Bulgarian kuningaskunta
| Bulgarian kuningaskunta Царство България Tsarstvo Bălgarija |
|||
|---|---|---|---|
1908–1946 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia | ||
| Tsaari |
Ferdinand I (1908–1918) Boris III (1918–1943) Simeon II (1943–1946) |
||
| Pääkaupunki | Sofia | ||
| Uskonnot | Bulgarian ortodoksinen kirkko | ||
| Viralliset kielet | bulgaria | ||
| Kansallislaulu | ”Šumi Maritsa” | ||
| Edeltäjä |
 Bulgarian ruhtinaskunta |
||
| Seuraaja |
 Bulgarian kansantasavalta |
||
.svg)
.svg)
Bulgarian kuningaskunta (bulg. Царство България, Tsarstvo Bălgarija) oli valtio, joka perustettiin 5. lokakuuta 1908, kun Bulgarian ruhtinaskunta muutettiin kuningaskunnaksi. Ruhtinas Ferdinand I:stä tehtiin Bulgarian tsaari maan itsenäisyysjulistuksessa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferdinand I nimitti maaliskuussa vuonna 1911 Ivan Geshovin johtaman hallituksen.[1] Vasil Radoslavov toimi Bulgarian pääministerinä vuodet 1913–1918.[2] Kesäkuussa vuonna 1918 hänen tilalleen nimitettiin Alexander Malinov.[3] Ferdinand I luopui ensimmäisen maailmansodan lopulla kruunusta poikansa Boriksen hyväksi.[4]
Maailmansodan jälkeen Bulgaria oli poliittisesti epävakaa ja korruptoitunut maa.[5] Aleksandăr Stambolijski, joka toimi pääministerinä vuodet 1919–1923, tukahdutti kovin ottein kommunistien johtaman yleislakon talvella 1919–1920. Hänen johtamansa koalitiohallitus koostui pienten konservatiivipuolueiden ministereistä ja se toteutti Stambolijskin johtaman agraaripuolueen (BZNS) politiikkaa. Stambolijskin hallitus kaatui 8.–9. kesäkuuta vuonna 1923 vallankaappauksessa, jonka jälkeen valtaan nousi Aleksandăr Tsankovin johtama oikeistohallitus.[3][6]
Syyskuussa vuonna 1923 kommunistit järjestivät vallankaappausyrityksen, jonka Tsankovin hallitus kuitenkin kukisti. Bulgarian kommunistipuolue, joka oli noussut edellisissä vaaleissa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi, kiellettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1925 kommunistit järjestivät terrori-iskun, jossa kuoli kenraali, minkä jälkeen he räjäyttivät kirkon, jossa kenraalin hautajaisia vietettiin. Iskussa kuoli yli 200 ihmistä, loukkaantuneita oli yli 400, mutta tsaari Boris III selvisi hengissä.[5]
Kommunistit, jotka olivat siirtyneet toimimaan laillisiin järjestöihin ja perustaneet vuonna 1927 työväenpuolueen, saivat uuden puolueen listoilta 31 kansalliskokouspaikkaa vuoden 1931 vaaleissa. Seuraavana vuonna hallitus poisti kaikki työväenpuolueen edustajat kansalliskokouksesta, ja vuonna 1934 työväenpuoluekin kiellettiin. Vallankaappauksella 19. päivänä toukokuuta vuonna 1934 pääministeriksi noussut Kimon Georgiev kielsi työväenpuolueen lisäksi kaikki muutkin puolueet, hajotti kansalliskokouksen, kielsi ammattiyhdistykset, sääti lehdistölle tiukan sensuurin ja järjesti uudelleen koulutuslaitoksen.[5][7]
Tsaari Boris III, jonka vaikutusvaltaa Georgiev oli vähentänyt, kaatoi armeijan upseerien tuella hallituksen tammikuussa vuonna 1935 ja otti itselleen diktaattorin oikeudet. Vuoden 1938 vaaleissa kommunistit saivat jälleen uuden puolueen listoilta edustajia kansalliskokoukseen. Toisen maailmansodan puhjettua Bulgaria pysyi aluksi puolueettomana ja torjui vuonna 1940 Neuvostoliiton sopimustarjouksen. Se liittyi kuitenkin akselivaltoihin vuonna 1941 ja alkoi karkottaa maasta ja miehittämiltään alueilta juutalaisia. Juutalaisia ehdittiin karkottaa 20 000, ennen kuin poliittisten ja kirkollisten johtajien esittämät protestit saivat karkotukset päättymään vuonna 1943. Tsaari Boris III kuoli yllättäen 28. elokuuta 1943, minkä jälkeen uudeksi tsaariksi kruunattiin Boriksen nuori poika Simeon. Bulgarian saksalaismielinen hallitus otti vallan. Puna-armeijan miehitettyä maan uusi hallitus muodostettiin kommunistien johdolla, ja Bulgarian puhdistaminen kommunismin vastustajista alkoi.[4][5]
Sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Olemassaolonsa aikana Bulgarian kuningaskunta oli lähes jatkuvasti sodassa muiden maiden kanssa, minkä takia siitä käytettiin lempinimeä ”Balkanin Preussi”. Usean vuoden ajan Bulgarialla oli miljoonan miehen vahvuinen armeija.
