Newfoundlandinkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Newfoundlandinkoira

Newfoundland dog Smoky.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Newfoundland, Kanada
Määrä Suomessa rekisteröity lähes 8 000[1]
Rodun syntyaika 1100–1600-luvulla
Alkuperäinen käyttö laivakoira, pelastuskoira
Nykyinen käyttö seurakoira, vetokoira, pelastuskoira
Muita nimityksiä newfoundland, nöffi, nöfikoira
FCI-luokitus ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino uros 64–69 kg, naaras 50–54,5 kg
Säkäkorkeus uros yli 70 cm, naaras noin 66 cm
Väritys musta, ruskea tai mustavalkoinen
Vesipelastusta, newfoundlandinkoira ja landseer.

Newfoundlandinkoira (lempinimeltään nöffi) on koirarotu, joka on kehittynyt Newfoundlandin saarella Kanadan itärannikolla. Alun perin kalastajat käyttivät sitä veto- ja vesipelastuskoirana. Rodulle ominaisia luonteenpiirteitä ovat rauhallisuus ja lempeys.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newfoundlandinkoira on suurikokoinen, ja sillä on paksu ja tuuhea turkki. Uroksen säkäkorkeus on yli 70 cm ja nartun noin 66 cm. Uroksen keskimääräinen paino on 64–69 kg ja nartun 50–54,5 kg. Karvapeitteen tulisi olla kaksinkertainen, rungonmyötäinen, tiheä ja vettähylkivä. Varpaiden välissä on räpylöitä muistuttavat ihopoimut. Suomessa sallitut newfoundlandinkoiran värit ovat musta, ruskea tai valkomusta. Newfoundlandinkoiralla esiintyy myös harvinainen sinertävä värimuunnos. Suomessa tämä sävy ei kuitenkaan ole näyttelykoirille sallittu. Valkoinen täplä rinnassa, hännänpäässä ja tassuissa hyväksytään.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset newfoundlandinkoirat haukkuivat laivoilla hiekkasärkkiä ja pelastivat veden varaan joutuneita merimiehiä. Nykyäänkin ne pitävät uimisesta. Ne ovat myös hyvin rauhallisia, mutta kuitenkin leikkisiä ja yksittäisissä tapauksissa saattavat olla villimpiä tapauksia. Lisäksi ne ovat hyvin kekseliäitä ja seurallisia sekä pitävät peuhaamisesta. Nöffi on nykyään hyvin arvostettu seurakoira ystävällisyytensä ja kiltteytensä ansiosta. Suloisista, pehmeistä, nallemaisista pennuista kasvaa suuria ja vaikuttavia jättiläisiä. Silti ne pysyvät hyväluonteisina. Newfoundlandinkoirat ovat erittäin lapsirakkaita.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newfoundlandinkoiran tarkka alkuperä on epäselvä. Nimensä rotu on saanut Newfoundlandin saaresta Kanadan itärannikolla. Newfoundlandinkoiran arvellaan kehittyneen intiaanien suurista koirista, viikinkien 1000-luvulla Newfoundlandin saarelle tuomista koirista ja myöhemmin Euroopasta tulleista koirista. Norjalaisen saagan mukaan viikingit veivät saarelle suuria mustia karhukoiria, todennäköisesti nykyisten lapinkoirien ja karjalankarhukoirien edeltäjiä.

Kun Pohjois-Amerikan asutus levisi 1500-luvulla Newfoundlandin saarelle, eurooppalaisten kalastajien tuomat koirat antoivat rodulle oman panoksensa. Viimeistään 1600-luvulla rotu oli jo kehittynyt ominaisuuksiltaan käyttötarkoitukseensa sopivaksi: suureksi koiraksi, joka pystyy työskentelemään äärimmäisen ankarissa oloissa. Newfoundlandinkoirat vetivät painavia taakkoja, kuten kalaverkkoja, ja toimivat vesipelastuskoirina. Rotua käytettiin myös maalla raskaiden taakkojen vetäjänä esimerkiksi metsätöissä. Suuria, karhumaisia pelastuskoiria tuotiin melko pian Eurooppaan, missä niistä tuli hyvin nopeasti suosittuja. Englantilaiset kehittivät rotua 1800-luvulla ja saivat aikaan yhtenäisen tyypin. Myöhemmin mustavalkoisista newfoundlandinkoirista kehittyi oma rotunsa, landseer.

Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodulle ominainen ja krooninen sairaus on lonkkaniveldysplasia. Yhä useampia yksilöitä on jouduttu lopettamaan lonkkavian vuoksi. Tämän takia on ennen astutusta tärkeää kuvata isän ja emän lonkat. Sairaus on periytyvä, eikä sen etenemistä voida täysin estää. Nykyään newfoundlandinkoirat tutkitaan myös kystinuria-nimisen perinnöllisen sairauden varalta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta newfoundlandinkoira.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet -jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 22.9.2007)