Kontext. universität wien. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Vladimir Balzer: Wie Günter Grass für Willy Brandt trommelte Welt Online. 17.11.2011. Axel Springer AG. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  5. ↑ Guenter Grass: Sad optimist BBC News. 1999. BBC. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ The Betrayal of Memory Editorial / Opinion. 2006. NY Times. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Attila Somfalvi: Netanyahu: Guenter Grass poem 'shameful' Y-Net News. 4.5.2012. Yedioth Internet. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Guy Azriel: German poet declared unwelcome in Israel CNN World. 8.4.2012. Cable News Network, Turner Broadcasting System. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Der Gesandte Emmanuel Nahshon zur Veröffentlichung Günter Grass’ (Surlähetystön blogi) Botschaft des Staates Israel in Berlin, Offizieller Blog. 4.4.2012. Botschaft des Staates Israel in Berlin. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  10. ↑ a b c d Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen.: Günter Grass 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.7.2012.
  11. ↑ Geschichte des Bremer Literaturpreises (Beitrag zum 50. Geburtstag des Bremer Literaturpreises in 2004) radiobremen. 2004. Radio Bremen. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  12. ↑ Antje Polanz: "Katz und Maus" hören zum Fressen gerne zu Rezensionsforum, Literaturkritik.de. D.H.Beck, literaturkritik.de, Rezensionsforum für Literatur und Kulturwissenschaften. Viitattu 9.7.2012. (saksaksi)
  13. ↑ a b Leena Becker, Grassin kirjaa ei voi kääntää. Helsingin Sanomat 22.3.2011 sivu C 2
  14. ↑ Günther Grass saa nimikkomuseon Gdanskiin Savon Sanomat. 11.2.2008. Keskisuomalainen Oyj. Viitattu 11.2.2008.

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Günter Grass.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat
1901–1925

1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw
1926–1950

1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell
1951–1975

1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale
1976–2000

1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao
2001–

2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Günter_Grass&oldid=12855371