Snautseri

Snautseri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä	Suomessa rekisteröity yli 4 000, suursnautsereita lisäksi yli 4 500 ja kääpiösnautsereita lähes 13 000
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	vahti- ja seurakoira
Nykyinen käyttö	seura-, vahti- ja harrastuskoira
Muita nimityksiä	snausseri, nausteri, snaku
FCI-luokitus	ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino	14–20 kg
Säkäkorkeus	45–50 cm
Väritys	kaksi väriä: musta sekä pippuri&suola

Snautseri (saks. Schnauzer) on alkuperältään saksalainen koirarotu. Se on keskikokoinen ja karkeakarvainen. Rodun tunnusomaisin piirre on sen tuuhea parta, johon myös nimi viittaa. Nimityksellä snautseri tarkoitetaan yleensä keskikokoista snautseria: snautsereihin kuuluvat lisäksi suursnautseri ja kääpiösnautseri, jotka luetaan omiksi koiraroduikseen. Nykyään snautseri on suosittu seura- ja harrastuskoira. Snautsereita rekisteröidään Suomessa vuosittain noin 150.

Ulkonäkö

Snautseri on ruumiinrakenteeltaan neliömäinen, keskikokoinen ja voimakas. Sillä on jalo, pitkänomainen pää sekä tuuheat kulmakarvat ja parta. Snautserin koko on 45–50 cm. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset ovat normaalit ja maatavoittavat. Karva on jäykkää ja karkeaa, karvapeite kaksinkertainen. Hyväksytyt värit ovat puhtaan musta sekä "suola ja pippuri" eli harmaa, joka syntyy mustakärkisistä harmaista karvoista. Korvat ovat V-kirjaimen muotoiset ja eteenpäin taittuneet. Snautserin korvat ja häntä typistettiin aiemmin, mutta nykyään typistäminen on useissa maissa kiellettyä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan snautseri on eloisa ja leikkisä mutta rauhallinen. Lapsiin se suhtautuu ystävällisesti ja kiintyy syvästi omistajaansa. Se on myös älykäs ja vaikeasti koulutettava sekä kestävä rotu. Perussnautseri on iloinen, avoin, rauhallinen ja tottelevainen. Se suhtautuu ventovieraisiin varauksin, mutta hetken tutustumisen jälkeen hyväksyy vieraan. Joskus snautseria taputtelemaan tulevat ihmiset saattavat tuntea itsensä ylenkatsotuiksi, sillä snautseri saattaa usein olla kuin ei näkisi vierasta ollenkaan. Tämä on ominaisuus, josta moni snautserin omistaja pitää.

Snautserikannassa esiintyy hieman liikaa liian arkoja, epäluuloisia, paukkuarkoja sekä aggressiivisia koiria. Myös vahtimisvietti on joskus liiallinen, sillä snautserin ei kuulu olla kaikelle haukkuva. Sen tulee lyhyesti ilmoittaa vieraasta ja jäädä sen jälkeen taustalle tapahtumia seuraamaan. Monien koirien temperamentissa sekä toimintakyvyssä olisi parantamisen varaa.

Alkuperä

Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Etelä-Saksan Baijerin aluetta pidetään rodun varsinaisena synnyinalueena. Snautsereille oli jo muinoin tyypillistä karkea karva, tuuhea parta ja pitkät kulmakarvat. Varhainen snautserimaista koiraa esittävä kuva löytyy Albrecht Dürerin tuotannosta 1500-luvulta.

Nimensä snautseri sai jo 1800-luvulla, sillä kansan parissa näitä parrakkaita koiria alettiin kutsua nimellä "schnauz" tai "schnauzer" (viikset) sekä "rattler" (rotanpyytäjä). Snautseri oli peloton, valpas tallin ja pihan vahti, joka tuli erinomaisesti toimeen hevosten ja karjan kanssa pitäen rotat ja muut jyrsijät poissa. Korvia ja häntiä alettiin typistää rotanpuremien ehkäisemisiksi. Nykyisin yhä useammassa maassa snautserit saavat pitää luppakorvansa ja kippurahäntänsä.

Snautseri hyväksyttiin omaksi rodukseen vuoden 1850 tienoilla, tällöin rotu tosin oli virallisesti karkeakarvainen pinseri. Pinscher-Schnauzer–Klubb perustettiin vuonna 1895. Perustaminen lähti jo 1800-luvulla rodusta kiinnostuneen saksalaisen kasvattajan, Josef Berthan, aloitteesta. Alkuaikoina snautsereiden värikirjo oli suurempi, sillä rekisteröitynä oli muun muassa riistanvärisiä, keltaruskeita ja mustaruskeita koiria. Josef Bertha oli ensimmäinen, joka alkoi päämäärätietoisesti jalostaa pippuri ja suola -väriä puhtaaksi. Alusta pitäen enemmistö snautsereista oli ollut tosin harmaita. Myös mustia oli, mutta määrä oli selkeästi pienempi. Tämän vuoksi niiden jalostus pääsi vauhtiin vasta 1930-luvulla.

