Pomeranian

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pomeranian

Szpic miniaturowy 54.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saksan lippu Saksa
Määrä Suomessa yhteensä koiria n. 1200 yksilöä
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vahtikoira
Nykyinen käyttö seura- ja vahtikoira
Elinikä n. 15 v.
Muita nimityksiä pommi, kääpiöpystykorva
FCI-luokitus ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino n. 3 kg
Säkäkorkeus 18–22 cm
Väritys musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen.

Pomeranian on koirarotu, joka tunnettiin ennen myös nimellä kääpiöpystykorva (saks. Zwergspitz). Nimi pomeranian tarkoitaa pommerilaista. Se on yksi viidestä saksanpystykorvarodusta. Saksanpystykorvat ovat kehittyneet kivikautisesta "suokoirasta" (Canis familiaris palustris Rüthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta". Nämä saksalaiset rodut kuuluvat FCI-luokituksessa ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset tyypit.

Sisällysluettelo

Alkuperä [muokkaa]

Keski-Eurooppalaisista ikivanhoista pystykorvatyypeistä polveutuvia pieniä pystykorvia vietiin 800-luvulla Englantiin, missä näistä jalostettiin kääpiömuoto pomeranian. Alun perin rotu on saksalainen, mutta englantilaiset ovat jalostaneet sitä, minkä vuoksi Englantia sittemmin on pidetty rodun kotimaana. Saksassa rotua käytettiin vahtikoirina, jotka ilmoittivat vieraista kulkijoista kipakalla haukkumisella. 1800-luvulla pomeranianit olivat myös suosittuja Euroopan hoveissa.

Rodun suosiota lisäsi Englannissa kuningatar Victoria kasvattamalla rotua. Victoria aloitti kasvatustyönsä v. 1891 kennelnimellä Windsor ja samana vuonna rodulle perustettiin rotukerho. Edelleen voimassa oleva rotumääritelmä astui voimaan tuona kyseisenä vuonna.

Ensimmäiset pomeranianit tulivat Suomeen vuonna 1920. Rotu on Suomessa on kaikista saksanpystykorvamuunnoksista suosituin. Kasvatus Suomessa alkoi Englannista, Venäjältä ja Ruotsista tuoduilla koirilla.

Ulkonäkö [muokkaa]

Pomeranianin säkäkorkeuden tulisi olla sama kuin sen rungon pituus. Karvapeite on rodun erikoisuus. Tiheän ja runsaan pohjavillan ansiosta turkki pysyy pystyssä ja tekee kokonaisvaikutelmasta pallomaisen. Tuuheakarvainen häntä kaartuu selän päälle. Turkki vaatii säännöllistä, joskin helppoa hoitoa, ja on säänkestävä. Korvat ovat pienet, pystyt ja pyöreämuotoiset, ja silmät ovat hieman vinot, soikeat ja keskikokoiset. Kallo on leveä ja kuono hyvin kiilamainen, joskin kuononselkä ei koskaan saa olla laskeva.

Rodulla sallitaan värityksistä musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmaa ja "muunvärinen". "Muita" rodussa esiintyviä värejä ovat kermanvärinen, kerma- ja oranssisoopeli, musta merkein ja kirjava.

Luonne ja käyttäytyminen [muokkaa]

Pomeranianin pentuja

Rotumääritelmän mukaan pomeranian on aina valpas, leikkisä, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajaansa kohtaan. Rotu on hyvin oppivainen. Rodulle on tyypillistä epäluuloisuus vierasta kohtaan. Rotu voi olla huonosti koulutettuna melko aggressiivinen. Jotkin yksilöt ovat haukkuherkkiä. Rotu on säänkestävä mutta ei kestä pakkasta, sinnikäs ja pitkäikäinen. Pienen kokonsa vuoksi rodun kasvattamiseen ei usein kiinnitetä riittävästi huomiota, jolloin sillä on taipumuksia tulla erittäin aggressiiviseksi ja dominoivaksi.

Terveys [muokkaa]

Pomeranian on rotuna suhteellisen terve. Ulkomailla esiintyy jokseenkin hormonaalisia iho-ongelmia, mutta Suomessa näitä heikkouksia ei ole huomattu lukuun ottamatta muutamia tapauksia. Yhdistyksen jalostusohjesännön mukaan pomeranianeilta tulee tarkastaa polvet ja silmät ainakin niiltä yksilöiltä, joita käytetään jalostukseen. Pomeranianeilla esiintyy jonkin verran myös polvivikoja ja hammaspuutoksia.

Rodun nykytilanne [muokkaa]

Suomessa pentuja syntyy noin 150 vuodessa ja yhteensä koiria on noin 1300.

Lähteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]