Villakoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo koirarodusta. Pölyhiukkasista kertova artikkeli on nimellä pöly.
Villakoira

Jackie Vasteras 20070721-1.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Ranskan lippu Ranska
Rodun syntyaika 1500
Alkuperäinen käyttö lintukoira[1]
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä n. 10–14 vuotta
Muita nimityksiä Caniche, Poodle, Pudel, puudeli, villis
FCI-luokitus Ryhmä 9
Ulkonäkö
Paino toy-: 3–4 kg
kääpiö-: 4–5 kg
keskikokoinen: 8–10 kg
isovillakoira: 20–25kg
Säkäkorkeus toy-: 23–28 cm
kääpiö-: 28–35 cm
keskikokoinen: 35–45 cm
isovillakoira: 45–62 cm
Väritys musta, ruskea, valkoinen, harmaa, punainen ja aprikoosi

Villakoira (caniche), puhekielessä myös puudeli, on koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9. Villakoirat jaetaan neljään kokomuunnokseen säkäkorkeuden perusteella: toyvillakoira 24–28 cm (ihanne 25 cm) 1 cm:n alitus sallitaan, kääpiövillakoira yli 28–35 cm, keskikokoinen villakoira 35–45 cm ja isovillakoira 45–62 cm [2]. FCI:n jäsenmaissa villakoirista hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa villakoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: "isovillakoira" (standard), "keskikokoinen" (miniature) ja toyvillakoira (toy). Kääpiövillakoiraa ei tunneta tässä jaossa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villakoiran näköisiä koiria on esiintynyt jo varhain kuvataiteessa (piirros vuodelta 1553).

Rodun juuret tulevat Euroopasta, missä villakoira ja sen edeltäjät ovat olleet suosiossa jo vuosisatoja. Nykymuotoisen rodun alkuperämaana pidetään yleensä Ranskaa, missä sitä käytettiin noutavana koirana vesilintujen metsästyksessä.[1] Saksan kielen sanaa pudeln, joka merkitsee loiskuttamista, pidetään villakoiran kansainvälisen nimen poodle kantasanana.

Villakoiraa on käytetty vartiointiin ja vesilintujen metsästykseen[1]. Villakoiria käytetään edelleenkin metsästykseen,[3][4] jonkin verran myös Suomessa.[2]

Villakoiria on pitkään käytetty sirkusesityksissä.

Rodun suosio on kasvanut Suomessa alkuajoista, jolloin rekisteröintimäärät pyörivät sadan yksilön ympärillä vuosittain. Villakoiria rekisteröidään nykyään noin 1000 yksilöä vuodessa (vuonna 2008 rekisteröitiin yhteensä 1090 [5]). Nykyään villakoiria käytetään hyvin vähän alkuperäisissä tehtävissään ja ne ovat enimmäkseen seurakoiria.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villakoira on monipuolinen rotu, joka soveltuu moniin aktiviteetteihin.

Villakoira on kevytrakenteinen, sopusuhtainen ja erittäin villava koira. Se tunnetaan eräänä maailman älykkäimmistä koiraroduista. Villakoiran tuuhea ja kihara turkki kasvaa jatkuvasti, eikä siinä ole erillistä aluskerrosta. Rotua kasvatetaan FCI-maissa neljänä, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa kolmena kokomuunnoksena, jotka vaihtelevat kooltaan noin 25 cm korkeasta ja kolmisen kiloa painavasta toyvillakoirasta noin puoli metriä korkeaan ja 20 kg painavaan isovillakoiraan. Rotumääritelmä vaatii pienempien muunnosten vastaavan mittasuhteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan isovillakoiraa.

