Stalingradin rintama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Red Army flag.svg Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa
Baltian rintamat
Baltian rintama
1. Baltian rintama
2. Baltian rintama
3. Baltian rintama
Brjanskin rintama
Luoteen rintama
Orjolin rintama
Valko-Venäjän rintamat
Valko-Venäjän rintama
1. Valko-Venäjän rintama
2. Valko-Venäjän rintama
3. Valko-Venäjän rintama
Keskustan rintama
Kurskin rintama
Lännen rintama
Ukrainan rintamat
1. Ukrainan rintama
2. Ukrainan rintama
3. Ukrainan rintama
4. Ukrainan rintama
Arorintama
Etelän rintama
Lounaan rintama
Voronežin rintama
Reservirintama
Kaukoidän rintamat
Kaukoidän rintama
1. Kaukoidän rintama
2. Kaukoidän rintama
Transbaikalin rintama
Moskovan rintamat
Moskovan puolustuslinja
Moskovan reservirintama
Možaiskin puolustuslinja
Kalinin rintama
Reservirintama
Pohjoiset rintamat
Karjalan rintama
Leningradin rintama
Pohjoinen rintama
Olhavan rintama
Kaukasuksen rintamat
Kaukasuksen rintama
Pohjois-Kaukasuksen rintama
Transkaukasuksen rintama
Krimin rintama
Stalingradin rintamat
Donin rintama
Kaakon rintama
Stalingradin rintama

Stalingradin rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin heinäkuussa 1942 kun 1., 5. ja 7. armeija siirrettiin reservistä Stalingradiin ja uudelleennimettiin 64., 63. ja 62. armeijaksi. Nämä armeijat muodostivat 12. heinäkuuta perustetun uuden rintaman ytimen.[1] 28. syyskuuta Stalingradin rintama nimettiin uudelleen Donin rintamaksi ja annettiin kenraalieversti Konstantin Rokossovskin komentoon. Sen rintamavastuuta myös pienennettiin luomalla uusi Lounaan rintama Donin rintamalinjan länsipuolelle kenraali Nikolai Vatutinin komentoon. Samalla Andrei Jerjomenkon komentama Kaakon rintama nimettiin Stalingradin rintamaksi.[2] 31. joulukuuta 1942 Stalingradin rintama uudelleennimettiin Etelän rintamaksi.[3]

Syyskuussa 1942 Stalingradin taistelun alkaessa Stalingradin rintama koostui 51., 62., 63. ja 57. armeijasta, joihin kuului 4 931 tykkiä ja 455 panssarivaunua.[4] Stalingradin rintama osallistui kenraali Jerjomenkon komennuksessa operaatio Uranukseen, missä se osallistui Saksan 6. armeijan motitukseen Stalingradin kaupungin ympäristöön. Stalingradin rintama osallistui myös Erich von Mansteinin johtaman 6. armeijan pelastusyrityksen pysäyttämiseen.[5]

Komentajat[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. LookSmart's FindArticles - Movement to contact and commitment to combat of reserve fronts Military Thought, April-June, 2004, by Ye.I. Malashenko
  2. The Stalingrad Battle Volgogradin kaupunki. Viitattu 2.4. 2007. (englanniksi), Calendar september 1942 Viitattu 2.4. 2007. (englanniksi)
  3. a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
  4. Dragos Pusca & Victor Nitu: The Battle of Stalingrad - 1942 Dragos Pusca & Victor Nitu. Viitattu 2.4. 2007. (englanniksi)
  5. Antill, Peter, (2 April 2006), Andrei Ivanovich Yeremenko, [1]