H. C. Andersen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans Christian Andersen
H. C. Andersen lokakuussa 1867. Valokuva: Thora Hallager.
H. C. Andersen lokakuussa 1867. Valokuva: Thora Hallager.
Syntynyt 2. huhtikuuta 1805
Odense, Tanska
Kuollut 4. elokuuta 1875 (70 vuotta)
Kööpenhamina, Tanska
Ammatit kirjailija
Kansallisuus tanskalainen
Äidinkieli tanska
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit lastenkirjallisuus
Tuotannon kieli tanska
Allekirjoitus Hans Christian Andersen Signature.svg
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hans Christian Andersen (2. huhtikuuta 1805 Odense4. elokuuta 1875 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan erityisesti saduista, jotka kuuluvat maailman eniten käännettyyn kirjallisuuteen.[1]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Christian Andersen syntyi Odensessa vuonna 1805. Hänen isänsä Hans Andersen oli suutari. Äiti Anne Marie Andersdatter oli pesijätär, jolla ei ollut mitään koulutusta ja joka oli useita vuosia miestään vanhempi. Andersenin äiti oli taikauskoinen ja vaikutti puheillaan poikansa mielikuvitukseen.

Andersenin lapsuus oli ankea. Koko perhe asui ja nukkui yhdessä ja samassa pienessä huoneessa. Andersen ei saanut lapsena juuri koulutusta, vaikka isältään hän omaksui kiinnostuksen kirjallisuutta kohtaan.

Vuonna 1816 Andersenin isä kuoli. Poika lopetti koulunkäynnin, rakensi pienen leikkiteatterin ja istui kotona tehden vaatteita nukeilleen. Andersen myös lainasi näytelmiä ja luki ne kaikki läpi. Näytelmien joukossa oli muun muassa Ludvig Holbergin ja William Shakespearen teoksia. Andersen oli jonkin aikaa kutojan ja räätälin opissa ja sitten töissä tupakkatehtaassa.

Nuoruus ja opiskelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1819 pääsiäisenä Andersen pääsi ripille Odensen tuomiokirkossa ja alkoi pohtia tulevaisuuttaan. Hän halusi laulajaksi, tanssijaksi ja näyttelijäksi, ja niinpä nuorukainen lähti Kööpenhaminaan syyskuussa 1819. Siellä häntä pidettiin hulluna, eikä hänellä ollut asiaa teattereihin. Hän oli melkein kuolla nälkään.

Sitten Andersen ystävystyi muusikoiden Christoph Weysen ja Sibonin kanssa ja myöhemmin runoilija Frederik Hoegh Guldbergin kanssa ja pääsi Kuninkaalliseen teatteriin. Äänenmurros keskeytti Andersenin uran, mutta hänelle ilmestyi uusi suosija, Kuninkaallisen teatterin ohjaaja Jonas Collin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä.

Andersen pääsi vuonna 1822 Slagelsen oppikouluun. Ennen koulun aloittamista Andersen julkaisi ensimmäisen teoksensa Ungdoms-Forsøg. Andersen oli toisia oppilaita huomattavasti vanhempi, ja hänen omituinen ulkonäkönsä herätti epämiellyttävää huomiota. Silti Andersen opiskeli Slagelsessa ja toisessa koulussa Helsingørissä vuoteen 1827 asti, mutta hän itse on sanonut niiden vuosien olleen elämänsä synkimmät ja katkerimmat.

Collin antoi vuonna 1827 Andersenille yksityisopetusta, ja tämä pääsi Kööpenhaminan yliopistoon. Seuraavana vuonna Andersen kirjoitti mielikuvituksellisen matkakuvauksen Fodreise fra Holmens Kanal Til Østpynten af Amager. Saman vuonna hän julkaisi runokokoelman ja rakastui onnettomasti.

Vuodesta 1831 alkaen Andersen matkusteli ympäri Eurooppaa. Vuonna 1833 hän sai pienen matka-apurahan kuninkaalta ja teki ensimmäisen pitkän Euroopan-matkansa. Käydessään Pariisissa Andersen tapasi muun muassa Victor Hugon ja Alexandre Dumas’n. Lokakuussa 1834 hän saapui Roomaan.

Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1835 alkupuolella ilmestyi Andersenin ensimmäinen romaani Improvisatoren, ja se saavutti kansainvälistä menestystä. Samana vuonna Andersen julkaisi Eventyr-tarinasarjansa eli satujen ensimmäisen osan. Seuraavat osat ilmestyivät vuosina 1836 ja 1837. Tarinoiden arvoa ei ensin käsitetty, ja niiden myynti oli hidasta. Sen sijaan Andersen menestyi paremmin romaanillaan O. T. (1836). Vuonna 1837 hän kirjoitti arvostetuimman romaaninsa Kun en Spillemand.

Andersen kiinnitti nyt huomionsa teatteriin ja saavutti hiukan menestystä mutta palasi sitten vahvimmalle alalleen vuonna 1840 antologiallaan Billedbog uden Billeder (suom. Kuvaton kuvakirja). Samana vuonna hän rakastui ruotsalaiseen oopperalaulaja Jenny Lindiin, mutta ei saanut vastakaikua. Andersenin sanotaan rakastaneen Lindiä kuolemaansa asti, ja hän jäi naimattomaksi. Sen sijaan Lind meni myöhemmin naimisiin.

Andersen matkusteli ahkerasti. Hänen pisin matkansa vuosina 1840–41 vei hänet Saksaan, Italian, Maltan ja Kreikan kautta Konstantinopoliin. Paluumatka kulki Mustanmeren ja Tonavan kautta. Hänen selostuksensa tästä kokemuksesta on En Digters Bazar (1842), jota yleensä pidetään hänen parhaana matkakirjanaan. Myös Eventyrin maine kasvoi tasaisesti: toinen sarja alkoi ilmestyä vuonna 1838 ja kolmas 1845.

Andersenin talo Odensessa.

Andersenia juhlittiin 1840-luvulla jo ympäri Eurooppaa. Kesäkuussa 1847 hän teki ensimmäisen Englannin-matkansa. Hän tapasi Charles Dickensin, jonka teoksissa voi havaita Andesenin vaikutusta. Dickens ja Andersen olivat ennen tapaamistaan olleet aikansa kirjeenvaihdossa ja Dickens oli kutsunut Andersenin luokseen vierailulle. Tuolloin Dickens ei tiennyt, että Andersen oli käännättänyt kirjeitään, koska ei osannut englantia juuri lainkaan. Andersen asettui mutkitta asumaan Dickenseille viideksi viikoksi eikä välittänyt lainkaan isäntänsä tuolloisesta aviokriisistä. Kun Andersen viimein häipyi, Dickens kiinnitti vierashuoneeseen kyltin, jossa luki:"Täällä nukkui tanskalainen kirjailija Hans Christian Andersen viisi viikkoa, mikä tuntui perheestä ikuisuudelta."[2]

Andersen halusi yhä erottua romaanikirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Hän halveksi lumoavia satujaan, jotka olivat tehneet hänet kuuluisaksi. Hän ei pitänyt siitä, että niitä pidettiin lastensatuina. Silti hän kirjoitti niitä edelleen, ja vuosina 1847 ja 1848 ilmestyi kaksi uutta kokoelmaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Andersen julkaisi vuonna 1857 romaanin At være eller ikke være. Vuonna 1863 hän julkaisi matkakirjan I Spanien.

Andersenin satukirjojen ilmestyminen jatkui osissa vuoteen 1872 saakka, jonka jouluna viimeiset tarinat julkaistiin. Saman vuoden keväällä Andersen putosi vuoteesta ja loukkaantui vaikeasti. Hän ei toipunut tapaturmasta täysin, mutta eli vuoteen 1875 asti. Hän kuoli kotonaan Rolighedin tilalla lähellä Kööpenhaminaa. Andersen on haudattu Kööpenhaminaan Assistens Kirkegårdin hautausmaalle.

Tanskan kansallisarkistosta löytyi vuonna 2012 Andersenin varhainen satu "Talikynttilä". Tyylillisten seikkojen perusteella Andersenin oletetaan kirjoittaneen sen koulupoikana. Kyseessä ei ole alkuperäinen käsikirjoitus vaan läheisen tuttavan tekemä jäljennös.[3]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersenin satuja on suomennettu paljon ja useilla nimillä. Seuraavassa luetellaan eri nimillä ilmestyneet teokset ja jonkin verran myös samalla nimellä ilmestyneitä teoksia, joiden sisältö on kuitenkin selvästi erilainen. Lisäksi Andersenin saduista on tehty lukemattomia mukaelmia, jotka eivät ole hänen nimissään.

Yksittäisteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peukalo-Liisan kuvitusta. Piirros: Vilhelm Pedersen, (1820–1859).
Lentävän matka-arkun kuvitusta. Piirros: Anne Anderson (1874–1930).