Villakoiran säkäkorkeuden ja rungon pituuden tulisi olla osapuilleen sama ja sivuprofiilin (asennossa seisottaessa) neliömäinen. Selän tulisi olla suora, takajalkojen kulmauksiltaan hillityt, hännän korkealle kiinnittynyt ja suora, ei selän päälle kaartuva. Häntä tavattiin perinteisesti typistää ennen typistyskiellon voimaantuloa useissa Euroopan maissa, mistä syystä ei-ihanteelliset hännät ovat vielä varsin yleisiä rodussa. Niissä maissa, joissa typistys sallitaan, on rodun typistysmuoti muuttunut pidemmäksi, jopa typistämättömän näköiseksi. Villakoira on luonteeltaan energinen ja se vaatii kohtalaisesti liikuntaa ja paljon aktivointia. Rotu sopii hyvin esimerkiksi agilityyn ja tokoon. Rodussa esiintyy myös metsästyskäyttöön sopivaa noutajaviettiä.

Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCI-rotumääritelmä sallii värityksistä mustan, ruskean, valkoisen, aprikoosin, harmaan ja punaisen. Muut kuin yksiväriset hylätään.[6] Punainen hyväksyttiin FCI:n rotumääritelmään vasta 6.3.2007. Yhdysvaltalainen AKC sallii kaikki yksiväriset väritykset, mukaanlukien sinisen, "maitokahvinvärisen" ja kermanvärisen, ja hylkää kaksiväriset eli yksilöt, joilla on karvan juuresta katsottuna turkissaan useampaa kuin yhtä väriä.[7] Yhdistyneen Kuningaskunnan KC sallii kaikki yksiväriset väritykset. Muu kuin yksivärinen väritys ei johda hylkäykseen mutta on vakava virhe.[8]

Epätasainen tai epämääräinen turkin väri on vakava virhe.[6]

Kirjavuus sekä valkoiset täplät tai karvat käpälissä ovat hylkääviä virheitä.[6]

FCI-värit:

Musta: kokomusta koira. Väri on syvä eikä vivahda harmaaseen tai siniseen. Ihanteena on juuresta latvaan umpimusta koira, jonka ajeltujen kohtien väri ei juuri lainkaan poikkea turkin väristä. Monilla mustilla villakoirilla on hajanaisia vaaleita karvoja. Väri voi myös haalistua auringossa rusehtavaksi.
Valkoinen: kokovalkoinen koira. Väri on puhdas valkoinen eikä vivahda kermaan tai harmaaseen. Kermanvaaleana syntyvä pentu saattaa muuttua varttuessaan valkoiseksi.
Ruskea: kokoruskea koira. Väri on syvä, tummapuoleinen, tasainen ja lämminsävyinen eikä vivahda beigeen tai vaaleampaan ruskeaan[6].
Harmaa: kokoharmaa koira. Väri on puhdas harmaa eikä vivahda mustaan tai valkoiseen[6]. Harmaa koira syntyy hyvin tummana mutta pennun varttuessa karvankasvu muuttuu hopeanharmaaksi. Värityksen tasaantuminen ja "valmistuminen" voi kestää parikin vuotta.
Aprikoosi: kokonaan aprikoosinpunerva koira. Väri ei vivahda beigeen, kermaan tai punaiseen[6].
Punainen: kokonaan punaruskea koira. Väri ei vivahda aprikoosiin[6]. Villakoiran punaväritys on aprikoosin resessiivinen tummempi muunnos.

Muut värit:

Kermanvärinen: kokonaan kermankellertävä koira. Ei tulisi olla liian vaalea ("huono valkoinen") eikä liian tumma ("huono aprikoosi").
Sininen: kokonaan tummanharmaa koira. Syntyy mustana tai melkein mustana ja haalistuu tummanharmaaksi varttuessaan.
Maitokahvinvärinen: kokonaan vaaleanruskea koira. Syntyy lopullista väriään jonkin verran tummempana. Kirsu vaaleanruskea.

Villakoiralla esiintyy myös sinistä, beigeä eli liilaa, kermanväriä, valkokirjavuutta, merkkiväritystä (phantom), soopelia, brindleä ja maskiväritystä. Eräässä linjassa esiintyy merlevärityksiä. Värit voivat myös yhdistyä toisiinsa, eli esimerkiksi brindlellä koiralla voi olla valkoisia merkkejä. Nämä värit katsotaan FCI-maissa virheellisiksi. Koirien värien periytymisen vuoksi myös puhdasrotuiset villakoirat voivat kantaa geenitekijöitä virhevärityksiin, ja eriväristen linjojen yhdistäminen voi johtaa virhevärillisiin pentuihin.

