Danzigin vapaakaupunki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Freie Stadt Danzig (saks.)
Wolne Miasto Gdańsk (puol.)
1920 – 1939
Danzigin vapaakaupungin lippu   Danzigin vapaakaupungin vaakuna
Danzigin vapaakaupungin sijainti kartalla
Valtiomuoto tasavalta
Osa Kansainliiton mandaattialue
Pääkaupunki Danzig
Pinta-ala 1,966 km²
Väkiluku (1923)
 –väestötiheys
366 730
186,5 / km²
Historia
 –perustettu
 –Puolan offensiivi
 –Saksan miehitys

15. marraskuuta,1920
1. syyskuuta, 1939
2. syyskuuta, 1939
Virallinen kieli saksa,puola
Valuutta Paperimarkka
Danzigin guldeni
Edeltäjä(t) Flag of Germany (3-2 aspect ratio).svg Weimarin tasavalta
Seuraaja(t) Flag of the NSDAP (1920–1945).svg Natsi-Saksa
Kansallislaulu Für Danzig / Gdańsku

Danzigin vapaakaupunki (saks. Freie Stadt Danzig; puol. Wolne Miasto Gdańsk) oli autonominen Itämeren satamakaupunki ja kaupunkivaltio, joka perustettiin 10. tammikuuta 1920 Versailles'n rauhansopimuksen perusteella. Se oli Kansainliiton suojeluksessa, ja Puolalla oli sen suhteen eräitä taloudellisia oikeuksia.[1] Vapaakaupunki lakkasi 1939, kun natsi-Saksa valloitti sen ja liitti itseensä.

Saksan otettua kaupungin haltuunsa armeija aloitti antisemiittiset ja puolalaisvastaiset vainot tappamalla tai karkottamalla pääasiassa juutalaisia ja puolalaisia. Tätä ennen Kansainliiton laatima perustuslaki oli turvannut juutalaisten ja puolalaisten vähemmistöjen edut kaupungissa.

Saksan häviön jälkeen 1945 puna-armeija miehitti kaupungin ja se liitettiin Puolaan puolankielisellä nimellä Gdańsk.

Puolan oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Versailles’n rauhansopimuksen mukaan Danzigin ulkopolitiikasta vastasi Puola, jonka kanssa kaupungilla oli tulliliitto. Saksan rautatielinja, joka kulki vapaakaupungin läpi, siirtyi Puolan hallintaan, samoin kaupungin sisäinen rautatie. Westerplatten niemimaa siirtyi Puolalle, ja sinne tuli varuskunta, noin 90 miestä[2], ja satama. Puolan posti huolehti kaupungin posti- ja lennätintoiminnasta paikallisen postin ohella.

Versailles’n rauhan III ja XI artiklan mukaan kaupunki oli Saksan ja Itä-Preussin välissä oleva Kansainliiton valvoma alue. Sopimuksen mukaan Puolalla oli kaupungissa eräitä taloudellisia oikeuksia.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainliitto vastasi alueen hallinnosta, ja sitä edusti vuorotellen eri maista valittu komisaari.[2]

Järjestys Nimi Virka-aika Valtio
1. Reginald Thomas Tower 19191920 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
2. Edward Lisle Strutt 1920 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
3. Bernardo Attolico 1920 Flag of Italy (1861-1946).svg Italia
4. Richard Cyril Byrne Haking 19211923 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
5. Mervyn Sorley McDonnell 19231925 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
6. Joost Adriaan van Hamel 19251929 Alankomaiden lippu Alankomaat
7. Manfredi di Gravina 19291932 Flag of Italy (1861-1946).svg Italia
8. Helmer Rosting 19321934 Tanskan lippu Tanska
9. Seán Lester 19341936 Irlanti
10 Carl Jakob Burckhardt 19371939 Flag of Switzerland.svg Sveitsi

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaakaupungissa oli vuonna 1923 noin 366 730 asukasta[3], joista 95,47 % oli saksalaisia ja 3,28 % oli kašubeja tai puolalaisia, ja yhteensä runsas prosentti venäläisiä, ukrainainalaisia ja muita.[2]

Versailles'n rauhansopimuksen perusteella Danzigin asukkaat saivat oman kansalaisuuden, joka perustui asuinpaikkaan. Saksalainen väestö menetti Saksan kansalaisuuden ja sai uudet vapaakaupunkikansalaisuuden. Vapaakaupungin asukkaat saivat kahden vuoden kuluessa päättää, haluavatko he kuulua he vapaakaupunkiin vai Saksaan. Jos he muuttivat Saksaan, he menettivät kiinteistönsä, omaisuutensa ja oikeudet.

