Apinapinseri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Apinapinseri

Affenpinscher.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa noin sata yksilöä
Rodun syntyaika 1420-luku
Alkuperäinen käyttö rottakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä affenpinseri, affenpinscher, affe
FCI-luokitus ryhmä 2 jaos #186
Ulkonäkö
Paino 4-6 kg
Säkäkorkeus 25–30 cm
Väritys puhdas musta

Apinapinseri (Affenpinseri) on lyhyt, tuuheakarvainen koirarotu. Alkuperainen nimi Affenpinser tulee Saksasta ja saksankielen affe on suomeksi apina. Suomessa apinapinsereiden määrä on melko pieni, satakunta yksilöä. Vuosittain Suomessa rekisteröidään keskimäärin 20 affenpinseriä. Vuonna 1998 Suomeen perustettiin apinapinserien oma rotukerho, Suomen affenpinserit ry. Suomen affenpinserit ry kuuluu Suomen Kennelliittoon, Suomen Snautseri-pinserikeskusjärjestöön ja Helsingin kennelpiiriin. Yhdistyksen tarkoituksena on lisätä affenpinserin tunnettavuutta, kerätä terveystietoa jalostustoimintaa varten ja jakaa rotutietoutta.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apinapinserin säkäkorkeus on 23–30 cm ja paino noin 2,9–6 kg. Ulkomuodoltaan rotu on pieni ja neliömäinen. Pää on pyöreähkö ja kallo kaareutuu voimakkaasti. Koiran kuono on lyhyt, muttei yhtä lyhyt kuin esimerkiksi griffoneilla eikä ylöspäin kääntyvä. Häntä on lyhyehkö ja korkealle kiinnittynyt, asennoltaan yläviisto. Karvapeite on karkeaa. Väriltään apinapinseri on usein ruskeaan tai harmaaseen vivahtava musta. Affenpinserillä on suora selkä ja niukat kulmaukset, askeleet lyhyehköt ja tipsuttavat. Päälaella karva sojottaa eri suuntiin. Se antaa apinapinserille apinamaisen ilmeen, josta rodun nimikin johtuu. Karva on karkeaa ja tiivistä. Alun perin väreinä ovat olleet myös muun muassa keltainen, punainen, harmaanvalkoinen, tummanharmaa, harmaanmusta ja puhtaanmusta. Vielä nykyäänkin pentueisiin saattaa syntyä poikkeavan värisiä pentuja. Apinapinserin sanotaan muistuttavan snautseria ja griffon bruxelloisia.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koira on valpas, peloton, eloisa, aktiivinen, leikkisä, itsenäinen ja uskollinen. Affenpinseri on hyvin aktiivinen, joten harrastuksina agility ja toko ovat lisääntyneet. Ensimmäisen kerran affenpinseri osallistui viralliseen agilitykilpailuun vuonna 2007.

Affenpinseri ei yleensä ole aggressiivinen, flegmaattinen tai hermostunut. Mutta sille on roduonmaista puolustaa ruokaansa tai omia lelujaan, jonka vuoksi rotua ei suositella lapsiperheisiin. Se on kuitenkin omistajiaan kohtaan erittain lojaali.

Affenpinseri tyytyy melko vähään, mutta sitä on vaikea motivoida, joten se saattaa olla melko hankala koulutettava.

Rotu soveltuu erityisesti huumorintajuiseen kotiin, koiran leikkisyyden vuoksi.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen rotanmyrkkyjä rottien tappamiseen käytettiin pieniä koiria. Saksassa ja sen naapurimaissa on käytetty snautserin tai pinserin tapaisia koiria. Roduista yksi oli affenpinseri. Jo 1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevissa maalauksissa esiintyy hyvin paljon affenpinserin näköisiä koiria. Affenpinseriä on käytetty myös vahtikoirana. Affenpinserin arvellaan polveutuvan pienestä, nykyään hävinneestä saksalaisesta terrieristä. Toiset puolestaan uskovat affenpinserin olevan kääpiösnautserin ja toiset taas pinserin jälkeläinen. On olemassa myös teoria, että Affenpinseri olisi sukua Belgian griffonille. Rotu sai yksityiskohtaisen rotumääritelmän Saksassa 1900-luvulla.. Ensimmäinen yksilö rekisteröitiin Suomessa vuonna 1879. Virallinen kasvatus alkoi 1980-luvulla Ruotsista ja Yhdysvalloista tuoduilla koirilla.

Nykyinen käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään affenpinseriä pidetään lähinnä seurakoirana. Sen pieni koko ja luonne tekevät koirasta sopivan seuralaisen tai vaikkapa vahdin pieneenkin asuntoon. Affenpinserien omistajat ovat osallistuneet aktiivisesti näyttelytoimintaan, ja agilityn ja tokon suosio on nousussa affenpinseriharrastajien keskuudessa.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusta lähtien on pyritty tutkimaan affenpinserin silmiä, polvia ja lonkkia. Affenpinserillä on esiintynyt jonkin verran patellauksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa. Silmien osalta ei ole todettu perinnöllisiä sairauksia. Lonkkakuvauksissa on ilmennyt yksi Legg-Perthes -tapaus (lonkkanivelen kasvuhäiriö). Affenpinserillä on myös jonkin verran sydänvikoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Tammi 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Apinapinseri.