Kansainliiton mandaattialue

Entiset mandaattialueet Afrikassa ja Lähi-idässä:
1. Syyria (Ranska.)
2. Libanon (Ranska)
3. Palestiina (Iso-Britannia)
4. Transjordania (Iso-Britannia)
5. Irak (britt.)
6. Brittiläinen Togo
7. Ranskan Togo
8. Brittiläinen Kamerun
9. Ranskan Kamerun
10. Ruanda-Urundi (Belgia)
11. Tanganjika (Iso-Britannia)
12. Lounais-Afrikka (Etelä-Afrikka)

Kansainliiton mandaattialueet olivat alueita, joita jokin Kansainliiton jäsenvaltio hallitsi liiton antaman erityisen valtuutuksen nojalla. Sellaisiksi muodostettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen siihenastiset Saksan siirtomaat Afrikassa ja Tyynenmeren saarilla sekä eräät sitä ennen Turkille kuuluneet alueet Lähi-idässä.

Mandaattialueet ABC

Mandaattialueiden asemasta hallinnosta säädettiin Kansainliiton peruskirjan 22. artiklassa. Ne jakautuivat kolmeen luokkaan, A, B- ja C-mandaattialueisiin.

• A-mandaattialueilla oli itsehallinto, mutta hallitsevan valtion tehtävänä oli antaa apua ja neuvoja, kunnes niiden voitiin katsoa olemaan valmiita itsenäistymään. Niiden osalta järjestely oli siis alkujaankin tarkoitettu väliaikaiseksi.

• B-mandaattialueita hallitsevan valtion oli käytettävä valtaansa muun muassa uskonnonvapauden turvaamiseksi. Sotilastukikohtien perustaminen alueille oli kielletty.

• C-mandaattialueita hallittiin hallitsevan valtion lakien mukaan.

Mandaattialueista Irak itsenäistyi ensimmäisenä jo 1932, muutkin Lähi-idässä sijaitsevat toisen maailmansodan aikana tai pian sen jälkeen. Muut mandaattialueet, Lounais-Afrikkaa eli nykyistä Namibiaa lukuun ottamatta, muutettiin sodan jälkeen YK:n huoltohallintoalueiksi, joiden asema oli pitkälti samanlainen kuin aikaisemmin mandaattialueinakin. Niitä koskevia asioita käsittelemään perustettiin YK:n huoltohallintoneuvosto. Japanille kuuluneiden mandaattialueiden hallinto siirrettiin kuitenkin Yhdysvalloille. Lounais-Afrikkaa ei muutettu huoltohallintoalueeksi, vaan Etelä-Afrikka julisti sen liitetyksi suoraan alueeseensa ja hallitsi sitä vuoteen 1990 saakka jolloin siitä tuli itsenäinen Namibian tasavalta, vaikka YK jo kauan sitä ennen oli julistanut päätöksen laittomaksi.

Nykyisin ei huoltohallintoalueita enää ole, vaan ne kaikki ovat joko itsenäistyneet tai yhdistetty naapurivaltioihin. (Poikkeuksena ovat Pohjois-Mariaanit, jotka ovat yhä Yhdysvaltojen hallinnassa, mutta eivät enää huoltohallintoalueena.) Viimeisenä itsenäistyi Palau vuonna 1994. Huoltohallintoalueita ja -neuvostoa koskevat YK:n peruskirjan 75. -91. artiklat ovat kuitenkin yhä muodollisesti voimassa.

Luettelo mandaattialueista

Alla olevissa taulukoissa olevat vuosiluvut tarkoittavat aikaa, jonka alue oli mandaattialueena tai huoltohallintoalueena.

A-luokka

Entiset Turkin sulttaanikunnan alueet

alue	valtio	vuosina	itsenäinen valtio
Mesopotamia	Britannia	1920–1932	Irak
Palestiina	Britannia	1920–1948	Israel Jordania
Syyria	Ranska	1920–1946	Syyria Libanon

B-luokka

Entiset Saksan alueet Länsi ja- Keski-Afrikassa

alue	valtio	vuosina	itsenäinen valtio
Ruanda-Urundi	Belgia	1922–1962	Burundi Ruanda
Tanganjika	Britannia	1919–1961	Tanganjika
Kamerun	Britannia Ranska	1922-1961 1918-1960	Kamerun
Togomaa	Ranska Britannia	1916-1956	Togo Ghana

C-luokka

Entiset Saksan alueet Lounais-Afrikassa ja Tyynellävaltamerellä

alue	valtio	vuosina	itsenäinen valtio
Koillinen Uusi-Guinea	Australia	1919–1949	Papua-Uusi-Guinea
Nauru	Australia Britannia Uusi-Seelanti	1920-1947	Nauru
Samoa	Britannia Uusi-Seelanti	1920-1947	Samoa
Eteläisen Tyynenmeren saaret	Japani	1919–1947	Palau Mikronesia Marshallinsaaret Pohjois-Mariaanit
Lounais-Afrikka	Etelä-Afrikka	1915 — 1945	Namibia