Pomeranian
Wikipedia
| Pomeranian | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Määrä | Suomessa yhteensä koiria n. 1200 yksilöä |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | n. 15 v. |
| Muita nimityksiä | pommi, kääpiöpystykorva |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | n. 2 kg |
| Säkäkorkeus | 18–22 cm |
| Väritys | musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen. |
Pomeranian on koirarotu, joka tunnettiin ennen myös nimellä kääpiöpystykorva (saks. Zwergspitz). Nimi pomeranian tarkoitaa pommerilaista. Se on yksi viidestä saksanpystykorvarodusta. Saksanpystykorvat ovat kehittyneet kivikautisesta "suokoirasta" (Canis familiaris palustris Rüthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta". Nämä saksalaiset rodut kuuluvat FCI-luokituksessa ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset tyypit.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Keski-Eurooppalaisista ikivanhoista pystykorvatyypeistä polveutuvia pieniä pystykorvia vietiin 800-luvulla Englantiin, missä näistä jalostettiin kääpiömuoto pomeranian. Alun perin rotu on saksalainen, mutta englantilaiset ovat jalostaneet sitä, minkä vuoksi Englantia sittemmin on pidetty rodun kotimaana.
Rodun suosiota lisäsi Englannissa kuningatar Victoria kasvattamalla rotua. Victoria aloitti kasvatustyönsä v. 1891 kennelnimellä Windsor ja samana vuonna rodulle perustettiin rotukerho. Edelleen voimassa oleva rotumääritelmä astui voimaan tuona kyseisenä vuonna.
Ensimmäiset pommit tulivat Suomeen jo vuosisadan vaihteessa v. 1920 ja on kaikista saksanpystykorvamuunnoksista suosituin. Varsinainen rodun kasvatus alkoi Englannista, Venäjältä ja Ruotsista tuoduilla koirilla.
Saksassa rotua käytettiin vahtikoirina, jotka ilmoittivat vieraista kulkijoista. 1800-luvulla nämä pienet kääpiöpystykorvat olivat myös Euroopan hovien suosikkeja.
[muokkaa] Ulkonäkö
Säkäkorkeuden mittakaava on 1:1.
Pomeranian valloittaa karvapeitteellään. Tiheän ja runsaan pohjavillan ansiosta turkki on pystyssä ja tekee kokonaisvaikutelmasta pallomaisen. Lisäksi tuuhealla karvoituksella varustettu terhakka häntä on selän päällä. Turkki on helppohoitoinen ja säänkestävä.
Sallitut värit:
- musta
- ruskea
- valkoinen
- oranssi
- harmahtava
- muunvärinen
Muunvärisiksi kutsutaan kaikkia yllä mainitsemattomia värejä, joita ovat kermanvärinen, kerma-soopeli, oranssi-soopeli, black and tan ja kirjava.
Pommilla on pienet pallomaiset, pyöreäpäiset pystykorvat sekä hieman vinot, soikeat ja keskikokoiset silmät. Leveä kallo ja hyvin kiilamainen kuono.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Rodun ilme kertoo jo paljon sen luonteesta. Katse on tarkkaavainen. Monet pommit haukkuvatkin hyvin herkästi.
Rotumääritelmän mukaan pomeranian on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajaansa kohtaan. Rotu on hyvin oppivainen, joten sitä on helppo opettaa. Ihanteellisen kodin ja pihan vartijan rodusta tekee epäluuloisuus vierasta kohtaan sekä puuttuva metsästysvietti. Rotu ei ole arka, eikä aggressiivinen. Erinomaisia ominaisuuksia ovat säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys.
[muokkaa] Terveys
Pomeranian on rotuna suhteellisen terve. Ulkomailla esiintyy jokseenkin hormonaalisia iho-ongelmia, mutta Suomessa näitä heikkouksia ei olla huomattu lukuun ottamatta muutamia tapauksia. Yhdistyksen jalostusohjesännön mukaan pomeranianeilta tulee tarkastaa polvet ja silmät ainakin niiltä yksilöiltä, joita käytetään jalostukseen. Pomeranian koirilla huomataan myös polvivikoja ja hammaspuutoksia jonkin verran.
[muokkaa] Rodun nykytilanne
Suomessa pentuja syntyy noin 150 vuodessa ja yhteensä koiria on noin 1 200.
[muokkaa] Lähteet
- Pienpystykorvat ry
- Pomeranian ja kleinspitz – Suomen Kääpiökoirayhdistys
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut, Tammi 2004