Joissain maissa mustavalkoinen eli harlekiini hyväksytään viralliseksi villakoiran väriksi. FCI:n 30.8.2012 julkaiseman tiedotteen mukaan monivärisiä yksilöitä ei saa sen alaisissa järjestöissä kutsua villakoiriksi polveutumistodistuksissa, kilpailuluetteloissa, eikä muissa virallisissa asiakirjoissa[9]. Moniväriset yksilöt sallivia ja puoltavia rotujärjestöjä on kuitenkin perustettu esimerkiksi Ranskassa (Club du Caniche Bicolore et Particolore Français) ja Belgiassa (Belgian Club of Multicolored Poodles).

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskea villakoiranarttu, jolla näyttelyihin kelpaamaton helppohoitoisempi lyhyt turkki.

Villakoira on perusterve rotu, ja sillä esiintyy vähän perinnöllisiä sairauksia. Villakoirilla esiintyy jonkun verran silmäsairauksia, kuten harmaakaihia ja etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA). Joitakin silmäluomen sisäänpäinkääntymiä on havaittu. Jalostukseen käytettävien koirien silmät tulisikin aina tutkia ennen astutusta, aivan kuin kaikilla muillakin roduilla. Samoin polvet on tutkittava kaikilla kokomuunnoksilla patellan luksaation varalta. Isovillakoiralta pitää kuvata myös lonkat ja tehdä biopsia SA:n varalta ennen astutusta. Tämä on suositeltavaa myös keskikokoiselle villakoiralle. Epilepsiaa on todettu joillakin yksilöillä.

Trimmaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelyvillakoira vuodelta 1915.
Mannermaisessa leijonaleikkauksessa olevaa aprikoosia isovillakoiraa valmistellaan näyttelyssä.

Villakoira tunnetaan omalaatuisesta ja huomiotaherättävästä perinteisestä trimmaustyylistään: kuono, kaula, käpälät ja hännänalus sekä mahdollisesti myös koiran takaosa ajellaan lyhyiksi, pään, niskan ja rinnan alueelle sekä nilkkoihin ja häntään jätetään pidempää karvaa. Leikkaustyylin kerrotaan aikoinaan auttaneen metsästäviä villakoiria uimaan ketterämmin noutaessaan ammuttuja lintuja. Lyhyeksi ajellut raajojen otaksutaan helpottaneen liikkumista vedessä, rinnan ja nilkkojen ympärille jätetyn karvan pitäneen koiran lämpimänä, ja viuhtovan häntätupsun helpottaneen koiran seuraamista kauempaa. Rodun siirryttyä seurakoiraksi tuli muotiin leikata turkkia eri tavoin muodin mukaan ja alkuperäisestä käyttökoiran trimmistä kehittyi valtavasti hoitoa vaativia tyylejä. Trimmaustyylit vaihtelivat 1900-luvun mittaan paljon, mihin osittain vaikutti myös trimmaustarvikkeiden laadun paraneminen. Esimerkiksi 1960-luvulla villakoirat jätettiin huomattavasti runsasturkkisemmiksi kuin nykyään.

Villakoiran kihara turkki vaatii säntillistä ja säännöllistä hoitoa. Turkki takkuuntuu ja huopuu herkästi, etenkin koiran ollessa nuoruusiässä. Villakoira pitää pestä aina ennen trimmaamista, jotteivät välineet tylsyisi likaiseen turkkiin. Pitkässä turkissa olevan koiran peseminen on suuri työ, jossa aikaa kuluu etenkin pesua edeltävään takkujen selvittämiseen ja turkin kuivaukseen. Pidempi turkki on kuivatessa harjattava suoraksi, sillä kiharaksi jätetty karva takkuuntuu herkästi. Vaihtoehtoisesti villakoiran turkin voi myös antaa huopua nyöreiksi, joskin myös nyöriturkkia on säännöllisesti tarkkailtava ja hoidettava. Nyörien kuivuminen pesun jälkeen kestää erityisen kauan. Hygienia- ja siisteyssyistä villakoirilta yleensä ajellaan kasvot, kaula, sukuelinten alue ja käpälät karvattomiksi. Kaikilta villakoirilta on myös syytä nyppiä korvan sisällä kasvavat karvat pois korvan ilmavuuden parantamiseksi ja tulehdusten ehkäisemiseksi.

