Baijerinvuoristovihikoira
| Baijerinvuoristovihikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 267[1] |
| Rodun syntyaika | 1870-luku |
| Alkuperäinen käyttö | riistan jäljestys |
| Nykyinen käyttö | riistan jäljestys |
| Elinikä | 12–15 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | Bayerischer Gebirgsschweisshund, Bavarian Mountain Scenthound, chien de rouge de Baviere[3], rastreador montañes de Baviera[3], bayersk viltspårhund, baieri verekoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 2 Jäljestävät koirat #217 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 20–30 kg narttu 17–25 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 47–52 cm narttu 44–48 cm |
| Väritys |
punainen, keltainen, punaharmaa tai brindle - pieni vaalea rintaläikkä sallittu |
Baijerinvuoristovihikoira (saks. Bayerischer Gebirgsschweißhund) on saksalainen koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6. Sitä tavataan Saksan ulkopuolisissa maissa vain harvakseltaan: joitain rodunedustajia on eräiden lähteiden mukaan Tšekissä ja Slovakiassa[4], ja Suomessa niitä on rekisteröity vuoden 2021 alkuun mennessä peräti 267 yksilöä[1].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerinvuoristovihikoira muistuttaa ulkoisesti hannoverinvihikoiraa, sillä erotuksella että on jälkimmäistä matalampi.[4] Se on melko kevytrakenteinen, keskikokoinen, tasapainoinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Runko on korkeuttaan pidempi. Silmät eivät saa olla liian suuret eivätkä liian pyöreät; ne ovat kirkkaat ja sävyltään tummanruskeat tai sitä hieman vaaleammat. Korvat ovat riippuvat, suhteellisen pitkät, korkealle kiinnittyneet, raskaat ja kärjistään pyöristyneet. Urosten säkäkorkeus on 47–52 cm ja ihannepaino 20–30 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 44–48 cm ja 17–25 kg.[5]
Karvapeite on lyhyt ja tiheä, hieman pidempää ja karheampaa vatsassa, raajoissa ja hännässä.[5]
Sallitut värit ovat:[5]
- punainen: kellanpunainen, saksanhirvenpunainen, syvänpunainen, punaruskea
- keltainen: kalpeankeltainen, sämpylänkeltainen
- punaharmaa
- brindle
Pääväri on syvimmillään selän alueella. Päävärityksen seassa voi olla myös tummia "päistärkarvoja". Pieni vaalea rintalaikku ("ajokoiran tähti") sallitaan.[5]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerinvuoristovihikoira on luonteeltaan rauhallinen, peloton, itsevarma ja tasapainoinen. Se kiintyy omistajaansa, mutta vieraita kohtaan se voi olla varautunut. Se ei saa olla arka eikä aggressiivinen.[5]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Saksassa alettiin metsästää hannoverinvihikoiran avulla, mutta metsästysmuotojen muututtua 1800-luvun puolivälin jälkeen tarvittiin koiraa, joka kykenisi jäljestämään riistaa tehokkaasti myös vaikeakulkuisilla vuoristoalueilla. Tähän tarpeeseen Ylä-Baijerin Bad Reichenhallissa elänyt paroni Karg-Bebenburg aloitti 1870-luvulla uuden, kevyempirakenteisen jäljestävän vuoristokoiran jalostamisen.[5] Jalostukseen käytettiin erään teorian mukaan hannoverinvihikoiraa, nykyistä matalaraajaisempaa tirolinajokoiraa (Tiroler Niederbracke) ja muutamaa muuta rotua.[4] Toisen mukaan kantarodut olivat hannoverinvihikoira ja "punainen vuoristoajokoira" (rote Gebirgsbracke).[5]
Saksalainen rotuyhdistys perustettiin Münchenissä vuonna 1912.[5] Ensimmäiset baijerinvuoristovihikoirat tuotiin Suomeen vuonna 1969.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Bassetkerho (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Baijerinvuoristovihikoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 12.1.2021.
- ↑ Bavarian Mountain Scent Hound. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
- ↑ a b Bayerischer Gebirgsschweisshund. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 97. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h Rotumääritelmä: Baijerinvuoristovihikoira. Suomen Kennelliitto, 30.11.2017. Haettu 12.1.2021.