Shiba

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shiba

Shiba Inu.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Japani
Määrä Suomessa rekisteröity n. 610 kpl[1]
Rodun syntyaika hyvin vanha rotu
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 12–15 vuotta
Muita nimityksiä shiba inu, shiba ken
FCI-luokitus ryhmä 5, jaos 5
Ulkonäkö
Paino 8–10 kg
Säkäkorkeus 37–42 cm uros, 34–39 cm naaras
Väritys punainen, black&tan, seesami

Shiba inu (jap. 柴犬) tai vain shiba on pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta.

Shiba on pieni ja ketterä koira, joka selviytyy hyvin vuoristoisilla seuduilla. Se jalostettiin alun perin metsästyskäyttöön. Shiba muistuttaa ulkonäöltään toista japanilaista koirarotua akitaa, mutta sen vartalo on pienempi. Sanan shiba katsotaan yleensä viittaavan rodun pieneen kokoon ja punaiseen väriin. Inu puolestaan merkitsee yksinkertaisesti koiraa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiba on pienikokoinen, ruumiinrakenteeltaan vankka pystykorva. Koiran säkäkorkeus vaihtelee urosten 37–42 senttimetristä narttujen 34–39 senttiin. Urosten paino on noin kymmenen, narttujen kahdeksan kiloa. Häntä on paksu ja selän päälle kippuraksi kiertynyt, silmät pienet ja hiukan yläviistoon kääntyneet.

Shiballa on kaksinkertainen, tuuhea turkki, jonka alusvilla on pehmeää ja paksua, päällyskarvat karkeampia. Karvanlähtöaika on pari kolme kertaa vuodessa, mutta muuten turkki on helppohoitoinen. Näyttelykoirien sallitut värit ovat punainen, musta (käytännössä aina musta valkoisin merkein, koska shiballa tulee olla selväpiirteinen urajiro), seesami (punainen pohjaväri mustin karvoin) sekä black and tan eli mustien, valkoisten ja ruskeden karvojen tarkka sekoitus. Shiba voi olla myös vaalea, joskaan näyttelykoirissa tätä ei hyväksytä, koska kaikissa väreissä tulee näkyä urajiro: vaalea karvoitus kuonossa, raajoissa ja kaulassa. Suomessa näkee käytännössä lähinnä punaisia ja black & tan -värisiä yksilöitä, koska valkoista ei voi viedä täällä näyttelyihin eikä sitä siksi tarkoituksella haluta jalostaa, ja aito seesamiväritys on rodulla hyvin harvinainen. Suomessa on kyllä jonkin verran valkoisia shiboja, jotka ovat syntyneet muunväristen koirien välisistä astutuksista (valkoinen periytyy resessivisesti eli kaksi keskenään risteytettyä punaistakin koiraa voivat molemmat kantaa valkoista värigeeniä), ja niiden kanssa voi harrastaa mitä tahansa muuta kuin näyttelyitä.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiban erikoisuuksia ovat sen kissamainen siisteys ja omalaatuinen ääntely.

Yleisesti ottaen shibat ovat älykkäitä, itsenäisiä ja innokkaita. Vieraisiin ne suhtautuvat usein välinpitämättömästi ja arvokkaasti. Koulutus voi olla vaikeaa, koska koira saattaa osoittautua melko itsepäiseksi, mutta nopeutensa ja ketteryytensä ansiosta se sopii hyvin esimerkiksi agilityn harrastamiseen. Joillakin shiboilla on vaikeuksia tulla toimeen muiden koirien kanssa. Voimakkaan metsästysvietin vuoksi on suositeltavaa pitää ulkoilutettaessa Shiba aina hihnassa.

Shiboilla on paljon kissamaisia piirteitä. Ne ovat usein nirsoja ja tarkkoja puhtaudestaan: shibat pitävät itsensä hyvin siisteinä nuolemalla käpäliään ja raajojaan. Myös ulkoillessaan ne pyrkivät välttämään turkkinsa likaantumista. Pennun sisäsiistiksi opettaminen on hämmästyttävän helppoa. Rodun liikkuminen on kissamaisen notkeaa ja viehkeää.

Shiban ääntelyvarasto on monipuolinen, ja se ilmaisee itseään erilaisin murinoin, vinkaisuin ja jodlausta muistuttavin äännähdyksin, joskus myös haukkuen. Sen erikoisuus on ällistyttävän kimeä kiljunta, jolla koira protestoi epämiellyttäviä asioita vastaan. Shiba saattaa myös päästää riemunkiljunnan esim. kun omistaja palaa pitkän poissaolon jälkeen tai kun miellyttävä ihmisvieras saapuu.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiba jalostettiin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Se on erittäin vanha koirarotu, jonka esi-isät saapuivat Japaniin todennäköisesti jo ensimmäisten ihmisten mukana. Japanin pysyessä ulkomaalaisille suljettuna sen koirarodut säilyivät hyvin muuttumattomina erityisesti maaseudulla. Kun rajat avautuivat, Japaniin saapui paljon koiria ulkomailta ja niitä risteytettiin kotimaisten rotujen kanssa. Tämä johti rotupuhtaiden japanilaisten koirien vähenemiseen. Kiinnostus niihin heräsi kuitenkin uudelleen 1900-luvun alussa, jolloin alettiin määrätietoisesti ponnistella japanilaisten koirarotujen säilyttämiseksi. Toinen maailmansota sai shiban melkein sukupuuton partaalle, mutta se elvytettiin. Nykyään rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastekoirana, ja se on Japanin suosituin koira.

Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiba on yksi maailman vanhimmista koiraroduista.

Rotu on yleisesti ottaen hyvin terve. Perinnöllisiä sairauksia kuten kaihia, lonkkavikoja, polvilumpion löysyyttä ja epilepsiaa esiintyy toisinaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 14.3.2007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta shiba.