Ranskan Kamerun
| Ranskan Kamerun Cameroun français |
|||
|---|---|---|---|
1918–1960 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Kansainliiton mandaattialue; Ranskan hallintoalue | ||
| osa | Ranskaa | ||
| Pääkaupunki | Yaoundé | ||
| Historia | |||
| – Kansainliiton mandaattialueeksi | 20. heinäkuuta, 1920 | ||
| – itsenäisyys; Ranskan Kamerun liittyi Brittiläisen Kamerunin kanssa itsenäiseksi Kameruniksi | 1. lokakuuta 1960 | ||
| Viralliset kielet | ranska | ||
| Kansallislaulu | Marseljeesi | ||
| Edeltäjä |
 Saksan Kamerun |
||
| Seuraaja |
 Kamerun |
||
.svg)
Ranskan Kamerun (ransk. Cameroun français, toisinaan myös Cameroun Oriental, ”Itä-Kamerun”), oli Ranskan siirtomaa Afrikassa ensimmäisestä maailmansodasta poliittiseen itsenäistymiseen vuonna 1960. Virallisesti kysymyksessä oli Kansainliiton mandaattialueen osa sotien välisenä aikana ja sittemmin YK:n huoltohallintoalue. Ranskan Kamerun käsitti pääosan nykyisestä Kamerunin tasavallasta.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Saksan keisarikunnan siirtomaa Saksan Kamerun oli laajentunut Ranskan ja Britannian hallinnoimille alueille. Sodan aikana ranskalaiset ja brittijoukot eräiden kamerunilaisten kansojen avustuksella valtasivat maan vuoteen 1916 mennessä. Versailles’n rauhassa vuonna 1919 Kamerun jaettiin Britannian ja Ranskan kesken siten, että Brittiläinen Kamerun (Cameroons) oli läntisempi ja pienempi kuin Ranskan mandaattiosa. Entinen Saksan siirtomaa Togo jaettiin hieman samalla tavoin.
Ranska ryhtyi hallinnoimaan maata Yaounde pääkaupunkina, kun brittiläisen osan hallinto ohjattiin Nigerian kautta. Tärkein satama oli Douala. Kamerunin eteläosaa asuttivat pääosin dualat, fulbet ja sudanilaiset, pohjoisosaa arabit. Eurooppalaisia oli joitain tuhansia. Ranskan Kamerunin asukasluku oli 1 877 113 vuonna 1926 ja 3,1 miljoonaa vuonna 1952. Kamerunilaiset perustivat omia puoluejärjestöjään, jotka havittelivat maalle poliittista itsenäisyyttä. Union des Populations du Cameroun kiellettiin 1955, mikä johti sissisotaan ja itsenäistyminen tapahtui tammikuussa 1960. Seuraavana vuonna valtioon liittyi Brittiläisen Kamerunin eteläosa.
Maa oli merkittävä kautsun, banaanien, kaakaon ja kahvin sekä kookoksen ja kola- ja maapähkinöiden tuottaja. Maasta vietiin myös trooppista puutavaraa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- DeLancey, Mark W., and Mark Dike DeLancey: Historical Dictionary of the Republic of Cameroon (3rd ed.). Lanham, Maryland: The Scarecrow Press, 2000.
- Otava:Iso Tietosanakirja, Viides osa, Helsinki 1933, s. 1235-1236 ja Täydennysosa I, Keuruu 1957 s. 1099