Dario Fo
Dario Fo  |
|
|---|---|
 Dario Fo |
|
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1926 (ikä 87) Sangiano, Varesen maakunta, Italia |
| Ammatit | näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja, näyttelijä |
| Kansallisuus |  Italia |
| Tyylilajit | komedia, farssi |
| Tuotannon kieli | italia |
| Tunnustukset | Nobel 1997 |
 |
|
Dario Fo (s. 24. maaliskuuta 1926, Sangiano, Varesen maakunta, Italia)[1] on italialainen yhteiskuntakriittinen ja satiirinen näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja ja näyttelijä. Hän sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1997.[2] Fo on vieraillut Suomessa useasti ja ohjannut teoksiaan mm. Kansallisoopperassa ja Lilla Teaternissa.[3] Fo käyttää Commedia dell'arten keinoja ja improvisaatiota. Hänen vasemmistolaiset ajatuksensa ovat johtaneet väkivaltauhkauksiin ja porttikieltoihin sekä TV-sarjan lakkauttamiseen. Töissään Fo on kritisoinut mm. katolisen kirkon aborttipolitiikkaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, lahjontaa ja korruptiota.[4]
Fon tunnetuimpia näytelmiä ovat keskiaikaisiin monologeihin perustuva Mysteerio Buffo (Mistero Buffo, 1969) ja Ei makseta, ei makseta (1974).[3]
Fo syntyi Pohjois-Italiassa ja oppi kunnioittamaan tarinankertojia kuunnellessaan isoisäänsä, lombardialaisia kalastajia ja lasinpuhaltajia. 1940 Fo yritti aloittaa taideopinnot, mutta väliin tuli toinen maailmansota. Sodan jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja esiintyi pikkuteattereissa.
Fo työskentelee yleensä yhdessä vaimonsa Franca Ramen kanssa ja vierailee mielellään pienissäkin ulkomaalaisissa teattereissa. Italiassa ollessaan hän kiertää työläiskaupunkien pikkuteattereissa.
Sisällysluettelo |
Teoksia [muokkaa]
- Arkkienkelit eivät vedä höplästä (Gli arcangeli non giocano a flipper, 1959)
- Kaksi pistoolia, toisella mustat, toisella valkeat silmät (Aveva due pistole con occhi bianchi e neri, 1960)
- Rouva joutaa pellolle (La signora è da buttare, 1967)
- Mistero Buffo (Mistero Buffo, 1969)
- Erään anarkistin tapaturmainen kuolema (1970)
- Äidin ruoho on parasta (La marijuana della mamma è la più bella, 1976)
- Kaikki vorot eivät tule varkaisiin
- Yksinäinen nainen
- Melkein sattumalta nainen
- Donna
- Avoin liitto
- Ei makseta, ei makseta
- Americako eli Kun Johan Padovalainen Amerikan löysi (1992)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1997/fo-bio.html
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1997 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
- ↑ a b Dario Fo ohjaa Rossinia Kansallisoopperassa MTV3 2002
- ↑ Dario Fo Spiritus Temporis
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Buffa, Aira: Piru periköön ilveilijän: Johdatus Dario Fon teatteriin. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 11. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1989. ISBN 951-861-517-9.
- Scuderi, Antonio: Dario Fo: Framing, Festival, and the Folkloric Imagination. Lanham (Md.): Lexington Books, 2011. ISBN 978-0-7391-5111-2.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Biography (Nobelprize.org)
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |
