Saksanpaimenkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksanpaimenkoira

German Shepherd Dog black and red.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity n. 89032 koiraa[1])
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö monipuolinen käyttö-, paimen- ja palveluskoira
Nykyinen käyttö monipuolinen käyttö-, paimen- ja palveluskoira
Elinikä 10–15 vuotta
Muita nimityksiä seefferi, saku, sakemanni, sakke, susikoira
FCI-luokitus ryhmä 1
Ulkonäkö
Paino nartut 22–32 kg
urokset 30–40 kg
Säkäkorkeus nartut 55–60 cm
urokset 60–65 cm
Väritys musta ruskein merkein
musta
harmaa
harmaa ruskein merkein

Saksanpaimenkoira (saks. Deutscher Schäferhund) on suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, joka vuonna 2009 oli Suomessa toiseksi suosituin rotu suomenajokoiran jälkeen[2]. Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä rotulähde?. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.

Saksanpaimenkoiraa kutsutaan puhekielessä usein susikoiraksi. Tätä nimitystä jotkut rodun omistajista pitävät loukkaavana, sillä vaikka joidenkin saksanpaimenkoirien ulkonäkö voi muistuttaa sutta, rotu ei geneettisesti ole sen lähempänä sutta kuin muutkaan koirarodut.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroksen säkäkorkeus on 60–65 cm ja nartun 55–60 cm. Runko on voimakas, lihaksikas ja suorakaiteen muotoinen ja luusto on vankka. Pään tulee olla kiilamainen ja runkoon nähden sopusuhtainen. Naamassa kuuluisi olla musta maski. Otsapenger on vähäinen ja kuono vahva. Korvat ovat suuret, pystyt ja eteenpäin kääntyneet (alle puolivuotiaiden pentujen korvat voivat joskus riippua). Mantelinmuotoisissa tummissa silmissä on eloisa ja älykäs ilme. Tuuhea häntä ulottuu kintereisiin ja riippuu alhaalla koiran ollessa paikallaan. Eturaajat ja lavat ovat lihaksikkaat ja reidet vankat ja voimakkaat. Pyöreissä käpälissä on hyvin kovat polkuanturat. Karvapeite on paksu, peitinkarva tiheää, kovaa ja tiivisti ruumiinmyötäistä.

Väritys ja karva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpaimenkoira, melko harvinainen musta väri. Valkoista väriä rinnassa ei pidetä rodulla toivottavana.

Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä: musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään. Saksanpaimenkoirayksilö voi syntyä myös valkoisena, mutta tämä ei ole ollut moniin vuosikymmeniin rodulle hyväksytty väri. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotunsa: valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei-hyväksyttävää väriä, joita saksanpaimenkoirapentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea, yksivärisenä tai ruskein merkein.

FCI hyväksyi 3. tammikuuta 2011 pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran omaksi rotumuunnoksekseen. Se kuuluu lyhytkarvaisen tapaan roturyhmään 1.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta.

Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voi tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus, mutta tälläkin saralla tuloksia on liian vähän, jotta voitaisiin tehdä perusteltuja yleistyksiä koko kannan suhteen.[3]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun jalosti ratsumies Max von Stephanie vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista. Ensimmäiset saksanpaimenkoirat olivat pitkäkarvaisia, ja niitä oli mukana Hannoverin koiranäyttelyssä 1882. Lyhytkarvainen saksanpaimenkoira esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1889 Berliinissä.

Nuori saksanpaimenkoira

Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja veivät sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Venäläiset jalostivat rodusta karumpiin olosuhteisiin paremmin soveltuvan Itä-Euroopan paimenkoiran. Saksanpaimenkoirasta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä ja työkoirana. Nykypäivänä se on yksi monipuolisimmista koiraroduista monissa maissa. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on joissakin maissa laskenut rodun kehityshistorian aikana.

Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat poikkeuksellisen suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.[4]

Tilanne nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpaimenkoira on ollut pitkään yksi suosituimmista koiraroduista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyään ongelmaksi on muodostumassa rodun jakautuminen kahtia käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin. Vuosittain Suomessa rekisteröidään noin 2 000 ja rodun kotimaassa Saksassa noin 25 000 pentua. Saksassa on rekisteröinnin edellytyksenä suojelukoulutustunnus kummallakin vanhemmalla ja 90 prosenttia pennuista syntyy jalostustarkastetuista vanhemmista. Suomessa ei aivan samaan ole päästy. Kannan laajuus on hyvä, mutta jalostuspohja koirien suuresta määrästä huolimatta suhteellisen kapea. Jalostuksellinen vaihtelu on siltikin riittävää. Sukusiitosaste on vuosittain ollut noin 2 prosenttia.[4]

Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpaimenkoira agilityesteellä.

Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulisi vastaisuudessa vähenemään huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta sellaisilta yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Suojelukoe on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran.

Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla, rajavartiolaitoksella, puolustusvoimilla, tullilla ja vartijoilla työparina. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa.

Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. Ennen sekä valkoisuus että pitkäkarvaisuus olivat ominaisuuksia, joita ei rodussa hyväksytty, nykyään vain valkoisuus.

Saksanpaimenkoira on erittäin yleinen koirarotu. Sen terveysongelmat ovat usein hermostoperäisiä, immunivasteeseen vaikuttavia sairauksia: allergiat, haimavika, silmäsairaus pannus, korva- ja silmätulehdukset, iho-ongelmat sekä ruuansulatuselimistön ongelmat. Perinnöllisistä sairauksista ovat rodun kohdalla merkittäviä myös hemofilia ja haiman vajaatoiminta.

Luusto-ongelmat koskevat pääsääntöisesti selkää: ristiluun jakauma, ylimääräiset selkänikamat ja hermokanavien ahtaumat. Saksanpaimenkoiralla tulisikin kuvata Suomen Kennelliittoon lähetettävien virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä myös selkäranka, olat sekä polvet. Rotu kuuluu lonkkien ja kyynernivelien osalta kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. C-, D- tai E-lonkkaisia koiria on ollut vuosina 2002–2007 vuosittain 39,1 prosenttia tutkituista saksanpaimenkoirista.

Saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin liittyviä ongelmia kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute ja puute elinvoimassa.

Tunnettuja saksanpaimenkoiria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta saksanpaimenkoira.