Pomeranian

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pomeranian

Szpic miniaturowy 54.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa yhteensä koiria n. 1200 yksilöä
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vahtikoira
Nykyinen käyttö seura- ja vahtikoira
Elinikä n. 15 v.
Muita nimityksiä pommi, kääpiöpystykorva
FCI-luokitus ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino n. 3 kg
Säkäkorkeus 18–22 cm
Väritys musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen

Pomeranian on pienikokoinen pitkäkarvainen koirarotu, joka tunnettiin ennen myös nimellä kääpiöpystykorva (saks. Zwergspitz). Nimi pomeranian tarkoitaa pommerilaista. Se on yksi viidestä saksanpystykorvarodusta. Pomeranian kuuluu FCI-luokituksessa ryhmään 5: pystykorvat ja alkukantaiset tyypit.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomeranianin pentuja.

Pomeranianin säkäkorkeuden tulisi olla sama kuin sen rungon pituus. Rodun erikoisuus on pallomaisen vaikutelman muodostava pitkä karvapeite, joka pysyy pörheänä tiheän ja runsaan pohjavillan ansiosta. Tuuheakarvainen häntä kaartuu selän päälle. Turkki on säänkestäväselvennä ja vaatii säännöllistä, joskin helppoa hoitoa. Korvat ovat pienet, pystyt ja pyöreämuotoiset. Silmät ovat hieman vinot, soikeat ja keskikokoiset. Kallo on leveä ja kuono hyvin kiilamainen, joskin kuonon sivuprofiili ei koskaan saa olla laskeva.

Rotumääritelmän mukaan pomeranian on aina valpas, leikkisä, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajaansa kohtaan. Pomeranian on hyvin oppivainen, sinnikäs ja pitkäikäinen sekä tyypillisesti epäluuloinen vierasta kohtaan, joskus haukkuherkkä. Puutteellisesti koulutettuna se on taipuvainen aggressiivisuuteen ja dominoivuuteen. Rotu on säänkestävä mutta ei kestä pakkasta.


Pomeranianilla sallitaan värityksistä musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmaa (riistanvärinen) ja "muunvärinen". "Muita" rodussa esiintyviä värejä ovat kermanvärinen, kerma- ja oranssisoopeli, musta merkein ja kirjava. Vakaviksi virheiksi näyttelykoirilla luetaan lihanvärinen kirsu tai iho kasvoissa, liian vaaleat tai vedenväriset silmät sekä harmailla yksilöillä puutteelliset pään värimerkit. Hylkääviä virheitä ovat selkeät valkoiset laikut muilla kuin valkoisilla/kirjavilla koirilla sekä kaikki merleväritykset.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomeranian on rotuna suhteellisen terve. Maailmalla rodulla esiintyy jonkin verran hormonaalisia iho-ongelmiaselvennä. Suomen kannassa ei kuitenkaan ole raportoitu kuin muutama tapaus. Yhdistyksen jalostusohjesännön mukaan pomeranianeilta tulee tutkituttaa polvet ja silmät ainakin jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä. Pomeranianeilla esiintyy jonkin verran myös polvivikoja ja hammaspuutoksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Eurooppalaisista ikivanhoista pystykorvatyypeistä polveutuvia pieniä pystykorvia vietiin 800-luvulla Englantiin, missä näistä jalostettiin kääpiömuoto pomeranian. Alun perin rotu on saksalainen, mutta englantilaiset ovat jalostaneet sitä, minkä vuoksi Englantia on sittemmin pidetty rodun kotimaana. Saksassa rotua käytettiin vahtikoirina, jotka ilmoittivat vieraista kulkijoista kipakalla haukkumisella. 1800-luvulla pomeranianit olivat myös suosittuja Euroopan hoveissa.

Kuningatar Victoria kasvatti pomeranianeja ja perusti vuonna 1891 kennelin nimellä Windsor. Tämä kasvatti rodun suosiota. Samana vuonna perustettiin myös pomeranianin rotuyhdistys ja laadittiin edelleen voimassa oleva rotumääritelmä.

Suomeen ensimmäiset pomeranianit tulivat vuonna 1920. Pomeranian on Suomessa on kaikista saksanpystykorvamuunnoksista suosituin. Kasvatus Suomessa alkoi Englannista, Venäjältä ja Ruotsista tuoduilla koirilla. Nykyisinmilloin? Suomessa syntyy noin 150 pomeranianinpentua vuodessa ja yhteensä koiria on noin 1300.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]