Günter Grass

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Günter Grass Nobel-palkinto
Günter Grass
Günter Grass
Syntynyt 16. lokakuuta 1927 (ikä 84)
Danzigin vapaakaupunki
Ammatit kirjailija, kuvataiteilija
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Günter Grassin lapsuudenkotitalo Gdańskissa.

Günter Grass (alun perin Graß, s. 16. lokakuuta 1927 Danzigissa) on toisen maailmansodan jälkeisen ajan huomattavimpia saksalaisia prosaisteja. Hän sai vuonna 1999 kirjallisuuden Nobelin palkinnon elämäntyöstään.[1]

Günter Grass on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hän on tehnyt taidegrafiikkaa, kuvituksia muun muassa Hans Christian Andersenin satuihin sekä veistoksia. Grassin taidetta on ollut esillä muutamia kertoja Suomessakin.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Günter Grass syntyi danzigilaiseen kauppiasperheeseen. Hänen isänsä Willy Grass oli etninen saksalainen, hänen äitinsä Helene, tyttönimeltään Knoff, oli kašubialaista, puolalaista ja saksalaista perua.[2] Toisessa maailmansodassa Grass otettiin aluksi asevelvolliseksi työjoukkoihin ja 17-vuotiaana vuonna 1944 Waffen-SS:ään. Grass määrättiin 10. SS-panssaridivisioona "Frundsbergiin", jossa hän toimi lataajana panssarivaunussa. Hän haavoittui 1945 ja joutui amerikkalaisten vangiksi vuoteen 1946 asti.

Grass työskenteli 1946–1947 kaivoksessa ja opiskeli Düsseldorfissa kivenhakkaajaksi, minkä jälkeen hän opiskeli vuoteen 1952 asti grafiikkaa ja kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa (Kunstakademie Düsseldorf). Vuonna 1953 hän jatkoi opiskelua Berliinin taidekorkeakoulussa (Hochschule der Künste Berlin) kuvanveistäjä Karl Hartungin oppilaana. Vuosina 1956–1960 hän työskenteli kuvanveistäjänä ja kirjailijana Pariisissa.

Grass osallistui myös rauhanliikkeeseen ja vietti puoli vuotta Kalkutassa. Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan SPD:ssä ja tuki Willy Brandtia toimien muun muassa hänen taustakirjoittajanaan. Vuosien 1989–1990 tapahtumien aikana hän piti parempana kahden erillisen Saksan mallia ja uskoi Saksasta tulevan yhdistymisen myötä taas aggressiivinen kansallisvaltio.

Oman menneisyytensä natsiajan SS-joukoissa hän salasi vuosikymmeniä ja viimein elokuussa 2006 asian myöntäessään kuvasi sitä nuoruuden erheeksi, jota on hävennyt ja katunut sittemmin kovin. Aikaisemmissa elämäkertatiedoissaan Grass oli kertonut toimineensa myös ilmatorjunta-apulaisena Luftwaffessa ja olleensa tavallinen Wehrmachtin rintamasotilas. Grassin myöhäinen tunnustus laukaisi Saksassa voimakkaan keskustelun hänen moraalikäsityksistään vaikka hän oli jo aiemmin kertonut kannattaneensa natsismia teini-ikäisenä.[3]

[muokkaa] Tuotanto

Grassin ensimmäiset kirjalliset tuotokset syntyivät vuosina 1956–1957, samoihin aikoihin kun hän piti ensimmäiset taidenäyttelynsä Stuttgartissa ja Berliinissä. Ennen vuotta 1958 hän kirjoitti lähinnä lyhytproosaa, runoja ja näytelmiä.

Trilogiaan Danziger Trilogie kuuluva Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) on kirjoitettu hyvin kuvallisella kielellä. Siinä Grass käsittelee yhtenä ensimmäisistä saksankielisistä kirjailijoista toisen maailmansodan tapahtumia. Kirja on hänen ensimmäinen romaaninsa ja samalla teos, joka toi hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhemmin 1979 sen pohjalta on myös tehty elokuva. Bremenin kirjallisuuspalkinnon palkintolautakunta olisi vuonna 1960 halunnut palkita hänet teoksesta, mutta osavaltion senaatti esti palkitsemisen, eikä palkintoa myönnetty tuona eikä seuraavanakaan vuonna lainkaan.

