Gerhard Richter

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gerhard Richter vuonna 2005

Gerhard Richter (s. 9. helmikuuta 1932 Dresden) on saksalainen taiteilija, jota on pidetty eräänä kaikkein tärkeimpänä toisen maailmansodan jälkeen eläneenä saksalaisena taidemaalarina. Hän on uudistanut maalaustaidetta tutkimalla abstraktin maalauksen sekä valokuvauksen ja maalaustaiteen välisiä suhteita. Hän on vaikuttanut varsinkin nuoren polven taiteilijoiden maalaustekniikkaan. Richter on kartoittanut maalaustaiteen uusia mahdollisuuksia aikana, jolloin monet ennustivat sen kuolemaa.

Kasvatustaustakseen taiteilija ilmoittaa: "13 vuotta kansallissosialismia ja 16 vuotta itäsaksalaista kommunismia". [1]

»Maalaukseni ovat älykkäämpiä kuin minä.»
(Gerhard Richter)

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richter syntyi Dresdenissä ja kasvoi Reichenaussa (nykyinen Bogatynia Puolassa) ja Preussin Ala-Sleesian Waltersdorfissa (nykyinen Niegosławice Puolassa). Hän lopetti koulun kymmenenneltä luokalta ja oli harjoittelijana mainos- ja lavastemaalarina ennen opiskeluaan Dresdenin taideakatemiassa.

Vuonna 1948 hän jätti Zittaun korkeamman ammattikoulun ja vuosina 1945-1951 hän sai koulutusta siellä kirjoittajana sekä lavaste- ja mainosmaalarina. Hänen hakemuksensa Dresdenin kuvataidekorkeakouluun hylättiin vuonna 1950, mutta hän aloitti opiskelun Dresdenin taideakatemiassa vuonna 1951. Hän teki seinämaalauksen taideakatemian ruokasaliin (Ateria Picasson kanssa, 1955) osana loppututkintoaan. Diplomityönsä hän maalasi Hygieniamuseoon otsikolla Lebensfreude (Elämänilo) (1956).

Molemmat seinämaalaukset päällemaalattiin ideologisista syistä sen jälkeen, kun Richter oli paennut silloisen vaimonsa kanssa Itä-Saksasta Länsi-Saksaan, joka tapahtui kaksi kuukautta ennen Berliinin muurin rakentamista. Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen seinämaalaus Elämänilo paljastettiin uudelleen.

Vuosina 1957-1961 Richter toimi taideakatemian mestarikoulutettavana ja otti vastaan tilauksia DDR:n valtiolta. Tänä aikana hän teki seinämaalauksia, kuten Arbeiterkampf (Työläisten taistelu), öljymaalauksia esimerkiksi muotokuvia tunnetusta itäsaksalaisesta näyttelijästä Angelica Domroesesta ja ensimmäisestä vaimostaan Emasta, useita omakuvia ja myöhemmin panoraaman Dresdenistä nimellä Stadtbild (Kaupunkikuva 1956).

Myöhemmin Richter opetti Hampurin kuvataidekorkeakoulun vierailevana professorina ja Nova Scotian taide-ja muotoilucollegessa ja hänelle myönnettiin vakituinen professuuri Düsseldorfin taideakatemiassa vuonna 1971. Vuonna 1983 Richter muutti Düsseldorfista Kölniin, jossa hän asuu.

Ensimmäinen Richterin yksityisnäyttely oli Düsseldorfissa vuonna 1964. Pian sen jälkeen hänellä oli näyttelyitä Münchenissä ja Berliinissä ja 1970-luvun alusta asti hänen näyttelyjään on ollut Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hänen neljäs retrospektionsa avattiin Robert Storrin kuratoimana New Yorkin MoMA:ssa vuonna 2002 ja se kiersi Chicagossa, San Franciscossa ja Washington DC:ssä.

Vuonna 2004 avattiin Dresdenin Albertinumissa Gerhard Richter huoneet, joissa on esillä 41 teosta pysyvästi lainattuna.

Gerhard Richter arkisto perustettiin vuonna 2005 yhteistyössä Saksan valtion taidekokoelmien kanssa Dresdenissä. (katso: Aiheesta myös). Richterin katalogeja, monografioita ja kirjoja hänen teoksistaan sekä maalausten muistiinpanoista on julkaistu runsaasti.[2] Hän on saanut useita kunnianosoituksia ja palkintoja taiteensa tähden.

Vaikka Richter saavutti suosiota ja kriitikkojen ylistystä koko uransa ajan, hänen maineensa lisääntyi hänen retrospektiivisen näyttelynsä aikana vuonna 2005.

Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richter sai taidekoulutuksen aikana, jolloin taiteilijoilta vaadittin sitoutumista puoluekantaiseen, ždanovilaiseen tapaan sosialistiseen realismiin. Vuonna 1958 hän sai mahdollisuuden vierailla documenta näyttelyssä Kasselissa, Länsi-Saksassa, jossa esiteltiin länsimaista taidetta, muun muassa amerikkalaista abstraktia ekspressionismia ja sen eurooppalaista versiota informalismia. Raiteilija innostui näyttelystä ja kertoo maalanneensa pari maalausta Jackson Pollockin tyyliin. Myöhemmin Richter sanoi, että suurin syy hänen loikkaamiselleen länteen oli juuri tuon näyttelyn näkeminen. Hän kiinnostui 1960-luvun alussa myös pop-taiteesta.

