Salman Rushdie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Salman Rushdie
Salman Rushdie Amos Ozin syntymäpäivillä Manhattanin Upper East Sideilla,  New Yorkissa vuonna 2008.
Salman Rushdie Amos Ozin syntymäpäivillä Manhattanin Upper East Sideilla, New Yorkissa vuonna 2008.
Syntynyt 19. kesäkuuta 1947 (ikä 67)
Bombay, Brittiläinen Intia
Ammatit kirjailija
Kansallisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Äidinkieli urdu [1]
Tyylilajit maaginen realismi, satiiri, postkolonialismi
Aiheet kritiikki, matkustaminen
Ensiteokset Keskiyön lapset (1981)
Häpeä (1983)
Saatanalliset säkeet (1988)
Tuotannon kieli englannin kieli
Puoliso 1. Clarissa Luard (1976–1987)
2. Marianne Wiggins (1988–1993)
3. Elizabeth West (1997–2004)
4. Padma Lakshmi (2004–2007)
Lapset Zafar (1979), Milan (1999)
Tunnustukset Booker-palkinto (1981)
Itävallan valtionpalkinto eurooppalaiselle kirjallisuudelle (1992)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sir[2] Ahmed Salman Rushdie (kashmiriksi:अहमद सलमान रुशदी (devanagari), احمد سلمان رشدی) , s. 19. kesäkuuta 1947 Bombay, Brittiläinen Intia), on brittiläistynyt intialaissyntyinen kirjailija. Hän asuu Lontoossa ja New Yorkissa.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rushdie syntyi keskiluokkaiseen muslimiperheeseen Bombayssa. 14-vuotiaana hän muutti Britanniaan, jossa hän opiskeli Rugbyn koulussa Warwickshiressä ja Cambridgen yliopiston King's Collegessa. Rushdien ollessa Englannissa hänen perheensä muutti Intiasta Pakistaniin.[3]

Kansainvälinen läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmaineeseen Salman Rushdie nousi Intiaan sijoittuvalla allegorisella romaanillaan Keskiyön lapset, joka ilmestyi 1981. Kirja aiheutti kiistelyä Intiassa kuvatessaan epäkunnioittavasti Indira Gandhia ja tämän poikaa Sanjayta, joka oli osallisena kiisteltyyn sterilointiohjelmaan. Rushdie sai romaanistaan Booker-palkinnon samana vuonna.[3] Romaani julistettiin vuonna 1993 Booker-palkinnon neljännesvuosisataisen historian parhaimmaksi romaaniksi. Seuraava romaani Häpeä (Shame) kuvasi ironisesti diktaattori Muhammad Zia ul-Haqin aikaista Pakistania.

Kuolemantuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rushdien tunnetuin teos lienee kuitenkin 1988 ilmestynyt Saatanalliset säkeet, joka on satiirinen kuvaus Intiasta, islamista ja maahanmuuttajien osasta Ison-Britannian välillä rasistisessa maailmassa. Kirja sisältää väitetysti islamia halventavia kohtia, vaikka ne ovat mukana vain sivujuonteena. Kirjan brutaaliudessaan huomiotaherättävin kohtaus esittää brittiläisten poliisien väkivaltaista hyökkäystä muslimisiirtolaisen kimppuun. Iranin uskonnollinen johtaja ajatolla Ruhollah Khomeini tulkitsi Rushdien syyllistyneen kirjassa jumalanpilkkaan ja antoi helmikuussa 1989 fatwan, jolla hän käytännössä tuomitsi kirjailijan kuolemaan. Tuomion julistamisen jälkeen muslimit polttivat Rushdien kirjoja julkisesti eri puolilla maailmaa ja monissa muslimimaissa syntyi väkivaltaisia mellakoita. Länsimaissa tapaus herätti vastalausemyrskyn ja mm. Euroopan yhteisön jäsenmaat kutsuivat suurlähettiläänsä kotiin Iranista. Monet länsimaiset islamilaisyhteisöt sanoutuivat irti tappokäskystä, vaikka paheksuivatkin Rushdien teosta. Suomen silloinen ulkoministeri Pertti Paasio esitti Iranin Helsingin-suurlähettiläälle Suomen virallisen vastalauseen Rushdielle langetetun tuomion johdosta. Monissa maissa tapaus tulkittiin merkiksi Iranin sisäisestä valtataistelusta ja Iranin pyrkimýksestä korostaa arvovaltaansa islamilaisessa maailmassa. [4] Brittiläisen kirjailijan Martin Amisin mukaan Rushdie "katosi etusivulle": lehdet kirjoittivat Rushdiesta päivittäin, mutta piileskelevää kirjailijaa itseään ei näkynyt missään. [5] Khomeinin seuraaja Ali Khamenei uudisti Rushdien kuolemantuomion helmikuussa 1990. [6]

