Wilhelm Gustloff (laiva)

”Wilhelm Gustloff” vuonna 1940.

Wilhelm Gustloff oli 1937 valmistunut saksalainen risteilyalus, jonka neuvostoliittolainen sukellusvene upotti torpedoimalla eteläisellä Itämerellä toisen maailmansodan loppuvaiheessa 30. tammikuuta 1945 sen ollessa kuljettamassa valtakunnan itäosista evakuoituja saksalaisia siviilejä. Uppoamisessa hukkuneiden määrää ei tiedetä, mutta sen on arvioitu olleen jopa 9 000 tai yli. Kyseessä on historian eniten ihmishenkiä vaatinut yksittäinen laivaturma.

Historia

Wilhelm Gustloffin rakensi Blohm+Vossin telakka ja se laskettiin vesille 5. toukokuuta 1937. Alus kastettiin saksalaissyntyisen Sveitsin kansallissosialistisen puolueen johtajan Wilhelm Gustloffin mukaan, jonka juutalainen opiskelija David Frankfurter oli murhannut vuonna 1936.

Wilhelm Gustloff rakennettiin kansallisosialistien KdF (Kraft durch Freude) -järjestön lippulaivaksi, ja sillä piti tarjota edullisia risteilyjä, joihin olisi varaa muillakin kuin rikkailla. Alus suoritti useita risteilyjä ennen sotaa. Toukokuussa 1939 alus oli mukana laivueessa, joka haki Saksan lähettämän Condor-legioonan sotilaita kotiin Espanjasta. Legioona oli avustanut Francisco Francon joukkoja Espanjan sisällissodassa.

Sodan alusta marraskuuhun 1940 Wilhelm Gustloff palveli Saksan laivaston sairaalalaiva D:nä. Tämän jälkeen laiva oli Gotenhafenin (puolaksi Gdynia) satamassa koulutettavien sukellusvenemiehistöjen asuinlaivana. Tammikuussa 1945 Wilhelm Gustloff valmisteltiin kuljettamaan pakolaisia pois Danzigin alueelta etenevien neuvostojoukkojen tieltä.

Uppoaminen

Aleksandr Marinesko

Alus lähti Gotenhafenista aamulla 30. tammikuuta 1945 noin klo. 12.30 mukanaan yli 10 000 henkeä (suurin osa siviilejä). Aluksen päällikkönä toimi Friedrich Petersen. Alus oli suunniteltu 1 880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja, Norjasta pakko-otettu, vetoisuudeltaan 700-tonninen, hiilipolttoinen Löwe. Illalla neuvostoliittolainen Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi kolme torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat, ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10 000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1 230 henkilöä.

Aluksen hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa 55°07′N, 17°41′E, noin 30 kilometrin päässä rannikosta. Puolan viranomaiset ovat kieltäneet alueella sukeltamisen. Puolalaisissa merikorteissa hylky mainitaan ”Esteenä 73”.

S-13 upotti 10. helmikuuta 1945 myös saksalaisen General von Steubenin. Yli 3 000 ihmistä sai surmansa. Alus oli upotuksen tapahtuessa sairaalalaiva ja merkitty selvästi kansainvälisten sopimusten mukaan sellaiseksi. Huomattava osa sen matkustajista oli vaikeasti haavoittuneita, liikuntakyvyttömiä paaripotilaita, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastua. Gustloff purjehti kuitenkin sota-alueella. Se ajoi ilman kulkuvaloja ja kuljetti it-tykkejä. Mukana oli myös tuhansia koulutettuja sukellusvenemiehiä. Näistä syistä johtuen aluksen torpedointi oli sallittu sodanaikainen teko, eikä sitä pidetä sotarikoksena.

Elokuva ja romaani

Wilhelm Gustloffin pienoismalli

• Elokuva Nacht fiel über Gotenhafen vuodelta 1959 kertoo tästä tragediasta.
• Danzigissa syntynyt saksalainen kirjailija ja Nobel-palkinnon voittanut Günter Grass on kirjoittanut aiheesta romaanin Ravunkäyntiä vuonna 2002.
• Joseph Vilsmaier ohjasi Wilhelm Gustloffin tarinasta kaksiosaisen televisioelokuvan Die Gustloff, joka sai ensi-iltansa 2. maaliskuuta 2008.

Katso myös

• Cap Arcona, uponnut laiva
• Goya, uponnut laiva
• Steuben, uponnut laiva
• Orion, uponnut laiva
• Alexander Marinesko, neuvostoliittolainen sukellusveneen päällikkö

Lähteet

• Kappes, Irwin J.; The Greatest Marine Disaster in History... and why you probably never heard of it. 2003. — Nettisivusto militaryhistoryonline.com sisältyy Central Michigan Universityn kirjaston ylläpitämään luetteloon: Military History - Web sources
• Leja, Michael; Die letzte Fahrt der "Wilhelm Gustloff"; ZDF, 1. elokuuta 2005 kertoo, että aiemmat arviot noin 6000 hukkuneesta on tuoreimmissa lähteissä päivitetty noin 9300:aan. Artikkeli on ZDF-televisioyhtiön nettisivuilla (saksaksi).
• Pipes, Jason; A Memorial to the Wilhelm Gustloff — Nettisivustoon www.feldgrau.com viitataan linkkinä University of Walesin sivuilla Department of German
• Schön, Heinz; Die Gustloff Katastrophe (Motorbuch Verlag, Stuttgart, 2002)

Kirjallisuutta

• Bishop, Leigh; Shipwreck Expedition May 2003, led by Mike Boring, 2003
• The submarine that sank the Third Reich
• Maritimequest Wilhelm Gustloff Photo Gallery
• Bekker, Cajus: Itämeri ja Suomenlahti 1944 - 45

Aiheesta muualla

• Kuvaus sukellusretkestä laivalle (englanniksi)
• Yleistietoa aluksesta (englanniksi)
• Yleistietoa puolaksi
• Tietoa(venäjäksi)
• Peresypsky Bridge, Odessa, Ukraina (englanniksi)
• [1] (venäjäksi)
• Wilhelm Gustloff: The Deadliest Shipwreck (englanniksi)