Villakoira

Villakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ranska
Rodun syntyaika	1500
Alkuperäinen käyttö	lintukoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	n. 10–14 vuotta
Muita nimityksiä	Caniche, Poodle, Pudel, puudeli, villis
FCI-luokitus	Ryhmä 9
Ulkonäkö
Paino	toy-: 3–4 kg kääpiö-: 4–5 kg keskikokoinen: 8–10 kg isovillakoira: 20–25kg
Säkäkorkeus	toy-: 23–28 cm kääpiö-: 28–35 cm keskikokoinen: 35–45 cm isovillakoira: 45–62
Väritys	musta, ruskea, valkoinen, harmaa, punainen ja aprikoosi

Villakoira (caniche), puhekielessä myös puudeli, on koirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9. Villakoirat jaetaan neljään kokomuunnokseen säkäkorkeuden perusteella: toyvillakoira 24 - 28 cm (ihanne 25 cm) 1 cm alitus sallitaan, kääpiövillakoira yli 28–35 cm, keskikokoinen villakoira 35–45 cm ja isovillakoira 45–62 cm . FCI:n jäsenmaissa villakoirista hyväksytään kaikki neljä kokoa, mutta muun muassa Yhdysvalloissa, Englannissa ja Irlannissa villakoirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: "tavallinen" (standard), "miniatyyri" (miniature) ja toyvillakoira. Isovillakoiraa ei tunneta tässä jaossa, vaan kaikki yli 45 cm korkeatkin ovat samassa standard-kokoluokassa.

Historia

Villakoiran näköisiä koiria on esiintynyt jo varhain kuvataiteessa. Piirros vuodelta 1553

Rodun juuret tulevat Euroopasta, missä villakoira ja sen edeltäjät ovat olleet suosiossa jo vuosisatoja. Nykymuotoisen rodun alkuperämaana pidetään yleensä Ranskaa. Saksan kielen sanaa pudeln, joka merkitsee loiskuttamista, pidetään villakoiran kansainvälisen nimen poodle kantasanana.

Villakoiraa on käytetty vartiointiin ja vesilintujen metsästykseen. Villakoiria käytetään edelleenkin metsästykseen, jonkin verran myös Suomessa. Muissa Pohjoismaissa ne ovat voittaneet paljon metsästyspalkintoja.^lähde?

Villakoiria on pitkään käytetty sirkusesityksissä.

Nykytilanne

Rodun suosio on kasvanut Suomessa alkuajoista, jolloin rekisteröintimäärät pyörivät sadan yksilön ympärillä vuosittain. Villakoiria rekisteröidään noin 1000 yksilöä vuodessa (vuonna 2008 rekisteröitiin yhteensä 1090 ). Nykyään villakoiria käytetään hyvin vähän alkuperäisissä tehtävissään ja ne ovat enimmäkseen seurakoiria.

Värit

FCI-maissa villakoiralle hyväksytään värit musta, ruskea, valkoinen, aprikoosi, harmaa ja punainen. Punainen hyväksyttiin omaksi värikseen vasta 6.3.2007.

Villakoirissa esiintyy myös sinistä, kermanväriä, diluutiovärejä (vaalenee iän myötä kuten harmaa), kirjavia (hylkäävä virhe), merkkivärillisiä (phantom, valkoiset merkit), soopelia, brindleä sekä mustaa maskia. Värit voivat myös yhdistyä toisiinsa, eli esim. brindlellä koiralla voi olla valkoisia merkkejä. Nämä värit katsotaan FCI-maissa virheellisiksi.

Villakoira ei kanna merle-geeniä, eli puhdas villakoira ei voi olla merle-värinen.^lähde? Blue Merlejä ja Red Merlejä villakoiria kuitenkin on.

Terveys

Ruskea villakoiranarttu, jonka turkkia ei ole leikattu FCI:n hyväksymään näyttelyleikkausmalliin.

Villakoira on perusterve rotu, ja sillä esiintyy vähän perinnöllisiä sairauksia. Villakoirilla esiintyy jonkun verran silmäsairauksia, kuten harmaakaihia ja etenevää verkkokalvon surkastumista. Joitakin silmäluomen sisäänpäinkääntymiä on havaittu, mutta ne saadaan kuntoon leikkaamalla. Jalostukseen käytettävien koirien silmät tulisikin aina tutkia ennen astutusta, aivan kuin kaikilla muillakin roduilla. Samoin polvet on tutkittava kaikilla kokomuunnoksilla. Isovillakoiralta pitää kuvata myös lonkat ja tehdä SA-biopsia ennen astutusta. Tämä on suositeltavaa myös keskikokoiselle villakoiralle. Epilepsiaa on todettu joillakin yksilöillä.

Trimmaus

Trimmattu villakoira

Alun perin villakoiraa trimmattiin, jotta koira pystyisi paremmin uimaan ja näin noutamaan metsästäjän ampumat vesilinnut. Uskottiin, että paljaaksi leikattu takaosa helpotti liikkumista ja rintaan jätetty pidempi karva lämmitti keuhkoja. Jalkoihin jätetyt muhvit suojasivat niveliä. Pariisin katukäytävillä hienojen daamien villakoirille leikeltiin muodin mukaisia malleja.

Trimmaustyylit vaihtelivat 1900-luvun mittaan paljon, mihin osittain vaikutti myös trimmaustarvikkeiden laadun paraneminen. Esimerkiksi 1960-luvulla villakoirat jätettiin huomattavasti runsasturkkisemmiksi kuin nykyään.

FCI:n hyväksymät viralliset näyttelyleikkausmallit ovat: moderni leikkaus, terrierileikkaus, mannermainen leijonaleikkaus, skandinaavinen leijonaleikkaus, pentuleikkaus ja englantilainen leijonaleikkaus. Näyttelyyn villakoiran trimmaa usein ammattitaitoinen trimmaaja, sillä villakoiran näyttelytrimmaus on vaikea aloittelijoille. Kotitrimmi on helppo tehdä ja usein villakoiria näkee itseleikatuissa lyhyissä trimmimalleissa.

Villakoiran turkille suositellaan säännöllistä hoitoa. Näyttelyissä vaadittavan ulkonäön aikaansaamiseksi se on harjaamisen tai karstaamisen ohella aika ajoin pestävä ja föönattava. Villakoirien kuono, tassut ja hännäntyvi on tapana ajella trimmauskoneella paljaiksi. Kotikoirat leikataan yleensä lyhyeen lammasleikkaukseen, jossa turkki on kauttaaltaan parin senttimetrin pituista, päässä on kalotti ja korvakarvat jätetään pitkiksi. Kesällä useat ajavat trimmikoneella koiransa turkin 9 mm pituiseksi, jotta koiralla ei olisi kuuma ja turkki ei haittaisi uintia.

SVK

Suomen villakoirakerho – Finska Pudelklubben ry on villakoirien kasvatusta ja harrastustoimintaa edistävä rotujärjestö. Se on perustettu vuonna 1962.

Aiheesta muualla

• Suomen Villakoirakerho ry.
• PCA - Poodle Club of America
• Svenska Pudelklubben
• Poodles in Scandinavia
• Suomen Kennelliiton virallinen rotumääritelmä (pdf)