Dobermanni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dobermanni

Dobermann.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Rodun syntyaika 1890-luku
Alkuperäinen käyttö verokoira, suojelukoira
Nykyinen käyttö seurakoira, suojelu- ja vahtikoira
Elinikä noin 12 vuotta
Muita nimityksiä dobberi, dobbi, dobsu, dobermann
FCI-luokitus ryhmä 2 jaos 1 #143
Ulkonäkö
Paino 32–45 kg
Säkäkorkeus urokset 68–72 cm, nartut 63–68 cm
Väritys musta tai ruskea selkein ruosteenpunaisin merkein

Dobermanni on saksalainen keskikokoinen koirarotu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 2 (pinserit, snautserit ja molossityyppiset koirat). Dobermanni on yksi maailman tunnetuimmista koiraroduista.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksanruskea (merkein) dobermanni nykytyylin mukaisesti typistetyin korvin.
Isabella eli liila (ei FCI:n hyväksymä väri) dobermanni typistämättömin korvin.

Dobermann on keskikokoinen, lihaksikas ja voimakasrakenteinen. Rodu ihannekoira on linjoiltaan elegantti, uljasryhtinen, olemukseltaan temperamenttinen ja ilmeeltään päättäväinen. Säkäkorkeuden tulee olla uroksilla 68–72 cm ja nartuilla 63–68 cm. Rungon pituuden tulee erityisesti uroksilla olla lähellä säkäkorkeutta. Pää on voimakas, kuono pitkähkö, korvat ovat keskikokoiset ja katse valpas. Kaula on pitkähkö verrattuna päähän ja runkoon. Kaulan asento on ryhdikäs ja jalo. Raajat ovat voimakkaat ja tassut lyhyet sekä tiiviit. Paino on uroksilla noin 40–45 kg ja nartuilla noin 32–35 kg, keskikoko on toivottava.

Dobermannin häntä ja korvat on perinteen mukaisesti tavattu typistää. Suomessa ja suuressa osaa Eurooppaa typistäminen on kuitenkin eläinsuojelulakien nojalla nykyään kielletty ja pääsääntöisesti typistetyt dobermannit eivät näissä maissa saa osallistua näyttelyihin.

Dobermannin karva on lyhyt, kova ja tiheä. Alusvillaa ei hyväksytä. Karvapeite on tiivis, tasainen ja myötäilee koiraa sileästi.

Dobermannin väritys on musta tai maksanruskea selkein ruosteenpunaisin merkein. Myös isabellaa eli liilaa ja sinistä väriä syntyy ajoittain, mutta nämä värit eivät ole Euroopassa toivottuja.

Dobermanni on erittäin aktiivinen seura-, suojelu- ja palveluskoira. Sen perusolemus on ystävällinen, rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Dobermannilla tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnyksen tulee olla kohtuullisen korkea. Toimintakyky, ohjattavuus, rohkeus ja kovuus ovat myös toivottavia ominaisuuksia. Itsevarmuuteen ja pelottomuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Dobermannin rotumääritelmän luonneosan virheitä ovat muun muassa puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti tai terävyys sekä liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys. Hylkäykseen johtavat virheet ovat arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dobermannilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista kaksi vakavinta ovat sydänsairaus dilatoiva kardiomyopatia (DCM) ja maksasairaus dobermannin hepatiitti (DH), joka kuuluu ryhmään krooniset aktiiviset hepatiitit (CAH). Näistä molemmille on tyypillistä, että koiralla on oireeton vaihe, jossa koira ulkonaisesti vaikuttaa täysin terveeltä, mutta tutkimuksissa voidaan joskus löytää tyypillisiä muutoksia. Muutokset ohjaavat tarkempiin tutkimuksiin, joiden perusteella voi olla mahdollista määrittää, onko kysymyksessä näiden sairauksien oireeton vaihe, ja aloittaa mahdollinen hoito sairauden etenemisen hidastamiseksi. Oireettomassa vaiheessa koirat vaikuttavat normaaleilta. Molemmat sairaudet aiheuttavat kliinisessä muodossaan koiran vakavan sairastumisen ja lyhentävät koiran odotettavaa elinaikaa vaihtelevan paljon.

