Don Quijote

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Honoré Daumierin maalaus Don Quijote ja Sancho Panza noin vuodelta 1868.
Don Quijote ja Sancho Panza. Plaza España, Madrid, Espanja.
Kuuluisat tuulimyllyt. Campo de Criptana, La Mancha, Espanja.

Don Quijote, koko nimeltään Mielevä hidalgo don Quijote Manchalainen (esp. El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha) on espanjalaisen Miguel de Cervantesin (15471616) kahtena niteenä vuosina 1605 ja 1615 ilmestynyt veijariromaani. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanitaiteen perustajana ja yhtenä maailmankirjallisuuden suurista klassikoista.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyhä maalaishidalgo Alfonso Quijano (”hidalgo” on espanjalaisista aatelisarvoista alhaisin), joka menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan, päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan (”don” on korkeampi aatelisarvo ja ”quijote” on espanjaksi reisisuojus eli haarniskan osa). Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surullisen hahmon ritariksi”. Sancho on nykyaikaisin käsittein eräänlainen koominen apuri, sidekick.

Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää, hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha; posket ovat välillä niin kuopalla, että "niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan". Hän luulee tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Hän taistelee jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kuvittelee, että naapurissa asuva maalaistyttö on Dulcinea Tobosolainen, kaunis neitsyt, jolle hän vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan.

Sancho Panzakin pitää isäntäänsä hulluna, mutta hän osallistuu leikkiin, koska toivoo rikastuvansa. Hän ja Quijote päättävät, että koska Dulcinea ei ole kaunis eikä tuoksu hyvältä, hänet on varmasti noiduttu ja sankarien tehtävänä on poistaa lumous. Parivaljakon elämänasenteiden, Panzan realismin ja don Quijoten idealismin vastakkaisuus, valottaa tapahtumia kahdesta näkökulmasta.

Monien seikkailujen jälkeen yksi don Quijoten ystävistä, pakottaakseen tämän palaamaan kotiin retkiltään, naamioituu ritariksi, voittaa vastustajansa, ja vaatii tätä luopumaan ritariseikkailuistaan vuodeksi. Don Quijote päättää ryhtyä maaseudulle paimeneksi mutta sairastuu. Kirjan toisen osan lopussa, kuolinvuoteellaan, don Quijote huomaa oman narrimaisuutensa ja tajuaa tekonsa hullutuksiksi. Teoksen ensimmäinen osa on muodoltaan hajanainen ja koostuu erillisistä seikkailuepisodeista. Toinen on sävyltään tummempi ja syvällisempi, ja se kuvaa päähenkilöiden psykologista kehitystä, mutta ei kuitenkaan luovu humoristisesta otteestaan.

Teoksen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cervantes sanoo kirjansa lopussa, että hänen ainoa tarkoituksensa on "esittää ansion mukaan halveksittaviksi nuo mahdottomat ja typerät ritariromaanit". Siinä hän onnistuukin, mutta teos on paljon muutakin kuin pelkästään aikansa suosikkikirjojen parodia. Romaanin sankari, hassahtava don Quijote, ei ole vain parodiahenkilö vaan edustaa ikuista idealistia, haaveilijaa, tai runoilijaa, joka etsii elämästä muuta kuin pelkkiä realiteetteja ja tämän takia joutuu toistuvasti ja tragikoomisella tavalla vastakkain maailman karujen lainalaisuuksien kanssa. Tästä syystä hän herättää lukijoiden myötätunnon kaikessa naurettavuudessaankin.

Don Quijote on ajaton kirja ihmisestä ja hänen elämästään ristiriitoineen, riemuineen, suruineen, kaikkineen. Sen vaikutus nykyaikaiseen romaanitaiteeseen on mittaamaton. Esimerkiksi Walter Scott, Charles Dickens, Gustave Flaubert ja Fjodor Dostojevski ovat saaneet siitä vaikutteita. Suomessa don Quijote toimi innoittajana muiden muassa Aleksis Kivelle tämän kirjoittaessa Seitsemää veljestä. Don Quijote on klassillinen teos myös siinä mielessä, että se on vedonnut kaikkina aikoina kaikkiin ikäryhmiin.

Don Quijote on ilmestynyt yli 800 painoksena eri kielillälähde?, suomeksi J. A. Hollon käännöksenä. Yrjö Jylhä on sommitellut teoksessa olevat runot suomeksi.

Romaanista on tehty useita filmatisointeja, baletti, ooppera Don Quichotte ja musikaali Mies La Manchasta. Lukuisat kuvataiteilijat, muiden muassa Salvador Dalí ja Pablo Picasso, ovat saaneet romaanista innoitusta tauluihinsa.

Don Quijote ja Sancho Panza ovat myös lukuisten elokuvissa esiintyvien vastakohtaisten parien esikuva, kuten Ohukainen ja Paksukainen ja Tähtien sodan C-3PO ja R2-D2.

Don Quijoten suosio on merkittävä matkailuvaltti teoksen tapahtumapaikalle, joka on Espanjan maakunta Kastilia-La Mancha. Siellä sijaitsevat myös kuuluisat tuulimyllyt.

Teoksesta on tullut myös sanonta "Taistella tuulimyllyjä vastaan", eli "Käydä toivotonta taistelua kuviteltuja vastustajia vastaan". [1]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cervantes Saavedra, Miguel de: Mielevä hidalgo don Quijote Manchalainen. (Don Quijote de la Mancha, 1605.) Suomentanut J. A. Hollo (1. painos 1927–1928). Runot sommitellut Yrjö Jylhä. Kuvittanut Gustave Doré. Nimeke selässä ja irtopäällyksessä: Don Quijote. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30302-X.

Uusi suomennos. Cervantes, Miguel de: Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen. Ensimmäinen ja toinen osa. Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Runot tulkinnut Jukka Koskelainen. WSOY 2013. ISBN 978-951-0-34901-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Lentävien lauseiden sanakirjalähde tarkemmin?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Don Quijote.