Maaliskuun 13. päivänä vuonna 1912 Bulgaria ja Serbia solmivat liittosopimuksen, jossa ne sitoutuivat puolustautumaan yhdessä ketä tahansa hyökkääjää vastaan. Sopimuksen todellinen tarkoitus oli sota osmaneja vastaan. Bulgarian ja Kreikan välinen liitto solmittiin 29. päivänä toukokuuta.[8] Balkanin sodissa Bulgaria taisteli sekä Osmanien valtakuntaa että liittolaisiaan vastaan, mutta sotien lopputulos oli tappiollinen. Lontoon rauhassa Bulgaria sai Traakian itäosan ja sitä kautta pääsyn Egeanmerelle, mutta Bukarestin rauhassa Bulgaria menetti suuren osan Makedoniaa Kreikalle ja Serbialle ja eteläisen Dobrudzhan Romanialle. Osmanien valtakunnan kanssa solmitun Konstantinopolin rauhansopimuksen perusteella Bulgaria sai Dedeagachin sataman, mutta joutui lopettamaan Adrianopolin miehityksen. Alueellisten menetysten lisäksi Bulgarian armeijasta kaatui ensimmäisessä ja toisessa Balkanin sodassa yhteensä noin 65 000 miestä. Bulgarian hallitus pettyi Venäjään, jolta se oli odottanut tukea rauhanneuvotteluissa, ja ryhtyi etsimään parempia liittolaisia.[2][4][9][10]
Kesällä vuonna 1915 Bulgaria liittyi ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltojen puolelle ja julisti sodan Serbian kuningaskunnalle lokakuussa. Bulgaria perusti valtaamilleen alueille Serbiassa ja Makedoniassa kenraalikuvernementit eli miehityshallinnot, joiden keskuspaikkoina olivat Niš ja Skopje. Vallatuilla alueilla esiintyi aseellista vastarintaa, joka huipentui kansannousuun Toplicassa vuoden 1917 alussa. Kansannousu kukistettiin kahden kuukauden kuluessa, kuolonuhreja oli arviolta 25 000. Vuoden 1918 syksyyn mennessä 900 000 bulgarialaista oli värvätty armeijaan. Se oli lähes 40 % Bulgarian miespuolisista asukkaista. Sodan loppuun mennessä 100 000 bulgarialaista sotilasta oli kuollut. Bulgarian kaupungeissa kärsittiin sodan aikana inflaation lisäksi elintarvike- ja polttoainepulasta, mikä sai naiset mellakoimaan. Syyskuun puolivälissä Bulgarian armeija romahti ympärysvaltojen murrettua rintaman Dobro Polessa. Osa joukoista palasi kotiin, osa aloitti marssin kohti Sofiaa tarkoituksenaan rangaista tsaaria ja puoluejohtajia sodan aloittamisesta. Tsaarille uskolliset saksalaiset ja makedonialaiset joukot kuitenkin pysäyttivät kapinalliset.[3][11]
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ympärysvallat lakkauttivat Bulgarian armeijan, ja suunnitelmat bulgarialaisten asuttamien alueiden yhdistymisestä epäonnistuivat. Neuillyn rauhansopimus solmittiin 27. marraskuuta vuonna 1919. Se merkitsi Bulgarialle huomattavia aluemenetyksiä, armeijan koon merkittävää supistamista ja sotakorvauksia.[4][5]
Maailmansodan jälkeen syntyvyys Bulgariassa putosi jyrkästi, maahan muutti 220 000 pakolaista Makedoniasta ja Kreikan koillisosasta, ja väkivalta lisääntyi. Sodassa kaatuneita surtiin aluksi spontaanisti kaikkialla maassa, ja myöhemmin muistomerkkejä ryhdyttiin rakentamaan valtion varoilla. Bulgaria oli vuonna 1920 maatalousvaltainen maa, jossa 76,1 % väestöstä sai toimeentulonsa maataloudesta. Vain 19,9 % Bulgarian asukkaista, joiden kokonaismäärä oli 4 864 971, asui kaupungeissa.[12][13]
Toisen maailmansodan aikana Bulgaria taisteli akselivaltojen puolella ja yritti yhdistää bulgarialaisten asuttamat alueet. Syyskuussa vuonna 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle, joka oli jo ryhtynyt valmistelemaan aselepoa. Puna-armeija hyökkäsi Bulgariaan ja miehitti koko maan.[4]
Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1946 kuningaskunta lakkautettiin, sen viimeinen tsaari karkotettiin ja Bulgarian kansantasavalta perustettiin.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bulgarian kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bulgaria - San Stefano, Berlin, Treaties britannica.com.
- ↑ a b Bulgaria encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ a b c Bulgaria - WWI, Balkan Wars, Treaty of Neuilly britannica.com.
- ↑ a b c d e Bulgaria encyclopedia.com.
- ↑ a b c d e Communism in Bulgaria communistcrimes.org.
- ↑ Bulgaria - Communism, Reforms, Democracy britannica.com.
- ↑ Zveno Group britannica.com.
- ↑ War in the Balkans encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Balkan Wars 1912-1913 encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Treaty of Constantinople (1913) historyflame.com.
- ↑ Occupation during and after the War (South East Europe) encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Post-war Societies (South East Europe) encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Commemoration, Cult of the Fallen (South East Europe) encyclopedia.1914-1918-online.net.