Karkeakarvaisen pinserin nimellä snautseri kilpaili ensimmäisen kerran näyttelyissä Saksan Hannoverissa vuonna 1879, ja siitä vuoden päästä kirjoitettiin jo ensimmäinen rotumääritelmä. Kymmenen vuotta myöhemmin järjestettiin Stuttgartissa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely, jossa oli paikalla vajaat sata koiraa. Ensimmäisen maailmansodan aikana snautsereita käytettiin muun muassa armeijassa, poliisikoirina sekä Punaisen Ristin apuna. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen snautserin suosio nousi huippuunsa. Rotua alettiin kasvattaa erityisesti Saksassa ja Isossa-Britanniassa.

Nykyinen käyttö

Suomessa snautseri on toiminut lähinnä seura- ja vahtikoirana. Energisenä ja kestävänä rotuna snautseri tosin soveltuu myös mitä erilaisimpiin harrastuksiin ja tehtäviin. Suosituin harrastusmuoto snautsereilla on koiranäyttelyt. Suomen muotovalion saavuttamiseksi tarvitaan kolme sertifikaattia, joista vähintään yksi yli kaksivuotiaana. Mitään erikoista koetulosta ei siis vaadita snautserilta muotovalion arvon saavuttamiseksi.

Snautserit ovat kilpailleet menestyksellä myös TOKOssa ja agilityssä. Agilityn suosio on kasvanut jatkuvasti, ja yhä useampi snautseri harrastaa tätä vauhdikasta lajia. Noin 25–30 pippurin ja suolan väristä ja 10–15 mustaa koiraa osallistuu Suomessa vuosittain kilpailuihin. Snautseri on yleensä maxi-luokan koira, joskin muutamat poikkeukset kisaavat midi-luokassa. Agilityvalion arvoon vaaditaan kolme voittoa nollalla virhepisteellä korkeimmasta luokasta. Suomen snautserikannassa on vain muutama agilityvalio.

Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut vuosien 1990–2004 välillä keskimäärin 16 pippurin ja suolan väristä ja 8 mustaa snautseria. Silti Suomen tottelevaisuusvalion arvot ovat snautsereilla harvassa. Snautsereilla on myös palveluskoiraoikeudet. Palveluskoirakokeisiin osallistuu vuosittain viidestä kymmeneen snautseria ja BH:n eli käyttäytymmiskokeen on suorittanut 2–10 koiraa vuosittain 2000-luvulla. Snautseri on myös saavuttanut koiratanssin Suomen mestaruuden vuonna 2007.

Snautseri on keskimäärin mukava harrastuskaveri, jonka kanssa pystyy kokeilemaan lähes lajia kuin lajia. Monet snautseriharrastajat käyvät koiransa kanssa niin tokon, agilityn kuin PK-maastolajienkin arjoituksissa. Snautserin motivointi saattaa olla joskus hankalaa, sillä PK-rotujen huippuihin verrattuna snautserilla on vähäisesti taistelutahtoa sekä saalisviettiä. Oman keinonsa keksittyään snautserin ohjaaja saa koirastaan silti parhaan irti. Yleisesti snautserin ahneutta on hyvä käyttää hyödyksi.

Snautserit Suomessa

Snautseri vapaalla

Ensimmäiset snautserit tuotiin ennen toista maailmansotaa Saksasta alun perin suojeluskuntakoiriksi. Jalostukselle merkittäviä koiria on tuotu Suomeen niin Ruotsista, Venäjältä, Keski-Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin. Suomessa kasvatetut snautserit ovat pääsääntöisesti terveitä, pitkäikäisiä ja ulkomuodollisesti laadukkaita.

Pippurin ja suolan värisillä snautsereilla sukusiitosprosentti on vaihdellut paljon vuosittain, ja viime vuosina se on ollut toivotustikin laskemaan päin. Keskimäärin koko rodun sukusiitosprosentti on ollut 3,75 %. Pippurin ja suolan värisiä snautsereita on Suomessa selvästi enemmän kuin mustia. 2000-luvulla P&S-pentujen määrä on vakiintunut 80–90 rekisteröidyn pennun paikkeille.

Vaikka mustilla sukusiitosaste onkin noussut viime vuosina verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, on koko rodun sukusiitosaste kuitenkin pysynyt kaiken aikaa alle kolmen prosentin. Tehollinen populaatio on mustilla snautsereilla kuitenkin pieni, ja se osakseen selittää mustien snautsereiden vähäisempää määrää verrattuna pippuri&suoloihin.

Snautserit muualla

Snautsereita löytyy kaikista maanosista. Snautsereiden emämaassa Saksassa on määrältään johtavaa snautserikasvatusta vuotuisen pentumäärän ollessa noin 650 pentua. Yhteensä kaikissa Pohjoismaissa päästään vain 600 pentuun. Myös Yhdysvalloissa rekisteröidään noin 600 pentua Venäjän ja Britannian tullessa perässä noin 400 uudella snautserin alulla vuodessa.