Myös Grassin seuraava teos, niin ikään toisen maailmansodan Danzigiin sijoittuva kirja Katz und Maus, sai aluksi aikaan skandaalin. Hessenin työministeri pyrki kieltämään kirjan julkaisemisen sen siveettömän sisällön perusteella. Julkisuuden ja muiden kirjailijoiden vastalauseiden jälkeen sensuurihakemus peruttiin.

Grass on järjestänyt teostensa kääntäjille 1970-luvulta alkaen useita seminaarja, joissa käsitellään sanojen merkityksiä, oiotaan väärinkäsityksiä ja Grassin lukiessa kuunnellaan rytmiä.[4]

Tällaisen seminaarin Grass järjesti myös teoksesstaan Grimms Wörter, joka paitsi on elämäkerrallinen kertoo myös Grimmin veljesten elämästä ja heidän käynnistämästään sanakirjahankkeesta. Se on rakenteeltaan sanakirjanomainen, aakkosjärjestyksessä etenevä yhdeksänlukuinen teos, jonka kääntämistä perinteisin menetelmin pidetään mahdottomana, mutta Grass on kannustanut yrittämään: "Keksikää."[4]

[muokkaa] Kunniaa ja museo

Grass on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja huomionosoituksia 1950-luvulta saakka, näistä tärkeimpinä:

Helmikuussa 2008 Gazeta Wyborcza -sanomalehti kertoi, että Günter Grassille avataan Puolan Gdanskissa nimikkomuseo. Museoon tulee Grassin grafiikkaa, veistoksia, kirjakauppa ja työhuone.[5]

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Proosa

  • Danziger Trilogie
  • Örtlich betäubt, 1969, (suom. Paikallispuudutus)
  • Aus dem Tagebuch einer Schnecke, 1972
  • Der Butt, 1979, (suom. Kampela)
  • Das Treffen in Telgte, 1979, (suom. Kirjailijakokous)
  • Kopfgeburten oder Die Deutschen sterben aus, 1980, (suom. Aivoituksia eli Saksalaiset kuolevat sukupuuttoon)
  • Die Rättin, 1986, (suom. Rottarouva)
  • Zunge zeigen, 1988, (suom. Häpeän kieli)
  • Unkenrufe, 1992, (suom. Kellosammakon huuto)
  • Ein weites Feld, 1995, (suom. Avarammille aloille)
  • Fundsachen für Nichtleser, 1995, (suom. Löytötavaraa lukuhaluttomille)
  • Mein Jahrhundert, 1999, (suom. Minun vuosisatani)
  • Ravunkäyntiä: Kertomus. (Im Krebsgang, 2002.) Suomentanut Oili Suominen. Keltainen kirjasto 343. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2524-6.
  • Beim Häuten der Zwiebel, 2006 (suom. Sipulia kuoriessa)
  • Die Box - Dunkelkammergeschicten, 2008 (suom. Taikalaatikko)
  • Grimms Wörter, 2010

[muokkaa] Lyriikka

  • Die Vorzüge der Windhühner. Gedichte, Prosa und Zeichnungen, 1956
  • Gleisdreieck, 1960
  • Ausgefragt, 1967
  • Gesammelte Gedichte, 1971
  • Letzte Tänze, 2003
  • Lyrische Beute, 2004
  • Der Traum der Vernunft, ???
  • Dummer August, 2007

[muokkaa] Näytelmät

  • Hochwasser. Ein Stück in zwei Akten, 1956-1962
  • Die bösen Köche. Ein Drama, 1956
  • Onkel, Onkel. Ein Spiel in vier Akten, 1958
  • Noch zehn Minuten bis Buffalo, 1959
  • Zweiunddreißig Zähne, 1959
  • Die Plebejer proben den Aufstand. Ein deutsches Trauerspiel, 1966

[muokkaa] Lähteet

  1. The Nobel Prize in Literature 1999 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. Sigrid Mayer, Günter Grass, The Literary Encyclopedia. Viitattu 21.3.2008.
  3. The betrayal of memory, International Herald Tribune 19.8.2006. Viitattu 21.3.2008.
  4. a b Leena Becker, Grassin kirjaa ei voi kääntää. Helsingin Sanomat 22.3.2011 sivu C 2
  5. Günther Grass saa nimikkomuseon Gdanskiin Kaleva. 11.2.2008. Viitattu 11.2.2008.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Günter Grass.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä