Dobermanni
Sivulta puuttuu | Dobermanni | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Saksa |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suojelukoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, suojelu- ja vahtikoira |
| Elinikä | noin 12 vuotta |
| Muita nimityksiä | dobberi, dobbi, dobsu, Dobermann Pinscher, dobermann |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 jaos 1 #143 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 32–45 kg |
| Säkäkorkeus | urokset 68–72 cm, nartut 63–68cm, keskikoko toivottava |
| Väritys | musta tai ruskea ruosteenpunaisin, selkeästi rajatuin ja näkyvin merkein |
Dobermanni on saksalainen, FCI:n 2 ryhmään (pinserit, snautserit ja molossityyppiset koirat) kuuluva keskikokoinen koirarotu. Rotu on yksi maailman tunnetuimmista, ja totuttu näkemään häntä ja/tai korvat typistettynä. Suomessa ja suuressa osaa Eurooppaa typistäminen on eläinsuojelulakien nojalla nykyään kielletty.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Dobermanni on keskikokoinen koira. Säkäkorkeus uroksilla 68–72 cm ja naarailla 63–68 cm. Muodoltaan koira on lihaksikas. Pää on voimakas, kuono pitkähkö, korvat ovat keskikokoiset ja katse valpas. Paino uroksilla on noin 40–45 kg ja nartuilla noin 32–35 kg. Dobermannin väritys on musta tai ruskea, selvästi erottuvilla ruosteenpunaisilla merkeillä. Myös isabellaa ja sinistä väriä syntyy ajoittain, mutta nämä värit eivät ole Euroopassa toivottuja. Yhdysvalloissa kasvatetaan kennelliiton kiellosta huolimatta jopa albiinodobermanneja, vaikka niillä on paljon terveysongelmia. Lyhyessä turkissa alusvillaa ei ole. Dobermannin takaosa on hyvin vahva ja siksi toimii kuin "moottori". Rintakehä on vahva ja laaja. Tassut ovat melko isohkot. Dobermannin niska on vahva ja aika paksuhko. Dobermannilla kaulassa,suupielissä ja niskassa esiintyy löysää nahkaa.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Dobermanni on seura-, suojelu- ja palveluskoira.
Rotumääritelmät määrittelee dobermannin luonteen melko ylimalkaisesti, kuten yleensäkin eri koirarotujen rotumääritelmien luonteen määrittelyt. Esimerkiksi Suomen Dobermannyhdistyksen mukaan dobermann on perusolemukseltaan ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Dobermannilla tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnys tulee olla kohtuullisen korkea. Toimintakyky, ohjattavuus, rohkeus ja kovuus ovat myös toivottavia ominaisuuksia. Itsevarmuuteen ja pelottomuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Dobermannin rotumääritelmän luonneosan virheitä ovat muun muassa puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys sekä liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys. Hylkäykseen johtavat virheet ovat arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus. Dobermanni on erittäin aktiivinen palveluskoira, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktiviteetteja.
[muokkaa] Alkuperä
Dobermanni luotiin 1860-luvulla Saksassa risteyttämällä luultavasti muun muassa saksanpaimenkoiria, rottweilereita, pinsereitä ja beaucenpaimenkoiria. Tämän sekoituksen alkuunpanija oli saksalainen veronkantaja Louis Dobermann. Hän joutui matkustamaan usein sellaisten seutujen läpi, joissa maantierosvot elelivät. Hän päätti "kehitellä" vartio- ja suojelukoiran, joka pystyisi toimimaan kaikissa mahdollisissa eteentulevissa tilanteissa. Rotu esitettiin ensimmäisen kerran koiranäytelyssä 1876, jolloin sillä oli kehittäjänsä nimi. Se herätti heti suurta kiinnostusta. Myöhemmin rotuun risteytettiin vielä englanninvinttikoiraa ja manchesterinterrieriä, ja entinen äärimmäinen aggressiivisuus jalostettu pois.
