Karjalan rintama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteen rintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalinin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

Karjalan rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin 23. elokuuta 1941, kun Pohjoinen rintama jaettiin Leningradin- ja Karjalan rintamiksi. Rintama lakkautettiin 15. marraskuuta 1944.[1] Karjalan rintaman rintamavastuuseen kuului alue Syvärin alajuoksulta Jäämerelle.

Vuoden 1944 alussa Karjalan rintaman alaisuuteen kuului viisi armeijaa: 14. Armeija Murmanskin suunnassa, 19. Armeija Kantalahden suunnassa, 26. Armeija Uhtuassa, 32. Armeija Maaselän kannaksella ja 7. Armeija Syvärillä. Näistä armeijoista kolme ensimmäistä taisteli saksalaista 20. Vuoristoarmeijaa vastaan Lapissa. Karjalan rintama aloitti suurhyökkäyksensä (7. ja 32. Armeija) 20.–21. kesäkuuta 1944. Se valtasi Itä-Karjalan takaisin, mutta suomalaiset pysäyttivät rintaman hyökkäyksen U-asemaan ja viimeistään Ilomantsissa. Hyökkäyksen päätyttyä Karjalan rintama ryhtyi asemasotaan ja alkoi luovuttaa joukkojaan ”tärkeimmille” sotatantereille muun muassa Valko-Venäjälle. Lapin sodassa Karjalan rintama valloitti Petsamon, Sallan, Kuusamon ja Suomussalmen saksalaisilta. Kahdesta jälkimmäisestä neuvostojoukot lähtivät marraskuun alussa 1944.

Komentajat[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)