2. Kaukoidän rintama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteen rintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalinin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

2. Kaukoidän rintama oli Puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 5. elokuuta 1945 Kaukoidän rintamasta. 1. lokakuuta 1945 siitä tehtiin Kaukoidän sotilaspiiri. Rintaman komentajana toimi armeijankenraali Maksim Purkaev.[1]

2. Kaukoidän rintama muodostettiin viimeistä Puna-armeijan toisen maailmansodan hyökkäystä varten japanilaisia joukkoja vastaan Mantšuriassa 9. elokuuta. Hyökkäyssuunnitelman mukaisesti Transbaikalin rintama hyökkäsi Mongolian suunnalta, 1. Kaukoidän rintama meren suunnalta ja 2. Kaukoidän rintama pohjoisesta. Tavoitteeksi asetettiin japanilaisen armeijan lyöminen sekä Sahalinin saaren eteläosan ja Kuriilien saarten miehittäminen.[2] Hyökkäykseen osallistui yli 1,5 miljoonaa sotilasta, 3 900 lentokonetta, 5 500 panssarivaunua ja 26 000 tykkiä.[3]

Taistelu ehti kestää vain noin viikon ennen kuin Japanin keisari Hirohito esitti maan antautumisen 15. elokuuta. Puna-armeija oli tuolloin työntynyt jo syvälle Mantšuria ja jatkoi etenemistään ilman vastarintaa miehittäen Shenyangin, Qiqiharin ja Changchunin elokuun 20. mennessä. Puna-armeija pidätti myös Mantšukuon (ja entisen Kiinan) keisarin Pu Yin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  2. GAREYEV, M.A.: The Manchurian Strategic Operation: Lessons and Conclusions.(Russia) 11/1/2000. Viitattu 4.4. 2007. (englanniksi)
  3. Chronology of World War II - Soviets invade Manchukuo onwar.com. Viitattu 3.4. 2007. (englanniksi), http://www.ruswave.com/articles/marshals-soviet-union/malinovsky/ Ruswave.com. Viitattu 3.4. 2007. (englanniksi)