[muokkaa] Terveystilanne
Rodulla esiintyy perinnöllisiä sydänongelmia (DCM), silmäsairauksia sekä maksavikaa. Selvästi dobermannille ominaisia sairauksia ovat myös Wobbler-syndrooma ja kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi). [2]Lonkka- ja kyynärdysplasian tilanne Suomessa on jalostustietojärjestelmästä etsittäessä tällainen: lonkkien tutkimustuloksia on "D tai huonompi" -tuloksella 92 koiraa. E-lonkkaisia koiria on neljä, mikä kertoo jo erittäin vakavasta lonkkien kehityshäiriöstä. Näin sairaita koiria ei missään nimessä tule käyttää jalostukseen. Sen sijaan vain kolmella koiralla on 1/0 kyynärät, muut ovat 0/0. Sekä lonkista että kyynäristä terveitä, kuvattuja koiria on Suomessa 230. Terveen koiran liikkeet ovat ilmavat ja matkaavoittavat. Nivelrikkoisella koiralla liikkeet ovat laahustavat ja melko jäykät. [1] [3]
[muokkaa] Rodun tilanne Suomessa
Tällä hetkellä dobermanni on rekisteröintitilastoissa sijalla 52, ja on yhdeksänneksi suosituin rotu ryhmästään (FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit ja molossityyppiset koirat). Vuonna 2006 dobermanneja rekisteröitiin Suomessa 258 kappaletta, mikä oli 11,2 % kasvu edellisen vuoden tilanteesta, 232 koiraa. Yleisin väritys dobermanneilla rekisteröintien perusteella on musta ruosteenpunaisin merkein ("black & tan"). Tämän värityypin edustajia on Suomessa Suomesta 6247 kappaletta. Toiseksi yleisin väritys on ruskea ruosteenpunaisin merkein; näitä koiria on Suomessa 1489. Muita värityksiä (kaikki eivät rotumääritelmän sallimia) ovat sininen (siniharmaa ruskein merkein) ja isabellanvärinen. Aktiivisia rodun kasvattajia (vähintään yksi rekisteröity pentue viimeisen kahden vuoden sisällä) on Suomessa 37 kappaletta.
[muokkaa] Kilpailutuloksia Suomesta
Viimeisen viiden vuoden sisällä (2002-2007) dobermannien tuloksia TOKO:sta on yhteensä 406 kappaletta. Niistä 47 kappaletta korkeimmasta luokasta, erikoisvoittajasta. Vuonna 2006 tuloksia tottelevaisuuskokeista oli yhteensä 132, mikä kertoo reippaasta aktiivisuuden noususta osaanottajien keskuudessa, aiempiin vuosiin (2005: 73 tulosta, 2004: 75 tulosta, 2003: 42 tulosta, 2002: 77 tulosta) verrattuna.
Dobermanni kuuluu koirarotuihin, joilla on PK-oikeudet.
Palveluskoirien viestikokeesta viiden vuoden sisällä (2002-2007) tulleita tuloksia dobermanneilta on 27 kappaletta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 22 koiraa.
Palveluskoirien suojelukokeesta viiden vuoden sisällä (2002-2007) tulleita tuloksia dobermanneilta on 88 kappaletta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 75 koiraa.
Palveluskoirien jälkikokeen tuloksia dobermanneilla viiden vuoden sisällä (2002-2007) on 429 koiralta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 294 koiraa.
Palveluskoirien hakukokeesta viiden vuoden sisällä (2002-2007) tulleita tuloksia on 408 kappaletta. Rodun edustajia lajissa on tänä aikana kisannut 283 koiraa. [4]
[muokkaa] Lähteet
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
- Joanna Walker: The NEW Dobermann Pinscher. Howell Book House 1983.
- ↑ a b Suomen dobermanniyhdistys
- ↑ Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen, s. 308. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2004. ISBN 951-0-25698-6. suomi
- ↑ Suomen kennelliiton jalostustietojärjestelmä
- ↑ http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulostilastot.aspx?R=143
