H. C. Andersen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans Christian Andersen
H. C. Andersen lokakuussa 1867. Valokuva: Thora Hallager.
H. C. Andersen lokakuussa 1867. Valokuva: Thora Hallager.
Syntynyt 2. huhtikuuta 1805
Odense, Tanska
Kuollut 4. elokuuta 1875 (70 vuotta)
Kööpenhamina, Tanska
Ammatit kirjailija
Kansallisuus tanskalainen
Äidinkieli tanska
Aikakausi 1800-luku
Tyylilajit lastenkirjallisuus
Tuotannon kieli tanska
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hans Christian Andersen (2. huhtikuuta 1805 Odense4. elokuuta 1875 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan erityisesti saduistaan, jotka kuuluvat maailman eniten käännettyyn kirjallisuuteen.[1]

Andersenin tunnettuja satuja ovat muiden muassa Keisarin uudet vaatteet, Pieni merenneito, Todellinen prinsessa (myös nimellä Prinsessa ja herne), Ruma ankanpoikanen ja Lumikuningatar.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Christian Andersen syntyi Odensessa vuonna 1805. Hänen isänsä Hans Andersen oli suutarinkisälli ja äiti Anne Marie Andersdatter[2] pyykkäri,[3] jolla ei ollut mitään koulutusta, ja joka oli useita vuosia miestään vanhempi. Andersenin äiti oli taikauskoinen ja vaikutti puheillaan poikansa mielikuvitukseen.lähde?

Andersenin lapsuus oli ankea. Koko perhe asui ja nukkui yhdessä ja samassa pienessä huoneessa.lähde? Andersen ei saanut lapsena juuri koulutusta, vaikka omaksui isältään kiinnostuksen kirjallisuutta ja teatteria kohtaan.[3]

Andersen oli 11-vuotias isänsä kuollessa vuonna 1816. Poika lopetti koulunkäynnin, rakensi pienen leikkiteatterin ja istui kotona tehden vaatteita nukeilleen. Andersen myös lainasi näytelmiä ja luki ne kaikki läpi. Näytelmien joukossa oli muun muassa Ludvig Holbergin ja William Shakespearen teoksia.lähde? Äiti toivoi Andersenille käsityöläisammattia ja lähetti hänet töihin verka- ja tupakkatehtaaseen. Andersen ei kuitenkaan jaksanut raskasta työtä kauaa.[3]

Nuoruus ja opiskelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1819 pääsiäisenä Andersen pääsi ripille Odensen tuomiokirkossa.lähde? 14-vuotias Andersen halusi laulajaksi, tanssijaksi ja näyttelijäksi, ja lähti Kööpenhaminaan syyskuussa 1819. Siellä häntä pidettiin hulluna, eikä hänellä ollut asiaa teattereihin. Hän lähes kuoli nälkään.lähde?

Andersen kuitenkin ystävystyi muusikoiden Christoph Weysen ja Sibonin ja myöhemmin runoilija Frederik Hoegh Guldbergin kanssa ja pääsi Kuninkaallisen teatterin tanssi- ja laulukouluun[3]. Äänenmurros keskeytti Andersenin uran, mutta hänelle ilmestyi uusi suosija, Kuninkaallisen teatterin ohjaaja Jonas Collin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä.lähde?

Collins keräsi rahaa Andersenin koulutusta varten.[1] Vuonna 1822 Andersen pääsi Slagelsen oppikouluun. Ennen koulun aloittamista hän julkaisi ensimmäisen teoksensa Ungdoms-Forsøg. Andersen oli toisia oppilaita huomattavasti vanhempi, ja hänen omituinen ulkonäkönsä herätti epämiellyttävää huomiota. Andersen opiskeli Slagelsessa ja toisessa koulussa Helsingørissä vuoteen 1827 asti.lähde? Kouluvuodet olivat kuitenkin vaikeita epämiellyttävän rehtorin vuoksi.[1] Andersen suoritti ylioppilastutkinnon 23-vuotiaana[3] ja vuonna 1828 hän pääsi Kööpenhaminan yliopistoon[1].

Vuonna 1829 Andersen kirjoitti menestyksekkään E. T. A. Hoffmann -henkisen mielikuvituksellisen matkakuvauksen Fodrejse fra Holmens Kanal yil Østpynten af Amager i aarena 1828 och 1829.[1] Samana vuonna hän julkaisi runokokoelman ja rakastui onnettomasti.lähde?

