Leonberginkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leonberginkoira

Leonberg-Male-Adulte-Ursus.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Rodun syntyaika 1800-luvun loppupuoli
Alkuperäinen käyttö vahtikoira, vetokoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keski-ikä 10 vuotta
Muita nimityksiä Leonberg, Leo
FCI-luokitus 2
Ulkonäkö
Paino urokset 60-100kg, nartut 40-60kg
Säkäkorkeus uros 72-80 cm, narttu 65-75cm
Väritys Vaihtelee kullankeltaisesta punaruskeaan

Leonberginkoira (Leonberger) on suurikokoinen saksalainen seura-, perhe- ja vahtikoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisvaikutelma: Alkuperäistä käyttötarkoitustaan vastaavasti leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas mutta silti tyylikäs koira. Sille on tunnusomaista tasapainoinen ruumiinrakenne ja itsevarma rauhallinen, mutta valpas luonne. Uroksen säkäkorkeus on 72-80 cm, nartun 65-75 cm. Runko on säkäkorkeutta jonkin verran pidempi. Pää mieluummin pitkänomainen kuin lyhyt, leveyttään korkeampi. Kuono ja kallo yhtä pitkät. Päässä ei ryppyjä. Kallo hiukan kupera, ei takaosastaan oleellisesti leveämpi kuin silmien kohdalta. Otsapenger selvä, mutta ei liioiteltu. Kuononselkä leveä, vähän kupera. Huulet tiiviit väriltään mustat. Kirsu musta. Säännöllinen. tasainen ja täydellinen leikkaava purenta, tasapurenta sallittu. Silmät ruskeat, soikeat, luomet eivät roiku. Korvat korkealle kiinnittyneet, riippuvat, melko isot ja paksut. Kaula pitkähkö, kaareva, ei löysää kaulanahkaa. Säkä korostunut. Selkä suora ja leveä. Lantio melko pitkä. Rintakehä syvä ja leveä. Raajaluusto huomattavan vahva. Käpälät tiiviit, melkein pyöreät. Kulmaukset voimakkaat. Liikunta pitkällä askeleella ja hyvällä takaraajojen työnnöllä.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonberginkoira ei ole arka eikä aggressiivinen. Se on itsevarma, rauhallinen ja peloton. Oppivainen ja huomiokykyinen. Keskimääräinen temperamentti (mm. leikkimishalu). Tottelevainen joskin jossain määrin itsepäinen mutta helppo kouluttaa. Vahtii omaa aluettaan. Tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa. Leonberginkoira on herkkä, lempeä ja ystävällinen mutta toisaalta toimelias ja voimakastahtoinen.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonbergin kaupungista kotoisin oleva Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-luvun vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun myöhemmin Landseer St. Bernhardin luostarista hankitulla Barry nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyreneittenkoiraa. Parissakymmenessä vuodessa rotu oli saavuttanut huiman suosion, ja oikein komeista koirista maksettiin suuria summia. Leonberginkoira oli tuohon aikaan statussymboli; kuuluisien taiteilijoiden, ruhtinaitten ja jopa kuninkaitten seuralainen. 1800-luvun loppupuolella leonberginkoira oli Baden-Württembergin alueella pääasiassa maatilojen koira, koska se tunnettiin vartio- ja vetotaidoistaan. Maailmansotien jälkeen koirien määrä väheni. Leonberginkoira on hyvin leikkisä. Lenkkeilystä tämä koira pitää paljon. Nykyään koiraa voi käyttää vesipelastuksessa.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leonberginkoiralla esiintyy mm. seuraavia perinnöllisiä sairauksia ja vikoja:

  • lonkkanivelen kasvuhäiriö HD eli nk. lonkkavika
  • osteokondroosi OD eli kyynärnivelen kasvuhäiriö
  • perinnöllinen harmaakaihi HC
  • kivesvika
  • purentavika (ala- tai yläpurenta)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]