Koirarotu
Wikipedia
Koirarodulla tarkoitetaan koirien ryhmää, joka on valikoivan jalostuksen avulla saatu luonteeltaan ja ulkonäöltään yhtenäiseksi. Käytännössä tietyn koiratyypin muuttuminen roduksi on määrittelykysymys. Koiria on jalostettu eri käyttötarkoituksiin jo tuhansien vuosien ajan. Alun perin jalostus keskittyi ihmisen kannalta hyödyllisten ominaisuuksien kuten metsästyskyvyn kehittämiseen. Myöhemmin jalostuksella on pyritty kehittämään lähinnä ulkonäköä ja luonnetta, mistä on seurannut joukko toisistaan huomattavasti poikkeavia koirarotuja.
[muokkaa] Rotumääritelmä
-
Pääartikkeli: Rotumääritelmä
Kunkin koirarodun ulkonäkö, luonne ja liikkeet on kuvattu rotumääritelmässä, joka ohjaa rodun jalostusta. Rotumääritelmiä ylläpitävät kansalliset kenneljärjestöt. Rodulle on määritelty alkuperämaa ja kyseisen maan kenneljärjestö vastaa rodun rotumääritelmästä. Tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Suomen Kennelliitto SKL, Svenska Kennelklubben SKK (Ruotsi) ja American Kennel Club AKC (USA). Kun rodun katsotaan vakiintuneen, myös kansainvälinen kennelliitto FCI hyväksyy rodun, jolloin rotumääritelmä on voimassa kaikissa sen jäsenmaissa.
Perinteisten, suurimpien kenneljärjestöjen hyväksymien koirarotujen edustajia kutsutaan puhdasrotuisiksi tai rotukoiriksi. Rotukirjojen sulkemisen jälkeen rotuun katsotaan kuuluvan vain koirat, joiden vanhemmat ovat myös puhdasrotuisia. Tämä saattaa aiheuttaa rodussa sisäsiittoisuutta, jos rodun geenipooli on pieni. Kahden erirotuisen koiran jälkeläistä kutsutaan moni- tai sekarotuiseksi.
Rotukirjan sanotaan olevan auki silloin, kun rotuun otetaan uusia koiria. Rotuunottoja on viime vuosina Suomessa järjestetty muun muassa valkoisellepaimenkoiralle, jackrussellinterrierille sekä kotimaisille roduillemme lapinporokoiralle, suomenlapinkoiralle ja pohjanpystykorvalle. Rotuunottokatselmuksessa koiran ulkomuoto arvostellaan. Mikäli se vastaa rotumääritelmää arvosanalla tyydyttävä ja koira täyttää muut ehdot rotuunotolle, koira voidaan rekisteröidä kyseiseen rotuun.
Yleensä tietyntyyppiset koirat tunnustetaan omaksi rodukseen, jos tyyppi on riittävän vakiintunut eli pennut muistuttavat aina vanhempiaan riittävästi sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Esimerkiksi tanskalais-ruotsalainen pihakoira hyväksyttiin omaksi rodukseen vuonna 1987. Tämäntyyppisiä koiria on kuitenkin ollut Ruotsin eteläosissa ja Tanskassa jo 1700- ja 1800-luvulla, mutta niitä ei kuitenkaan oltu rekisteröity omaksi rodukseen. Tanskalais-ruotsalainen pihakoira ei ole vielä FCI:n hyväksymä rotu.
Rotu voidaan myös poistaa FCI:n rotulistalta. Näin on käynyt esimerkiksi harlekiinipinserille, jonka katsotaan nykyään kuolleen sukupuuttoon.
