Olhavan rintama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteen rintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalinin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

Olhavan rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 17. joulukuuta 1941 osasta Leningradin rintaman joukkoja. Rintama uudelleenorganisoitiin 23. huhtikuuta 1942 Olhavan operaatioryhmäksi, mutta nimettiin uudelleen Olhavan rintamaksi 8. kesäkuuta 1942. Se hajotettiin 15. helmikuuta 1944.[1]

Olhavan rintama osallistui yritykseen Leningradin piirityksen murtamiseen tammikuussa 1942, mikä epäonnistui ja aiheutti puna-armeijalle lähes kokonaisen armeijan tappiot. Syksyllä Olhavan rintaman onnistui raskaiden tappioiden jälkeen työntää saksalaiset pois lähes kokonaan Laatokan rannalta. Olhavan rintama aloitti lokakuussa 1942 valmistelut uuteen hyökkäyksen saksalaisten Leningradin ympäristön asemia vastaan ja 12. tammikuuta alkaneen offensiivin onnistui työntää saksalaiset kokonaan pois Laatokalta teknisesti päättäen Leningradin piirityksen.[2]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 17. joulukuuta 1941 – 23. huhtikuuta 1942 sekä 6. kesäkuuta – 15. helmikuuta 1944: kenraali Kirill Meretskov[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  2. David M. Glantz: The Battle for Leningrad, 1941-1944. 9/22/2003. U.S. Army War College. Viitattu 3.4. 2007. (englanniksi)