Rotumääritelmissä on eroavaisuuksia eri maiden ja mantereitten kesken. FCI:n rotumääritelmän lisäksi Britannia ja USA noudattavat omiaan. Suurin eroavuus on koossa: uroksilla ja nartuilla on omat kokorajat. Yhdysvalloissa sekä Britanniassa mustat ja P&S-väriset katsotaan samaksi roduksi, ja niiden risteyttäminen keskenään on aivan normaalia. Ruotsissa risteyttäminen on sallittua, mutta P&S sekä musta ovat omina rotuinaan. Myös Suomessa on tehty risteytyskokeiluja, lähinnä uusien ominaisuuksien sekä geenipoolin laajentamisen takia. Suomessa mustan ja P&S–värisen snautserin risteyttäminen on sallittua vain erikoisluvalla.

Useissa Euroopan ulkopuolisissa maissa on häntien ja korvien typistäminen edelleenkin sallittu. Typistäminen on kiellettyä kokonaan muun muassa Pohjoismaissa, Virossa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Hollannissa. Ranskassa ja Belgiassa on häntien typistäminen edelleen sallittua, mutta korvien typistäminen kiellettyä.

Terveys

Snautseri on säänkestävä ja perusterve rotu.

Snautseri on keskimääräistä terveempi rotu, ja yksilön odotettu elinikä on korkea. Suomen Snautserikerho ei kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, mutta Suomen Snautserikerholla on kuitenkin suosituksia vapaaehtoisiksi tutkimuksiksi etenkin jalostukseen käytettäville yksilöille: lonkat tulisi kuvata ja silmät tarkastaa ennen jalostuskäyttöä.

Snautsereilla esiintyy vähissä määrin korvatulehduksia (yleisin ilmennyt sairaus), lonkkaniveldysplasiaa, kyynärniveldysplasiaa, silmäsairauksia (esimerkiksi HC eli perinnöllinen harmaakaihi, PRA eli progressiivinen verkkokalvon rappeutuma), purentavikoja ja hammaspuutoksia, kivesvikaisuutta sekä kohtutulehduksia ja nisäkasvaimia. Nämä kaikki ovat kuitenkin harvoin esiintyviä sairauksia, ja sairastavien määrä on kannasta prosentuaalisesti pieni.

Snautsereiden "oma" sairaus on kynsien haurastuminen ja/tai irtoilu. Tämä ominaisuus on tunnettu jopa eläinlääkäreiden keskuudessa, vaikkei sairauden syytä ole vielä tutkittukaan. Tyypillisesti omistaja havaitsee ensin yhden epämuodostuneen kynnen kahdessa tai useammassa tassussa. 2–9 viikon sisällä kaikki kynnet ovat sairaita. Hauraita ja kuivia kynsiä tulee leikata usein. Lyhyet kynnet eivät ole niin alttiita vaurioille eikä tulehdus niissä aiheuta niin suurta kipua kuin pitkissä kynsissä. Tapauksesta riippuen voidaan tarvita erilaisia lääkityksiä ja kynsien poistoa. Vastaavanlaista kynsiongelmaa tiedetään ilmenevän myös mustilla suursnautsereilla ja muilla roduilla.

Turkinhoito

Snautseri on turkiltaan nypittävä rotu. Turkin hoitoon on olemassa monia tapoja, joista suosituimmat ovat rullaaminen, pohjavillalle nyppiminen sekä koneella ajelu. Rullattava koira on yleensä näyttelyihin useasti osallistuva snautseri, jonka turkin tulee olla näyttelykunnossa jatkuvasti. Tällöin omistaja nyppii koirastaan harottavat karvat esimerkiksi parin viikon välein (tai viikkoa ennen näyttelyä), ja näin turkki pysyy jatkuvasti siistinä.

Snautserin turkin voi myös antaa kasvaa "kypsäksi", jolloin karva irtoaa helposti, ja tällöin nyppiminen tapahtuu noin kahdesti vuodessa. Turkin kypsymiseen menee noin 6–9 kuukautta aikaa, ja tämän jälkeen koko turkki nypitään pois, vain pohjavilla jätetään paikoilleen. Tällaisen koiran turkki on yleensä päälle kolmen kuukauden päästä jälleen kasvanut näyttelykuntoon, tosin aikaväli on täysin yksilökohtaista.

Joidenkin snautsereiden turkki ei kasva ikinä tarpeeksi kypsäksi nyppimistä varten, ja tällaiset koirat useimmiten ajellaan koneella. Myös tavalliset kotikoirat ajellaan useimmiten. Ajamisen jälkeen turkki usein muuttuu pehmeämmäksi, eikä tällaisella koiralla suositella näyttelyyn menemistä. Turkin ajaminen vaikuttaa monilla koirilla myös säänkestävyyteen sekä pippuri&suola-värisillä myös väriin. Ajamisen hyvä puoli on se, että omistaja pystyy aina halutessaan lyhentämään koiransa turkkia helposti.

Kaikkia kohtia ei näyttelytrimmissäkään olevista koirista nypitä. Posket, kaula, rinta, hännänalus sekä sisäreidet ajellaan koneella.

Lähteet

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Suomen Snautserikerho http://www.ssnk.fi/

Katso myös

• kääpiösnautseri
• suursnautseri