Henri Bergson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henri Bergson Nobel-palkinto
Henri Bergson.jpg
Syntynyt 18. lokakuuta 1859
Pariisi, Ranska
Kuollut 4. tammikuuta 1941 (81 vuotta)
Pariisi, Ranska
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Henri-Louis Bergson (18. lokakuuta 1859 - 4. tammikuuta 1941) oli ranskalainen filosofi, joka oli vaikutusvaltainen ainakin kotimaassaan Ranskassa, vaikka liikkuikin valtavirran suuntausten ulkopuolella. Bergson oli yksi aikansa ”muotifilosofeista”.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergsonin äiti oli englantilainen, ja englantilaiset Herbert Spencer, J. S. Mill ja Charles Darwin vaikuttivat paljon hänen ajattelunsa nuorena. Hänen oma filosofiansa kääntyi kuitenkin nuoruuden esikuvien rationalismia vastaan.[2]

Bergson opiskeli filosofiaa École Normale Supérieuressa ja opetti sitä eri oppikouluissa, kunnes hänet kutsuttiin opettajaksi École Normale Supérieureen. Sieltä hän siirtyi Collège de Francen filosofian laitoksen esimieheksi. Vuosina 1921–1926 Bergson oli Kansainyhteisön komitean puheenjohtaja. Vähän ennen kuolemaansa 1941 hän ehti ilmaista paheksuntansa Vichyn hallitusta kohtaan.[2]

Bergson kuuluu eittämättä niihin filosofeihin, jotka olivat omana aikanaan erittäin suosittuja, mutta joita kohtaan tunnettu kiinnostus on sittemmin jyrkästi laskenut. Ennen toista maailmansotaa Bergsonin ajattelu oli vielä filosofisen keskustelun keskeisimpiä aiheita, mutta nykyään häntä ei usein edes esitellä yliopiston filosofian kursseilla.lähde?

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergsonin pääteokset ovat Essai sur les données immédiates de la conscience (1889), Matiere et Memoire ('Materia ja muisti', 1896) ja L'Evolution créatrice ('Luova evoluutio', 1907) julkaisut.

Bergsonilta on suomennettu teos Henkinen tarmo, joka esittelee vitalistista idealismia, sekä teos Nauru: Tutkimus komiikan merkityksestä.

Bergson sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1927.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lagerspetz, Kari: ”Eino Kaila ja Erik Ahlman Henri Bergsonin filosofian tulkkeina”. Teoksessa Hartikainen, Erkki, Kyösti Kiiskinen & Jussi Rastas (toim.): Suomalaisen filosofian ’enfant terrible’: Kriittinen ajattelija ja tiedepoliittinen keskustelija: Juhlakirja tohtori Pertti Lindforsin 75-vuotispäivänä: Monitieteinen antologia, s. 37. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.
  2. a b Frenz, Horst (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. The Nobel Prize in Literature 1927 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nygård, Stefan: Henri Bergson i Finland: Reception, rekonstextualisering, politisering. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 745. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2011. ISSN 0039-6842. ISBN 978-951-583-215-3.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergson, Henri: Henkinen tarmo: Tutkielmia ja esitelmiä. (Alkuteos: L’énergie spirituelle: Essais et conférences, 1919.) Näköispainos. Suomentanut J. Hollo. Helsinki: Lasipalatsi, 1999. ISBN 951-884-192-6 (1. painos: Sivistys ja tiede 34. Porvoo: WSOY, 1923. 2. painos: Humanitas 8. Porvoo: WSOY, 1958. Lisäpainos 1963.).
  • Bergson, Henri: Nauru : tutkimus komiikan merkityksestä. Suom. Sanna Isto ja Marko Pasanen. Loki-kirjat, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]