Danzigissa viralliset kielet olivat saksa ja puola. Kaupungissa oli vuonna 1923 yhteensä 366 730 asukasta, joista saksankielisiä 348 493 ja puolankielisiä (tai lähisukuisia kieliä kašubia ja masuuria puhuvia) 12 027, kaksikielisiä (puola, saksa) 1 629, sekä venäjän- ja ukrainankielisiä oli 2 628, heprean- ja jiddišinkielisiä oli yhteensä 602.[3]

Historia ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danzigissa oli kaupungin senaatti, jossa olivat edustettuina lähinnä kaupungin saksan- ja puolankieliset kansalaiset. Kansainliiton komissaari Carl Jacob Buckhardt valittiin vuonna 1939 sovittelemaan kaupungin eri kansallisuuksien välisiä jatkuvia kiistoja.

Toukokuussa vuonna 1933 Saksassa järjestettiin vaalit, joissa Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue saivat enemmistön Reichstagiin, ja samaan aikaan Danzigin kansallissosialistinen puolue voitti vapaakaupungissa järjestetyt vaalit. Puolue sai kuitenkin vain 57 prosenttia äänistä eli vähemmän kuin kaksi kolmasosaa, jonka Kansainliitto vaati, jotta Danzigin oma perustuslaki kumottaisiin natsien päätöksellä. Uusi senaatti kuitenkin sääti antisemiittiset ja antikatolilaiset lait. Myöhemmin se hyökkäsi avoimesti kaupungin puolalaisia ja kašubiväestöä vastaan.

Saksan armeija miehitti vapaakaupungin syyskuussa 1939 samalla, kun se miehitti Puolan. Vapaakaupungin juutalainen väestö joutui vainon kohteeksi. Osa juutalaisista karkotettiin tai tapettiin. Danzigin suuri synagoga tuhottiin.

Saksan hallitus oli vaatinut alueen luovutusta jo ennen miehitystä vuodesta 1933, mutta Puola oli kieltäytynyt neuvotteluista. Puolan komissaari ilmoitti Kansainliiton komisaari Burckhardtille huhtikuussa 1939, että Puola vastaisi aseellisin toimin, jos Saksa hyökkäisi Puolaan ja vapaakaupunkiin.

Toinen maailmansota ja sen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hallitus äänesti Danzigin yhdistämisestä Saksaan 2. syyskuuta vuonna 1939, päivä sen jälkeen kun Saksan armeija hyökkäsi Puolaan.

Vaikka äänestys oli Kansainliiton päätöksen ja Danzigin perustuslain vastainen, Danzigista tuli osa Saksaa, ja siitä muodostettiin Danzig-Länsi-Preussi -niminen Reichsgau. Puolan postilaitoksen työntekijät kuitenkin tekivät vastarintaa 15 tuntia aseinaan lähinnä pistoolit, konekiväärit ja käsikranaatit. Postin työntekijät antautuivat ja heidät teloitettiin.

Sodan jälkeen noin 90 % kaupungista oli tuhottu. Puna-armeija miehitti kaupungin 30. maaliskuuta 1945. Kaupungin väestöstä 90 % oli joko teloitettu tai paennut. Kaupungista lähti 30. tammikuuta 1945 pakolaisia MV Wilhelm Gustloff -nimisellä laivalla Itämeren yli, mutta neuvostoliittolainen S-13-sukellusvene torpedoi sen, ja aluksessa olleet 10 000 pakolaista ja 1 000 sotilasta saivat surmansa.

Liittoutuneet esittivät Potsdamin konferenssisa, että entinen vapaavaltio liitettäisiin Puolaan. Jaltan konferenssia ei ollut vielä pidetty. Vuonna 1950 noin 285 000 Danzigin kansalaista asui Saksassa ja 13 324 kansalaista oli muuttanut Puolaan ja saanut kansalaisuuden. Vuoteen 1947 mennessä noin 12 472 Danzingin saksalaista karkotettiin Saksaan ja 101 873 puolalaista Keski-Puolasta ja 26 629 Itä-Puolasta siirrettiin Danzigiin, jonka nimi oli jo muutettu puolankieliseen muotoon Gdansk.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carl Jakob Buckhardt, Meine Danziger Mission

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Danzigin vapaakaupunki.
  1. Versailles'n rauhansopimus 28.6.1919: Osa III (Section VIII) Viitattu 23.10.2007. (englanniksi)
  2. a b c Worldstatesmen.org
  3. a b John Brown Mason: The Danzig Dilemma, A Study in Peacemaking by Compromise Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)