Bernhardinkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bernhardinkoira

SanBernardo Newton.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Flag of Switzerland.svg Sveitsi
Rodun syntyaika keskiaika
Alkuperäinen käyttö etsintä ja pelastus, seurakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 7-8
Muita nimityksiä bernhardilainen, berni
FCI-luokitus ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino 50–91 kg
Säkäkorkeus 65–90 cm
Väritys puna-valkoinen mustin merkein

Bernhardinkoira on sveitsiläinen vuoristokoira, josta on olemassa sekä pitkä- että lyhytkarvainen muunnos. Ensin mainittu on tullut elokuvan Beethoven myötä erittäin tunnetuksi. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 2. Ensimmäiset bernhardilaiset tulivat Suomeen jo vuonna 1886 (SKL:n rekisteröintiarkisto). Menestyksekkäin hengenpelastuskoira oli bernhardilainen nimeltä Barry. Se pelasti ainakin 40 ihmistä.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Bernhardin luostarissa, Isossa Sankt Bernhardin solassa on pidetty tätä lauhkeaa rotua jo 1660-luvulta alkaen. Bernhardin munkit käyttivät sitä veto- ja laviinikoirana. Sitä käytettiin myös avaamaan polkuja umpihankeen. Lyhytkarvainen bernhardinkoira on alkuperäinen muunnos, josta jalostettiin myös pitkäkarvainen muunnos risteytysten avulla. Munkit uskoivat aluksi pidemmän karvan auttavan vuoriston kylmissä olosuhteissa, mutta joutuivat kuitenkin pian toteamaan sen keräävän liiaksi lumipaakkuja, jotka hidastivat koiran etenemistä ihmisiä etsittäessä. Tämän vuoksi lyhytkarvaisen muunnoksen käyttöä jatkettiin munkkiluostareissa, ja vastaavasti pitkäkarvaiset pennut annettiin kylän asukkaiden lemmikeiksi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernhardinkoiralla on erittäin leveä kallo ja suuret leuat. Sen alahuuli roikkuu, joten se kuolaa melko paljon. Sillä on vankkaluustoiset raajat, joten pennun kasvatus on kallista, koska se vaatii tarkkuutta ruokavaliossa. Bernhardinkoira on hyvin massiivinen ja voimakas rotu.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan bernhardilaiset ovat hyväntahtoisia, ystävällisiä, rauhallisia ja luotettavia. Lyhytkarvaiset ovat yleensä pitkäkarvaisempia vilkkaampia. Bernhardilaiset sopivat todella hyvin lapsiperheisiin, koska ne ovat hyvin sosiaalisia ja kiintyvät perheeseensä. Bernhardinkoira on reviiritietoinen.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gummeruksen suuri koirakirja, Peter Larkin, Mike Stockman, Gummerrus Kustannus Oy, 2003

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bernhardinkoira.