Villakoiran trimmaaminen näyttelyturkkiin on vaativa työ, joka jätetään yleensä ammattitaitoisen trimmaajan tehtäväksi. Näyttelyturkin ylläpitäminen ilman muotoilun vaativuuttakin on suuri urakka omistajalle. Jos koiraa ei aiota käyttää näyttelyissä, turkin voi ajella ja muotoilla mielensä mukaan.

FCI:n hyväksymät viralliset näyttelyleikkausmallit ovat moderni leikkaus, mannermainen leijonaleikkaus ("continental"), skandinaavinen leijonaleikkaus ("pentuleijona"), pentuleikkaus ja englantilainen leijonaleikkaus, mutta myös terrierileikkausta on nähty kehissä. Kaikille näyttelymalleille yhteisiä piirteitä ovat pitkä muhkea karvoitus päässä, korvissa, kaulalla ja rinnassa, pyöreät tupsu ja hännässä sekä karvattomaksi ajellut kuono, kaula, käpälät, hännän tyvi ja sukuelinten alue. Mannermaisessa leijonaleikkauksessa koiran nilkoissa on pyöreät "muhvit" ja takaosa ajellaan paljaaksi lukuun ottamatta lonkkien päälle jätettäviä pyöreitä tupsuja. Lonkkatupsut eivät ole välttämättömät. Englantilaisessa leijonaleikkauksessa etujalat ovat paljaat "muhveja" lukuun ottamatta, takaosa jätetään rintaa lyhyemmäksi ja takajalkaan leikataan kaksi paljasta raitaa niin, että takajalkaa vaikuttaisi peittävän kolme melko tasakokoista, pyöreää "muhvia". Skandinaavisessa leijonaleikkauksessa koiran takaosan ja jalakojen turkki jätetään rintaa lyhyemmiksi ja muotoillaan saksin. Moderni leikkaus muistuttaa skandinaavista leijonaa, mutta on pään, korvien, niskan ja rinnan karvoituksen pituus on hillitympi. Pentuleikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta on muodoiltaan pyöreämpi ja "pentumaisempi". Terrierileikkaus vastaa modernia leikkausta, mutta korvalehdet ja häntä jätetään paljaiksi. Villakoiran voi esittää myös nyöritettynä missä tahansa näyttelyleikkauksessa.

SVK[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen villakoirakerho – Finska Pudelklubben ry on villakoirien kasvatusta ja harrastustoimintaa edistävä rotujärjestö. Se on perustettu vuonna 1962.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c poodle - definition of poodle by the Free Online Dictionary, Thesaurus and Encyclopedia The Free Dictionary.
  2. a b Villakoira pähkinänkuoressa Suomen Villakoirakerho. Viitattu 22.4.2010.
  3. Gun Dog Breeds: Standard Poodle 2011-09-06. GunDog. Viitattu 20.5.2014.
  4. That dog hunts? Yes, poodles can make good hunting dogs, too 2008-12-11. StarTribune. Viitattu 20.5.2014.
  5. Rekisteröinnit 1998–2008. Koiramme, 2009, nro 1-2, s. 15–19.
  6. a b c d e f g FCI:n rotumääritelmä, Suomen kennelliiton käännös
  7. AKC:n rotumääritelmä villakoiralle (englanniksi)
  8. KC:n rotumääritelmä (englanniksi)
  9. FCI:n tiedote numero 49, 2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Villakoira.