Sekarotuinen koira
Sivulta puuttuu 
Sekarotuinen koira on risteytys, jonka vanhemmat ovat erirotuisia rotukoiria tai jonka vanhemmista vähintään toinen on sekarotuinen. Virallisesti sekarotuiseksi määritellään myös puhdasrotuinen koira, jos sitä ei ole rekisteröity roturekisteriin. Sekarotuisesta koirasta käytetään myös nimityksiä bastardi, monirotuinen, x-rotuinen, montteri sekä seropi.
Useimmat nykyiset koirarodut on luotu risteyttämällä eri rotuja keskenään tavoitteena tietyt halutut ominaisuudet. Esimerkiksi saksanpaimenkoira saatiin aikaan risteyttämällä lukuisia eri saksalaisia paimen- ja palveluskoiria. Saksanpaimenkoira oli sekarotuinen, ja siitä tuli virallinen rotu vasta, kun Max von Stephanitz patentoi rodun.
Sekarotuiset koirat eivät voi osallistua virallisiin näyttelyihin, mutta niille järjestetään match showeja, joihin rekisteripapereita ei tarvita. Koiran rokotusten tulee kuitenkin olla kunnossa ja koira tulee rokottaa Suomen Kennelliiton säännösten mukaisesti. Rokotusten ajantasaisuus todistetaan rokotustodistuksella. Sekarotuisilla koirilla ei ole osallistumisoikeutta agilityn arvokisoihin, mutta ne saavat osallistua kaikille roduille avoimiin sekarotuisten MM-kilpailuihin.
Sekarotuiset koirat elävät keskimäärin 15 vuotta; vaikuttavat tekijät ovat jokaisella koiralla hieman erilaiset: ruokinta, liikunta, terveydenhuolto, koiran vanhemmat ja koirassa esiintyvien rotujen sairaudet, jotka kulkeutuvat emän tai isän kautta.
Suomen Kennelliitto pitää X-rotuisina eli sekarotuisina myös kaikkia rekisteröityjen puhdasrotuisten koirien jälkeläisiä, joita ei ole rekisteröity Suomen Kennelliiton FIN-koirarekisteriin. Näillä x-rotuisilla koirilla on samat oikeudet kuin muillakin seka- ja monirotuisilla koirilla: ne eivät voi osallistua virallisiin näyttelyihin tai muihin koirakokeisiin kuin tottelevaisuus-, agility-, BH- ja pelastuskoirakokeisiin. Näihinkin kokeisiin osallistuakseen koira tarvitsee kuitenkin FIX-eläinnumeron, omistajantodistuksen sekä rokotustodistuksen.
Sekarotuiset koirat voivat olla joko vahinkopentuja tai tarkoituksella risteytettyjä. Myös sukutaustaltaan tuntemattomat löytö- tai rescuekoirat luetaan sekarotuisiksi, vaikka ne muistuttaisivatkin jotain tunnettua rotua.
Sekarotuisen koiran luonne riippuu siitä, mitä rotuja siihen on risteytetty. Tämä tulee ottaa huomioon koiraa hankittaessa.
Terveydestä [muokkaa]
Sekarotuisilla koirilla esiintyy samoja perinnöllisiä sairauksia kuin rotukoirillakin. Kun rodulle määritellään tietty ilmiasu, sille samalla rajautuu tavallista kapeampi geenivaranto, mikä voi vaarantaa rotujen elinvoimaisuutta, laskea lisääntymiskykyä ja rikastaa tautigeenejä.[1] Muiden muassa yhdysvaltalainen biologian professori Raymond Coppinger on todennut, että liian kapea geenivaranto ja sisäsiittoisuus tekevät roduista ennen pitkää sairaita.[2] Coppinger on myös esittänyt, että nykyisistä koiraroduista olisi luovuttava ihmisen määrittelemien rotuvaatimusten ajaessa niitä umpikujaan. Sekarotuisilla havaitaan harvemmin perinnöllisiä vikoja, koska niitä risteyttäessä ei vaadita samoja tutkimuksia koiran terveyden takaamiseksi kuin rotukoirilta ja koska sekarotuisia tutkitaan hyvin harvoin. [3]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Hannele Hoffrèn: "ROTTWEILER Ihmisen paras ystävä?", Kouluttajakoulutus 2007, Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy, 31.10.2007 http://koirienkoulutus.blogspot.com/2009/05/rotuessee-rottweiler.html
- ↑ Hannu Sokala: "Coppinger: Koira ei laumaeläin", 23.9.2005 http://www.verkkotie.fi/koirat/coppingertiekkari.html
- ↑ Professori Marjatta Snellmanin haastattelu, TV1, Mot 5.2.2007, Toim. Hannu Sokala http://yle.fi/mot/hs070205/marjattasnellman.htm