Syyskuussa 2012 ilmoitettiin, että eräs iranilainen ääri-islamilainen järjestö oli uudistanut Rushdielle langetetun kuolemantuomion ja korottanut hänen tappamisestaan maksettavan palkkion 3,3 miljoonaan dollariin. Hieman aiemmin Internetissä oli alkanut levitä yhdysvaltalaista alkuperää ollut ja islamilaisissa maissa vakavia levottomuuksia nostattanut elokuva Innocence of Muslims (Muslimien viattomuus), jonka katsottiin yleisesti häpäisevän islamia ja profeetta Muhammedia. Järjestön mukaan elokuvaa ei olisi koskaan tehty, jos Rushdie olisi tapettu aiemmin, eikä islamin pilkkaaminen lopu niin kauan kuin Rushdie on elossa. [7]

Kirjallinen toiminta poliittisen fatwan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rushdie on julkaissut romaaneja myös Khomeinin fatwan jälkeen, kuten Maurin viimeinen huokaus (The Moor's Last Sigh) ja Maa hänen jalkojensa alla (The Ground Beneath Her Feet). Rushdie joutui piileskelemään maan alla koko 1990-luvun eikä hän vieläkään ole täysin turvassa. Iranin valtio ei kuitenkaan enää ole valmis tukemaan mahdollisia murhaajia, ja 1999 kirjailija pääsi käymään synnyinmaassaan Intiassa yhdessä poikansa Zafarin kanssa, mistä hän kirjoitti esseekokoelmaan Step Across This Line sisältyvän artikkelin The Dream of Glorious Return (”Loistokkaan paluun unelma”).

V. S. Naipaulin osoittama tuki ja ymmärrys Intian muslimivihamielisiä hindunationalisteja kohtaan on saanut Rushdielta tuomion.

Rushdien oli tarkoitus tammikuussa 2012 osallistua Jaipurin kansainväliseen kirjallisuustapahtumaan, mutta perui osallistumisensa, kun paikalliset turvallisuusviranomaiset ilmoittivat tiedustelutietona, että muslimien äärijärjestöllä on suunnitelmat hänen murhaamisekseen. Hänen piti sitten osallstua tilaisuuteen videon kautta, mutta sekin estettiin. Myöhemmin paljastui, että kyse oli intialaisesta valtapolitiikasta, eikä Rushdieta kohtaan ollut todellisuudessa esitetty uhkauksia.[8]

Kirjailijakuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rushdien kirjalliselle tuotannolle on ominaista maaginen realismi monenlaisine modernistisine muotokokeiluineen. Hänen teostensa keskeisiin teemoihin kuuluu kulttuurien kohtaaminen ja sekoittuminen, ja hän onkin monissa yhteyksissä äänekkäästi paheksunut kaikenlaisia puhtaus- ja eheysvaatimuksia fasismille ominaisina ilmauksina: ihmisen kuuluukin hänen mielestään olla sekarotuinen ja monikulttuurinen.

Romaanien lisäksi Rushdie on kirjoittanut esseitä ja kirjallisuusarvosteluja, jotka on koottu niteisiin Imaginary Homelands (1992) ja Step Across This Line (2002).

Rushdie julkaisi Joseph Anton -nimiset muistelmansa vuonna 2012. Muistelmat suomennettiin vuonna 2013. [8]

Huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiyön lapset Booker-palkinto (1981)

Kuningatar Elisabet II myönsi 2007 Rushdielle aatelisarvon tämän kirjallisista ansioista.[9]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salman Rushdie vieraili Suomessa vuonna 1983 Mukkulan kirjailijakokoukessa[10] ja Hanasaaren kulttuurikeskuksessa vuonna 1992[11].

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Joseph Anton" (suom. 2013)

Esseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki suomennetut Rushdien teokset ovat Arto Häilän kääntämiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jack Livings: Salman Rushdie, The Art of Fiction No. 186. Paris Review, 2005, nro 174. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  2. http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/6756149.stm
  3. a b Liukkonen, Petri: Salman Rushdie (1947-) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990, s. 52–53. Helsinki: Otava, 1989.
  5. Kaisu Tervonen: Kuolemaantuomittu elää. TV-maailma 10.–16.8.2013, s. 13. Otavamedia 2013.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s. 48. Helsinki: Otava, 1990.
  7. Iranilaisjärjestö korotti palkkiota Salman Rushdien murhasta. Ilta-Sanomat 16.9.2012.
  8. a b Tommi Nieminen, Khomeinin fatwa seuraa yhä Salman Rushdieta, Helsingin Sanomat 30.1.2012 sivu C 1
  9. AP, Reuters, BBC, YLE Uutiset: Salman Rushdielle aatelisarvo 16. kesäkuuta 2007. YLE Uutiset. Viitattu 16. kesäkuuta 2007.
  10. Salman Rushdie Mukkulassa Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 13.04.2013.
  11. ahdattu Salman Rushdie yllätysvierailulla Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 13.04.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]