Saksan siirtomaat

Saksan siirtomaat olivat Euroopan ulkopuolella olevia alueita, jotka olivat Saksan hallinnassa 1800-luvun lopulta vuoteen 1918 asti.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti Versailles’n rauhansopimuksessa kaikki siirtomaansa, jotka joutuivat Kansainliiton mandaattialueina Ison-Britannian, Ranskan, Japanin, Belgian, Australian, Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin hallintaan. Näistä Kamerun jaettiin brittien ja ranskalaisten kesken. Nykyään Tansaniaan kuuluva Tanganjikan alue luovutettiin Isolle-Britannialle, kun taas Ruanda-Urundin seutu luovutettiin Belgialle, ja Namibiasta tuli Etelä-Afrikan mandaattialue. Saksan Uusi-Guinea luovutettiin Australian hallintaan, samoin Nauru. Marshallinsaaret, Mikronesia, Palau ja Pohjois-Mariaanit luovutettiin Japanin hallintaan. Samoan hallinta luovutettiin Uudelle-Seelannille, kun taas Togosta tuli Ranskan mandaattialue. Yhdysvalloille ei tullut sen sijaan yhtäkään mandaattialuetta, koska maa kieltäytyi liittymästä Kansainliittoon.

Siirtomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue	Aikakausi	Pinta-ala	Nykyiset valtiot
Saksan Itä-Afrikka	1891–1918	995 000 km²	Burundi Kenia Mosambik Ruanda Tansania Uganda
Saksan Lounais-Afrikka	1884–1918	835 100 km²	Namibia
Saksan Länsi-Afrikka	1896–1918	582 200 km²	Ghana Guinea Kamerun Keski-Afrikan tasavalta Nigeria Togo Tšad
Saksan Uusi-Guinea	1884–1918	247 281 km²	Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua-Uusi-Guinea Pohjois-Mariaanit Salomonsaaret Samoa
Yhteensä		2 659 581 km²