Saksan Kamerun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksan Kamerun
Kamerun Deutsche Kolonie
18841919
Flag of Deutsch-Kamerun.svg   Coat of arms of German Kamerun.png
Kamerunin lippu Kamerunin vaakuna
Colonial Africa 1913 Kamerun map.svg
Saksan keisarikunnan Afrikan siirtomaat kartalla Kamerun korostettuna.
Valtiomuoto Saksan siirtomaa
Osa Saksan keisarikuntaa
kuvernööri Gustav Nachtigal(1884)
Jesko von Puttkamer(1887–1906) Karl Ebermaier (1914–1916)
Pääkaupunki Douala
Buea
Yleisimmät kielet saksa
Valuutta Saksan kultamarkka
Seuraaja(t) British Cameroons Flag.png Brittiläinen Kamerun
Ranskan lippu Ranskan Kamerun
Ranskan lippu Ranskan päiväntasaajan Afrikka

Saksan Kamerun oli vuonna 1884 perustettu Saksan keisarikunnan siirtomaa Länsi–Afrikassa. Siirtomaa litettiin Ranskan ja Britannian siirtomaihin ensimmäisen maailmansodan seurauksena vuonna 1916. Suurin osa Saksan Kamerunista sijaitsee nykyisen Kamerunin alueella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamerunin kartta vuodelta 1905.

Kamerun viittasi alunperin pelkästään doualoiden asuttamaan rannikkoon. Britit olivat toimineet alueella lähetyssaarnajina ja kauppiaina 1840–luvulta alkaen, saksalaiset tulivat alueelle vasta vuonna 1869, mutta aloittivat ankaran kilpailun brittien kanssa. Doualahallitsijat olivat anoneet brittejä liittämään heidän alueensa brittien siirtomaihin, mutta Kamerunia pidettiin taloudellisesti liian merkityksettömänä ja sen ilmasto epäterveellisenä. Sen sijaan saksalaiset iskivät silmänsä alueeseen.[1]

Otto von Bismarck lähetti vuonna 1884 Gustave Nachtigalin salassa suoritettavalle tehtävälle Kamerunin liittämiseksi Saksaan. Briteille kerrottiin hänen matkustavan Afrikkaan suojelemaan saksalaisten kauppiaiden etuja. Ensimmäisenä solmittiin sopimus doualoiden kanssa 12. kesäkuuta 1884, jolla he luovuttivat vallan alueillaan saksalaisille. Vuosien 1884 ja 1916 välillä solmittiin vielä 95 muuta sopimusta muiden etnisten ryhmien kanssa siirtomaan levittäytyessä rannikolta.[1]

Siirtomaahallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka paikalliset kuninkaat luovuttivat ylivallan saksalaisille, he saattoivat silti jatkaa omaa hallintoaan pitkälti samaan tapaan, kunhan he pysyivät uskollisina saksalaisille. Siirtomaan hallinnoimiseksi Kamerun jaettiin virkamiesten hallinnoimiin hallintoalueiiin. Kamerunissa toimi kaksi eri oikeusjärjestelmää, yksi ustille ja yksi eurooppalaisille. Vuonna 1895 perustettiin paikalliset siirtomaajoukot. Uudet siirtomaaisännät joutuivat myös taistelemaan paikallisia vastaan. Vastarintaa aiheutti muun muassa haluttomuus maksaa veroja, maan anastus ja rautateiden aiheuttama joidenkin etnisten ryhmien kauppamonopolin menetys. Tunnetuinta vastarintaa johti doualoiden kuningas Rudolf Duala Manga Bell vuodesta 1910 vuoteen 1913.[1]

Banaanien lastausta Saksaan menevään laivaan.

Vastarinnasta huolimatta siirtomaan hallinto ja talous kehittyi. Saksalaiset yhtiöt perustivat Kameruniin plantaaseja ja niillä tuotettujen tuotteiden kuljettamiseksi rakennettiin teitä ja rautateitä. Alueella toimi myös useita saksalaisialähetyssaarnaajia. Lähetyssaarnaajat perustivat saarnauksen ohessa kouluja ja terveysasemia. Lähetyssaarnaajien koulujen lisäksi siirtomaassa oli myös valtion koulujärjestelmä, jonka koulutuskielenä toimi saksa ja rajoitetusti douala, mutta eivät muut paikalliset kielet. Virkamiestehtäviin koulutettiin myös paikallisia lähettämällä heidät Saksaan parempiin opintoihin.[1]

Siirtomaan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maailmansota saapui Kameruniin 1914. Brittiläis–ranskalainen sotajoukko kenraalimajuri Charles Dobellin johtamana ja belgialais–ranskalainen joukko kenraali Joseph Aymerichin johdolla hyökkäsivät siiromaahan. Saksalaiset voitettiin ja maa jaettiin huhtikuussa 1916 ranskalaisten hallitsemaan neljään viidesosaan brittien ottaessa yhden viidesosan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan Kamerun.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  1. a b c d e Kevin Shillington: Encyclopedia of African History, s. 201–204. New York: Fitzroy Dearborn, 2005. ISBN 1-57958-245-1. (englanniksi)