Muita dobermannilla esiintyviä vammauttavia tai kuolemaan johtavia sairauksia ovat vatsalaukun laajentuma ja kiertymä, verenvuototaipumus eli von Willebrandin tauti, wobbler eli kaularangan instabiliteetti, ristisidevammat ja harmaakaihi. Vähemmän vakavista sarauksista esiintyy muiden muassa lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli HD, PHTVL/PHPV, spondyloosia, kasvaimia, suolistosairauksia ja ihosairauksia. Dobermanni kuuluu PEVISA-ohjelmaan.

[1]

Piirros dobermannista vuodelta 1909. Vanhaan tyyliin lyhyiksi typistetyt korvat ja häntä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dobermannin kehitti apoldalainen veronkantaja Karl Friedrich Louis Dobermann 1890-luvulla Thüringeniin kuuluvalla Weimarer Landin alueella[2] manchesterinterrieristä, englanninvinttikoirasta, vanhasaksanpaimenkoirasta ja kookkasta thüringeniläisestä paimenkoirasta (Thuringian Sylvan Dog). Lisäksi hänen on arveltu käyttäneen pinseriä, beaucenpaimenkoiraa, rottweileria, weimarinseisojaa, lyhytkarvaista saksanseisojaa, tanskandoggia, saksanpaimenkoiraa ja jopa amerikanpitbullterrieriä. Nykyisen dobermannin jalopiirteisessä rakenteessa näkyy weimarinseisojan sekä manchesterinterrierin, päässä pinserin ja värityksessä sekä pinserin, manchesterinterrierin että beaucenpaimenkoiran vaikutus.

Dobermann toimi myös rankkurina ja käytti jalostukseen paljon koiratarhalleen päätyneitä yksilöitä, mikä selittää kantarotujen laajan kirjon. Alkuperäinen dobermanni oli paljon nykyistä ärhäkämpi, sillä sen tarkoitus oli vaikuttaa mahdollisimman hurjalta ja tarvittaessa suojellakin omistajaansa vaarallisilta veronkiertäjiltä.

Dobermannin kuoltua vuonna 1894 rotua alettiin nimittää dobermannipinseriksi, mutta koska pinseri tarkoitti saksankielisissä maissa perinteisesti keskikokoista rottakoiraa, pinseri-osa jätettiin nimestä pois 1950-luvulla. Dobermanni luokitellaan kuitenkin yhä tyypiltään kookkaaksi pinseriksi.

Otto Göller jatkoi Dobermannin kasvatustyötä ja alkoi jalostaa rotua nykyiseen suuntaan toimivaksi palveluskoiraksi, jolla oli aiempaa tasapainoisempi luonne ja vahvempi hermorakenne. Toinen merkittävä kasvattaja oli Philip Gruening.

Sininen (ei FCI:n hyväksymä väri) dobermanni

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dobermannien rekisteröintimäärät Suomessa romahtivat vuoden 1996 typistyskiellon jälkeen ja viime vuosinamilloin? rekisteröintimäärät ovat olleet vuosittain noin 200 koiraa. Rodulla on Suomessa oikeus osallistua palveluskoiralajien kokeisiin.

Vuosina 2002-2007 suomalaiset dobermannit ovat saavuttaneet tokossa on yhteensä 406 tulosta, joista 47 tulosta erikoisvoittaja- eli korkeimmassa luokassa. Vuonna 2006 toko-tuloksia oli yhteensä 132, mikä on noin kaksinkertainen määrä edeltävien vuosien tulosmääriin verrattuna.

Samoina vuosina dobermannit ovat saaneet palveluskoirien viestikokeessa 27 tulosta (22 koiraa), palveluskoirien suojelukokeessa 88 tulosta (75 koiraa), palveluskoirien jälkikokeessa 429 tulosta (294 koiraa) ja palveluskoirien hakukokeessa 408 tulosta (283 koiraa). [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
  • Joanna Walker: The NEW Dobermann Pinscher. Howell Book House 1983.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Karl Friedrich Louis Dobermann
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Doberman Pinscher

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dobermann.