Kuurinmaan siirtomaat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuurinmaan tukikohtia Gambiassa.

Kuurinmaan herttuakunnalla oli kaksi pientä siirtokuntaa. James Islandilla nykyisessä Gambiassa oli Kuurinmaalainen linnoitus ja Tobagossa Länsi-Intiassa siirtokunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuurinmaan herttuakunnan siirtomaat hankki sille sen herttua Jakob Kettler. Hän oli innostunut siirtomaista opiskellessaan Hollannissa.[1] Jakob osti Tobagon saaren 1640-luvulla ja vuonna 1651 James islandin nykyisestä Gambiasta[2]. Jakob rakennutti Kuurinmaalle myös laivaston, joka käsitti 79 kauppa- ja 59 sotalaivaa. Kaikkiaan laivoissa oli 1416 tykkiä, jotka laivojen tapaan valmistettiin Kuurinmaalla.[3] Gambiaan vietiin kuurinmaalta suolaa, terästä, paloviinaa ja muuta tavaraa. Sieltä puolestaan saatiin muun muassa norsunluuta ja orjia. Orjat vietiin edelleen Tobagoon, jossa he työskentelivät pääasiassa sokeriplantaaseilla.[4]

Kuurinmaalaisten siirtolaisten muistomerkki Great Courland Bay -lahdella Tobagossa.

Siirtomaista Tobagoon muutti myös Kuurinmaalaisia siirtolaisia. Ensimmäiset kuurinmaalaiset siirtolaiset tulivat Tobagoon vuonna 1653. Heitä oli 212, mutta heistä kaikki kuolivat vuoden kuluessa epäselvissä olosuhteissa. Vuonna 1656 saarelle saapui laiva La Duchesse de Courlandie, jonka mukana oli 120 merimiestä ja 80 siirtolaisperhettä. Neljänä seuraavana vuonna saarelle tuli vielä kahdeksan laivaa ja 700 perhettä. Kuurinmaan siirtomaakauden jäljiltä Tobagoon jäi Kuurinmaalaisia paikannimiä, kuten esimerkiksi saaren suurin joki Courland river, joka laskee lahteen nimeltä Great Courland Bay.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marjo Mela ja Lembit Valba: Latvian historiaa ja kulttuuria. Rozentāls-seura, 2005. ISBN 951-986-71-1-2.
  • Anna Zīgure: Latvian maa ja taivas. Kertomuksia Latvian historiasta ja nykypäivästä.. Otava, 2000. ISBN 951-1-15215-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zīgure 200, s. 78
  2. Mela ja Valba 2005, s. 69
  3. Zīgure 200, s. 85
  4. a b Zīgure 200, s. 86