Kapitalistinen realismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1963 Richter järjesti yhdessä Konrad Luegin kanssa happeningin düssedorfilaisessa huonekaluliikkeessä, jonka otsikko oli ”Elämää popin kanssa – demonstraatio kapitalistisen realismin puolesta”. Käsite oli vastapooli sosialistiselle realismille ja sen piti paljastaa ironisesti senaikaisen länsisaksalaisen ”reaalin” kapitalismin kulutusta ja vapaa-aikaa. Kapitalistisen realismin ryhmään liittyi muitakin DDR:stä loikanneita taiteilijoita, joiden ajatuksena oli ironisoida sekä senaikaista sosialististen maiden virallista taidedoktriinia, että reagoida kriittisesti länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan.

Kuva-Atlas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Richter alkoi kerätä valokuvia, mainoksia, aikakauslehtien kuvia ja postikortteja 1960-luvun alussa. Hän kehitti näin menetelmän, jolla saattoi minimoida maalauksen aiheeseen liittyvän pohdinnan. Valmiiden kuva-aiheiden käyttö oli tyypillistä myös pop-taiteelle, mutta Richter kehitti vähitellen omalaatuisen maalaustekniikan, jossa alkuperäistä kuvaa himmennetään tai häivytetään. Näin valokuvan kovuus pehmenee ja katsoja ikään kuin etääntyy alkuperäisen kuvan tunnelmasta. Öljymaalauksissa korostuvat maalin materiaaliset, plastiset ja optiset ominaisuudet.

Kuva-aiheiden käyttö viittaa myös siihen pop-taiteesta peräisin olevaan asenteeseen, jossa ei niinkään välitetä taiteesta, vaan painotetaan kuvia ja niiden viestinnällisiä ominaisuuksia.

Sekä Gerhard Richterin taiteesta, että hänen halustaan luetteloida ja organisoida teoksiaan saa hyvän esimerkin hänen kotisivuiltaan. Maalaukset (2 454 kuvattua kesäkuuhun 2008 mennessä) on lueteltu aiheittain ja muita teostyyppejä ovat grafiikka, päällemaalatut valokuvat, akvarellit ja piirustukset. Mukana on Atlas-osasto, jossa on kuvattuna vuodesta 1962 taiteilijan käyttämää kuva-aineistoa ja ohessa kuvista syntyneitä maalauksia. Taiteilijan kotisivulla myös ilmoitetaan, missä julkisissa kokoelmissa ja näyttelyissä teoksia on sekä teosten myyntihistoriat.

Punainen armeijakunta ja Irakin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Richter esitti useissa näyttelyissään sarjan suuria maalauksia valokuvista otsikolla Lokakuun 18, 1977. Hän kuvasi mustavalkoisten lehtikuvien ja poliisien ottamien valokuvien mukaan tehdyissä maalauksissa Punaisen armeijakunnan (RAF) neljää terroristia, jotka löydettiin vankiselleistään kuolleina 18.10.1977. Heidän kuolinsyynsä oli ollut aikoinaan laajan kiistelyn aiheena. Taiteilija kertoi, että hänen mielestään tämä Saksan historian kyseenalainen tapahtuma oli tuotava päivänvaloon.

Richter julkaisi vuonna 2004 kirjan, jossa on 216 lähikuvaa hänen maalauksestaan vuodelta 1987 sekä Frankfurter Allgemeinessa julkaistua artikkelia Irakin sodan alkamisesta.

Lasimaalaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2007 paljastettiin Richterin tekemä Kölnin tuomiokirkon suuri lasimaalaus. Sen pinta-ala on 113 neliömetriä ja se koostuu 11 500 erivärisestä lasinpalasesta, jotka on järjestetty tietokoneella sattumanvaraiseen järjestykseen.

Richter Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia esillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykytaiteen museon kokoelmat [7]

  • Mao, 1968, mustavalopainanta
  • Sarjasta Farbfelder, 1974 grafiikan salkku, offsetlitografia (5 kpl)

Kaupallinen menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräässä haastattelussa Richter totesi, että kärsivä, ei-arvostettu van Gogh ei ole hänen ihanteensa. [8]

  • Marraskuussa 2007 maalaus Düsenjäger, 1963 (Suihkuhävittäjä) myyty US$ 11 241 000. [9]
  • Helmikuussa 2008 maalaus Kerze, 1983 (Kynttilä) myyty US$ 15 483 589. [10]
  • Helmikuussa 2008 maalaus Zwei Liebespaare, 1966 myyty US$ 14 519 689.[11]
  • Toukokuussa 2008 maalaus Abstraktes Bild, 1987 myyty US$ 14 601 000. [12]
  • Toukokuussa 2008 maalaus Abstraktes Bild, 1990 myyty US$ 15 161 000. [13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jürgen Schreiber, Ein Maler aus Deutschland, Pendo Verlag, 2005 ISBN 3-86612-058-3

Katalogeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gerhard Richter, 18. Oktober 1977, 1989 ISBN 3-88375-105-7
  • Gerhard Richter, Katalog der Ausstellung, Texte, Catalogue Raisonné 1962-1993, Kunst- und Ausstellungshalle der Bundesrepublik Deutschland, 1993
  • Gerhard Richter, Survey, Institut für Auslandbeziehungen, 2001. ISBN 3-88375-479-X

Aiheesta myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]