1. Ukrainan rintama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteen rintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalinin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

1. Ukrainan rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 20. lokakuuta 1943 Voronežin rintamasta. Rintaman esikunnasta muodostettiin 10. kesäkuuta 1945 Itävaltaa ja Unkaria miehittänyt puna-armeijan Keskinen ryhmä.[1] Puna-armeijan 1943–1944 talvioffensiivin aikana 1. Ukrainan rintama koostui 1. ja 40. armeijasta sekä 6. panssariarmeijasta.[2]

Jouluaattona 1943 puna-armeijan eteneminen alkoi Voronežin rintamasta 1. Ukrainan rintamaksi uudelleen nimetyn neuvostoarmeijan hyökättyä Žitomiriin. Eteneminen jatkui rautatielinjaa pitkin aina Puolan ja Neuvostoliiton rajalle, joka saavutettiin 3. tammikuuta 1944. Etelässä 2. Ukrainan rintama ylitti Dneperin Krementšukin kohdalta ja jatkoi etenemistä länteen. Tammikuun toisella viikolla se kääntyi pohjoiseen ja kohtasi Nikolai Vatutinin johtamat panssarijoukot, jotka olivat kääntyneet etelään tunkeutuessaan Puolaan. Näin syntyneeseen mottiin Korsunissa Tšerkasyn länsipuolella jäi kymmenen saksalaista divisioonaa. Adolf Hitler uskoi, että saksalaiset voisivat murtautua motista ja edetä uudelleen Kiovaan, mutta Erich von Manstein pyrki etenemään vain päärintamalla motin reunaan tarkoituksenaan auttaa motin sulauttamisessa päärintamaan. 16. helmikuuta saksalaiset olivat edenneet jo motin ja rintaman erotti vain tulviva Tikitšjoki. Puna-armeijan panssarivaunujen ja ratsuväen takaa-ajamana motitetut joukot, muun muassa SS-divisioona Wiking, taistelivat tiensä joen yli menettäen puolet miesvahvuudestaan ja kaiken raskaan kaluston.[2]

12. tammikuuta 1945 1. Ukrainan rintama aloitti puna-armeijan hyökkäyksen Veikseljoen yli kohti Berliiniä ja se kukisti saksalaisten vastarinnan Krakovassa 19. tammikuuta kiivaiden taisteluiden jälkeen. Rintama saavutti Oderjoen ja muodosti sillanpääasemia sen länsipuolelle 30. tammikuuta. 15. helmikuuta sen onnistui vallata Breslaun kaupunki.[3] [4]

1. Ukrainan rintama jatkoi etenemistään kohti pääkaupunkia ja 23. huhtikuuta sen onnistui yhdessä 1. Valkovenäjän rintaman kanssa katkaista Saksan IX armeijan yhteys kaupunkiin. 1. Ukrainan rintama jatkoi etenemistään lähteen hyökäten XII armeijaa vastaan. 24. huhtikuuta Berliini oli täysin piiritetty. [5]

Ensimmäisen Ukrainan rintaman komentajia voitonparaatissa vuonna 1945.

Komentajat[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  2. a b Korsun Pocket Viitattu 17.4. 2007. (englanniksi)
  3. Anthony Beevor: Berlin - The Downfall 1945 Viitattu 17.4. 2007. (englanniksi)
  4. World War II Day by Day: 1945 germanwarmachine.com. (englanniksi)
  5. BATTLE OF BERLIN (englanniksi)