Mantšukuo
Wikipedia
Mantšukuon valtio julistettiin helmikuussa 1932 turvaamaan Japanin Kwantungin armeijan suorittama Mantšurian miehitys. Se oli Kiinan keskushallinnosta itsenäinen ja Japanin, Saksan, Italian, Vatikaanin, El Salvadorin ja Costa Rican tunnustama valtio. Sen pääkaupungiksi tuli Changchun, jolle annettiin uusi nimi Xinjing (Uusi pääkaupunki).
Valtionpäämieheksi nimitettiin 1. joulukuuta 1912 vuoden 1911 tasavaltalaiskapinaa edeltänyt Kiinan viimeinen keisari Pu Yi, joka Japanin hävittyä toisen maailmansodan tuomittiin sotarikollisena.
Mantšukuon kiinalaishallinto oli nimellinen. Hallituksessa jokaista kiinalaisministeriä vastasi japanilainen varaministeri ja maan turvallisuuden takasi Kiinan tasavaltaa ja sitä vastaan sotineita kiinalaisia kommunisteja vastaan käydyn sodan ja toisen maailmansodan ajan Japanin Kwantungin armeija.
Japani oli vahvistanut asemaansa Venäjän kustannuksella Koillis-Kiinassa, Mantšuriassa, voittamastaan Venäjän-Japanin sodasta (1904–1905) alkaen jolloin alue ajautui Venäjän vaikutuspiiristä Japanin vaikutuspiiriin. Guomindangin yrittäessä saada Kiinan keskushallinto toimimaan, vahvistui 1920-luvulla japanilaisten pelko hankkimansa valta-aseman menetyksestä Mantšuriassa.
Mantšurialainen kenraali Zhāng Xuéliáng kieltäytyi pysäyttämästä Japanin Kwantungin armeijan vartioiman Etelä-Mantšurian rautatieyhtiön kanssa kilpailevaa rautatie- ja satamahanketta. Lähellä Shenjangia (silloin Mukden) räjähti pommi rautatiellä, mikä tarjosi Kwantungin armeijalle syyn valloittaa hallussaan olevan rautatievyöhykkeen lisäksi Etelä-Mantšuria 18. syyskuuta 1931 alkaen muutamassa päivässä.
Pommiräjähdyksestä vastuullisiksi epäilivät japanilaiset kiinalaisia sotilaita ja Kwantungin armeija hyökkäsi kiinalaisia vastaan, jotka olivat juuri teloittaneet japanilaiseksi vakoilijaksi epäilemänsä henkilön. Kiinan armeija ei vastustanut aktiivisesti japanilaisia ymmärtäen välikohtauksen olevan syy Mantšurian haltuun ottamiseen.
Yhdysvaltain Kiinan asianhoitaja Johnson ilmoitti 22. syyskuuta 1931 Yhdysvaltain ulkoministeri Stimsonille, että Japanin menettely oli 27. elokuuta 1928 solmitun Kellogg-Briandin sopimuksen vastainen. Sopimus kielsi hyökkäyssodan kansainvälisen politiikan keinona.
Huolimatta Japanin hallituksen sisäisestä vastustuksesta ja vetäytymiskehotuksesta Kwantungin armeija valloitti Mantšurian kokonaan ja perusti asemansa vakiinnuttamiseksi helmikuussa 1932 Mantšukuon valtion. Mantšukuo ei kuitenkaan saanut kansainvälistä tunnustusta. Maaliskuussa Japani valtasi vielä seuraavankin maakunnan, Jeholin.
Kiinan tasavallan hallitus vetosi kansainliittoon, joka lähetti valtuuskunnan Kiinaan selvittämän tilannetta. Valtuuskunta raportoi tilanteesta vasta syyskuussa 1932 vaatien Japania palauttamaan Mantšurian Kiinalle. Kansainliiton asiaa koskevassa istunnossa 40 valtion edustajat totesivat Japanin syylliseksi sotaan ja vaativat sitä vetäytymään. Siam (nykyisin Thaimaa) pidättäytyi äänestämästä ja päätöslauselmaa vastaan äänesti Japani, jonka edustajan Matsuokan mielestä Kiina keisarivallan kumoutumisen jälkeen ja sisällissotaan ajautuneena ei enää ollut valtio. Kansainliitto ei käytännössä voinut tilanteelle mitään, koska Yhdysvallat ei ollut sen jäsen ja, koska Britannia halusi turvata kauppansa Japanin kanssa. Sotaa pelätessään kansainliitto ei julistanut Japania edes asevientikieltoon. Mantšukuo lakkasi olemasta Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa. Neuvostoliiton 8. elokuuta 1945 julistaman sodan tuloksena neuvostojoukot hyökkäsivät japanilaisia vastaan Mantšuriassa, valtasivat sen ja Pu Yi jäi neuvostoliittolaisten vangiksi. Hänet luovutettiin kiinalaisille.
[muokkaa] Kirjallisuutta ja elokuva
- Olin Kiinan keisari. Taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi, Pu, Ji (toimittanut Richard Schirach ja Mulan Lerner, suomentanut Liisa Ryömä), 1974, Gummerus
- Viimeinen Kiinan keisari. Taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi, Pu, Ji (toimittanut Richard Schirach ja Mulan Lerner, suomentanut Liisa Ryömä), 1988, Johanna