Vuonna 1831 Andersen teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Saksaan.[3] Vuonna 1833 hän sai pienen matka-apurahan kuninkaalta ja teki ensimmäisen pitkän Euroopan-matkansa. Käydessään Pariisissa Andersen tapasi muun muassa Victor Hugon ja Alexandre Dumas’n. Lokakuussa 1834 hän saapui Roomaan.lähde? Aikalaisiinsa verrattuna hän matkusti elämänsä aikana erittäin paljon ympäri Eurooppaa tavaten useita kulttuurielämän vaikuttajia.[3]

Kirjailijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1835 alkupuolella ilmestyi Andersenin ensimmäinen romaani Improvisatoren, ja se saavutti kansainvälistä menestystä.lähde? Samana vuonna Andersen julkaisi Eventyr, fortalte for børn -tarinasarjansa eli satujen ensimmäisen osan, jossa oli neljä satua, mukaan lukien Tulukset ja Todellinen prinsessa.[3] Seuraavat osat ilmestyivät vuosina 1836 ja 1837. Tarinoiden arvoa ei ensin käsitetty, ja niiden myynti oli hidasta. Sen sijaan Andersen menestyi paremmin romaanillaan O. T. (1836). Vuonna 1837 hän kirjoitti arvostetuimman romaaninsa Kun en Spillemand.

Vuonna 1840 Andersen kiinnitti huomionsa teatteriin ja saavutti tunnustusta orjuutta käsittelevällä näytelmällään Mulatten (1840).[1] Hän palasi kuitenkin takaisin vahvimmalle alalleen vuonna 1840 antologiallaan Billedbog uden Billeder (suom. Kuvaton kuvakirja). Samana vuonna hän rakastui ruotsalaiseen oopperalaulaja Jenny Lindiin, mutta ei saanut vastakaikua. Andersenin sanotaan rakastaneen Lindiä kuolemaansa asti,kenen mukaan? ja hän jäi naimattomaksi. Sen sijaan Lind meni myöhemmin naimisiin. Andersenin on kerrottu omistaneen satunsa Satakieli Lindille.[3]

Andersen matkusteli ahkerasti. Hänen pisin matkansa vuosina 1840–41 vei hänet Saksaan, Italian, Maltan ja Kreikan kautta Konstantinopoliin. Paluumatka kulki Mustanmeren ja Tonavan kautta. Hänen selostuksensa tästä kokemuksesta on En Digters Bazar (1842), jota yleensä pidetään hänen parhaana matkakirjanaan. Myös Eventyrin maine kasvoi tasaisesti: ensimmäinen kokoelmateos ilmestyi vuonna 1837, toinen vuonna 1842 ja seuraavat vuosina 1843, 1847 ja 1852.[1]

Andersenin talo Odensessa.

Andersenia juhlittiin 1840-luvulla jo ympäri Eurooppaa. Kesäkuussa 1847 hän teki ensimmäisen Englannin-matkansa. Hän tapasi Charles Dickensin, jonka teoksissa voi havaita Andesenin vaikutusta. Dickens ja Andersen olivat ennen tapaamistaan olleet aikansa kirjeenvaihdossa ja Dickens oli kutsunut Andersenin luokseen vierailulle. Tuolloin Dickens ei tiennyt, että Andersen oli käännättänyt kirjeitään, koska ei osannut englantia juuri lainkaan. Andersen asettui mutkitta asumaan Dickenseille viideksi viikoksi eikä välittänyt lainkaan isäntänsä tuolloisesta aviokriisistä. Kun Andersen viimein häipyi, Dickens kiinnitti vierashuoneeseen kyltin, jossa luki:"Täällä nukkui tanskalainen kirjailija Hans Christian Andersen viisi viikkoa, mikä tuntui perheestä ikuisuudelta."[4]

Andersen halusi yhä erottua romaanikirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Hän halveksi lumoavia satujaan, jotka olivat tehneet hänet kuuluisaksi. Hän ei pitänyt siitä, että niitä pidettiin lastensatuina. Silti hän kirjoitti niitä edelleen, ja vuosina 1847 ja 1848 ilmestyi kaksi uutta kokoelmaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Andersen julkaisi vuonna 1857 romaanin At være eller ikke være. Vuonna 1863 hän julkaisi matkakirjan I Spanien.

Andersenin satukirjojen ilmestyminen jatkui osissa vuoteen 1872 saakka, jonka jouluna viimeiset tarinat julkaistiin. Saman vuoden keväällä Andersen putosi vuoteesta ja loukkaantui vaikeasti. Hän ei toipunut tapaturmasta täysin, mutta eli vuoteen 1875 asti. Hän kuoli maksasyöpään[3] kotonaan Rolighedin tilalla lähellä Kööpenhaminaa. Andersen on haudattu Kööpenhaminaan Assistens Kirkegårdin hautausmaalle. Hänen muistokseen jaetaan joka toinen vuosi Hans Christian Andersen -palkintoa.

Tanskan kansallisarkistosta löytyi vuonna 2012 Andersenin varhainen satu "Talikynttilä". Tyylillisten seikkojen perusteella Andersenin oletetaan kirjoittaneen sen koulupoikana. Kyseessä ei ole alkuperäinen käsikirjoitus vaan läheisen tuttavan tekemä jäljennös.[5]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersenin satuja on suomennettu paljon ja useilla nimillä. Seuraavassa luetellaan eri nimillä ilmestyneet teokset ja jonkin verran myös samalla nimellä ilmestyneitä teoksia, joiden sisältö on kuitenkin selvästi erilainen. Lisäksi Andersenin saduista on tehty lukemattomia mukaelmia, jotka eivät ole hänen nimissään.

Yksittäisteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peukalo-Liisan kuvitusta. Piirros: Vilhelm Pedersen, (1820–1859).
Lentävän matka-arkun kuvitusta. Piirros: Anne Anderson (1874–1930).

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersen Rolighedissa, jossa hän asui Melchiorin perheen vieraana.
  • Satu punaisista kengistä ja Hannusta ja Rietusta (J. Simeliuksen perilliset 1848)
  • Sadut (J. Simeliuksen perilliset 1850)
  • Uusia tarinoita (P. Th. Stolpe 1861)
  • Kaksi tarinata (P. Th. Stolpe 1862)
  • Satuja 1–4 (P. Th. Stolpe 1869–1872)
  • Satuja 5: (Stolpe 1879)
  • Satuja 6: (Stolpe 1881)
  • Satuja 7 (Holm 1880)
  • Muutamia kauneimpia satuja (WSOY 1884)
  • Uudet sadut ja tarinat (K. E. Holm 1892)
  • Valikoima satuja (Otava 1905)
  • Satuja ja seikkailuja (WSOY 1905)
  • Satuja ja tarinoita 2 (WSOY 1906)
  • Kauneimpia satuja (Victor Hoving 1909)
  • Satuja ja tarinoita 6 (WSOY 1919)
  • Satuja ja tarinoita 8 (WSOY 1925)
  • Satuja ja tarinoita 9 (WSOY 1927)
  • Valikoituja satuja ja tarinoita 1–2 (WSOY 1928–1928)
  • H. C. Andersenin valikoituja satuja ja tarinoita 1–2 (WSOY 1936)
  • Kootut sadut ja tarinat 1–3 (WSOY 1951)
  • H. C. Andersenin satuja (Otava 1955)
  • Neljä Andersenin satua lapsille mukailtuina (Otava 1955)
  • H. C. Andersenin satuja (Kuvataide 1956)
  • Pieni merenneito ja muita Andersenin satuja (Kuvataide 1957)
  • Matkatoveri ja muita Andersenin satuja (Kustantamo Kuvataide 1957)
  • Andersenin satuja (WSOY 1960)
  • Todellinen prinsessa ja Se on ihan tosi (Gummerus 1962)
  • Andersenin satukirja (WSOY 1963)
  • Tulukset; Keisarin uudet vaatteet; Peukalo-Liisa (Kirja-Lito 1966)
  • Kolme Andersenin satua (Kirja-lito 1967)
  • Satuja (Consert hall society 1969)
  • Satuja (Otava 1969)
  • Andersenin kauneimmat sadut (Otava 1972)
  • Andersenin satuja (Weilin + Göös 1973)
  • Andersenin sadut (Sanoma 1975)
  • Andersenin satuja (Karisto 1979)
  • Satuja (kolmen kirjan pakkaus; Lasten keskus 1980)
  • Satuja (Kirjalito 1983)
  • Hans Christian Andersenin satuja (PR-tuotanto 1984)
  • Lumikuningatar: H. C. Andersenin satuja (Weilin + Göös 1987)
  • Perinteisiä satuja (myös Grimmin veljesten satuja; Kirjalito 1989)
  • Andersenin suuri satukirja. Suomentanut Maila Talvio (1905-27). Kuvittaneet V. Pedersen ja L. Frölich. H. C. Andersenin Koottujen satujen ja tarinoiden (1951–53) yhteislaitos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990 (3. painos 2003). ISBN 951-0-16403-8. )
  • Rudolf Koivun satuja ja tarinoita (myös muita kirjoittajia; WSOY 1992)
  • Suuri satuaarteeni (myös Grimmin veljesten satuja; Kirjalito 1996)
  • H. C. Andersenin satuaarteita (Otava 2001, juhlapainos 2005)
  • Kauneimmat sadut. (H. C. Andersens bedste eventyr, 2001.) Kuv. Svend Otto S. Suom. Eeva-Liisa Manner, Maila Talvio ja Kaija Pakkanen. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2509-2.
  • H. C. Andersenin satuja (Egmont Kustannus 2011, iPad/iPhone -sovelma)
  • Andersenin satuja (Gummerus 1972)

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Hans Christian Andersen Encyclopedia Britannica. 10.9.2013. Viitattu 12.12.2014. (englanniksi)
  2. Anne Marie Andersdatter H. C. Andersen information. Viitattu 12.12.2014. (tanskaksi)
  3. a b c d e f g h i j Heikkilä-Halttunen, Päivi: H. C. Andersenin satuaarteita. Esipuhe. Otava, 2005. ISBN 951-1-20236-7.
  4. Maailman historia, LRF media AB, nro 9/2012, sivu 58.
  5. Kataja-Lian, Marika: Hans Christian Andersenin ensimmäinen satu löytyi.Yle uutiset 13.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bom, Anne Klara – Bøggild, Jacob – Frandsen, Nørregard Johs. (toim.): H. C. Andersen i det moderne samfund. Odense: Syddanske universitetsforlag, 2014. ISBN 978-87-7674-816-6.