Maaginen realismi
Maaginen realismi on nimitys kahdelle toisistaan poikkeavalle taiteen 1900-luvun suuntaukselle. Nimitystä käytettiin ensin 1920-luvulla kuvaamaan eräitä maalaustaiteen suuntauksia, mutta 1960-luvulta eteenpäin käsite on liitetty pääasiassa Latinalaisen Amerikan 1900-luvun kirjallisuuteen.
Maaginen realismi uusasiallisuudessa [muokkaa]
Maagiseksi realismiksi kutsuttiin ensin erästä uusasiallisuuden 1920-luvulla syntynyttä suuntausta, jossa maagiset realistit "etsivät enemmän objektin ajatonta ominaisuutta ruumiillistaa olemisen ulkoiset lait taiteellisina". Maagiset realistit saivat vaikutteita italialaisesta metafyysisestä taiteesta.
Maaginen realismi Latinalaisessa Amerikassa [muokkaa]
Maaginen realismi on myös kirjallisuuden tyylilaji, jossa muuten realistiseen kuvaukseen liittyy maagisia elementtejä.[1] Tyylilajin tunnetuin edustaja on kolumbialainen Gabriel García Márquez ja erityisesti hänen romaaninsa Sadan vuoden yksinäisyys (1967). Muita Latinalaisen Amerikan tunnettuja maagisia realisteja ovat muiden muassa Jorge Luis Borges, Isabel Allende, Juan Rulfo ja Jorge Amado[1]. Muualla maailmassa maaginen realismi on yhdistetty esimerkiksi Salman Rushdieen ja Olga Tokarczukiin.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Anne-Maria Mikkola, Lasse Koskela ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus, Käsikirja, s. 366. 1.-6. painos. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-26300-6.
