1. Baltian rintama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteen rintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalinin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

1. Baltian rintama oli Puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 20. lokakuuta 1943 Kalinin rintamasta. 24. helmikuuta 1945 se uudelleenjärjesteltiin Semlandin operatiiviseksi ryhmäksi.[1]

Operaatio Bagrationissa 1., 2. ja 3. Valkovenäjän rintama sekä 1. Baltian rintama hyökkäsivät Saksan Keskustan armeijaryhmää vastaan 700 km leveän kaistan kautta, joka ulottui Polatskista Bobruiskiin.[2]1. Baltian rintaman 359 500 sotilasta työntyi Pohjoisen ja Keskustan armeijaryhmän välistä kohti Itä-Preussia ja Baltiaa. Rintaman tehtävänä oli suojella päähyökkäyksen oikeaa sivustaa ja tukea etelämpänä olevia joukkoja.[3]

Lokakuun alussa 1. Baltian rintama hyökkäsi länteen kohti Baltian rannikkoa, jonka se saavutti lähellä Memeliä 10. lokakuuta 1944. Pohjoisen armeijaryhmä jäi näi eristyksiin ja joutui perääntymään Kuurinmaalle.[3] 1. ja 2. Baltian rintama saivat STAVKA:lta määräyksen Kuurinmaan armeijaryhmän tuhoamisesta, jotta Baltiaan sijoitetut joukot saataisiin vapautettua tärkeämpii tehtäviin. Ensimmäinen hyökkäys aloitettiin 16. lokakuuta 1944, mutta se pysähtyi lähelle Tukumin kaupunkia. 27. päivänä aloitettu uusi offensiivi pysähtyi sekin ilman merkittäviä saavutuksia. Kolmannen kerran motin tuhoamista yritettiin 20. marraskuuta, mutta saksalaisten ja latvialaisten joukkojen onnistui säilyttää puolustusasemansa. Epäonnistuneita yrityksiä tehtiin vielä joulukuussa sekä helmikuussa ja huhtikuussa 1945.[4]

Komentajat[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  2. WW2 timeline (englanniksi)
  3. a b Jonathan W. Jordan: Operation Bagration: Soviet Offensive of 1944 TheHistoryNet. Viitattu 4.4. 20007. (englanniksi)
    Russia In World War 2 Viitattu 4.4. 20007. (englanniksi)
  4. Frank Gordon: Kurland: The Last Stand Centropa Reports. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)