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen Rolighedissa, jossa hän asui Melchiorin perheen vieraana.
  • Satu punaisista kengistä ja Hannusta ja Rietusta (J. Simeliuksen perilliset 1848)
  • Sadut (J. Simeliuksen perilliset 1850)
  • Uusia tarinoita (P. Th. Stolpe 1861)
  • Kaksi tarinata (P. Th. Stolpe 1862)
  • Satuja 1–4 (P. Th. Stolpe 1869–1872)
  • Satuja 5: (Stolpe 1879)
  • Satuja 6: (Stolpe 1881)
  • Satuja 7 (Holm 1880)
  • Muutamia kauneimpia satuja (WSOY 1884)
  • Uudet sadut ja tarinat (K. E. Holm 1892)
  • Valikoima satuja (Otava 1905)
  • Satuja ja seikkailuja (WSOY 1905)
  • Satuja ja tarinoita 2 (WSOY 1906)
  • Kauneimpia satuja (Victor Hoving 1909)
  • Satuja ja tarinoita 6 (WSOY 1919)
  • Satuja ja tarinoita 8 (WSOY 1925)
  • Satuja ja tarinoita 9 (WSOY 1927)
  • Valikoituja satuja ja tarinoita 1–2 (WSOY 1928–1928)
  • H. C. Andersenin valikoituja satuja ja tarinoita 1–2 (WSOY 1936)
  • Kootut sadut ja tarinat 1–3 (WSOY 1951)
  • H. C. Andersenin satuja (Otava 1955)
  • Neljä Andersenin satua lapsille mukailtuina (Otava 1955)
  • H. C. Andersenin satuja (Kuvataide 1956)
  • Pieni merenneito ja muita Andersenin satuja (Kuvataide 1957)
  • Matkatoveri ja muita Andersenin satuja (Kustantamo Kuvataide 1957)
  • Andersenin satuja (WSOY 1960)
  • Todellinen prinsessa ja Se on ihan tosi (Gummerus 1962)
  • Andersenin satukirja (WSOY 1963)
  • Tulukset; Keisarin uudet vaatteet; Peukalo-Liisa (Kirja-Lito 1966)
  • Kolme Andersenin satua (Kirja-lito 1967)
  • Satuja (Consert hall society 1969)
  • Satuja (Otava 1969)
  • Andersenin kauneimmat sadut (Otava 1972)
  • Andersenin satuja (Weilin + Göös 1973)
  • Andersenin sadut (Sanoma 1975)
  • Andersenin satuja (Karisto 1979)
  • Satuja (kolmen kirjan pakkaus; Lasten keskus 1980)
  • Satuja (Kirjalito 1983)
  • Hans Christian Andersenin satuja (PR-tuotanto 1984)
  • Lumikuningatar: H. C. Andersenin satuja (Weilin + Göös 1987)
  • Perinteisiä satuja (myös Grimmin veljesten satuja; Kirjalito 1989)
  • Andersenin suuri satukirja. Suomentanut Maila Talvio (1905-27). Kuvittaneet V. Pedersen ja L. Frölich. H. C. Andersenin Koottujen satujen ja tarinoiden (1951–53) yhteislaitos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990 (3. painos 2003). ISBN 951-0-16403-8. )
  • Rudolf Koivun satuja ja tarinoita (myös muita kirjoittajia; WSOY 1992)
  • Suuri satuaarteeni (myös Grimmin veljesten satuja; Kirjalito 1996)
  • H. C. Andersenin satuaarteita (Otava 2001)
  • Kauneimmat sadut. (H. C. Andersens bedste eventyr, 2001.) Kuv. Svend Otto S. Suom. Eeva-Liisa Manner, Maila Talvio ja Kaija Pakkanen. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2509-2.
  • H. C. Andersenin satuja (Egmont Kustannus 2011, iPad/iPhone -sovelma)
  • Andersenin satuja (Gummerus 1972)

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bom, Anne Klara – Bøggild, Jacob – Frandsen, Nørregard Johs. (toim.): H. C. Andersen i det moderne samfund. Odense: Syddanske universitetsforlag, 2014. ISBN 978-87-7674-816-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hans Christian Andersen Encyclopedia Britannica
  2. Maailman historia, LRF media AB, nro 9/2012, sivu 58.
  3. Kataja-Lian, Marika: Hans Christian Andersenin ensimmäinen satu löytyi.Yle uutiset 13.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: