Vanhasaksanpaimenkoira
Wikipedia
Sivulta puuttuu | Vanhasaksanpaimenkoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Saksa |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | paimenkoira |
| Muita nimityksiä | Altdeutscher Hütehund |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | fuchs ja gelbbacke: n. 55 cm; ostdeutscher schwarzer: 45-60 cm; strobel ja süddeutscher schwarzer: n. 65 cm, schafpudel: uros 50-60 cm ja narttu 50-55 cm |
| Väritys | schafpudel: punaharmaa, valkea, laikullinen tai kaksivärinen |
Vanhasaksanpaimenkoira (Altdeutscher Hütehund) on saksalainen paimenkoira. Se ei ole FCI:n hyväksymä koirarotu ja moni sen muunnoksista on katoamassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Rodusta on kahdeksan eri muunnosta, joista ostdeutscher gelbbacke, schwarzer altdeutscher ja fuchs ovat oikeastaan saman tyyppimuunnoksen eri värivatiaatioita. Kaikkia kolmea voi myös syntyä samaan pentueeseen.
- Fuchs: Yleisin Pohjois- ja Keski-Saksassa. Se on saanut kettua tarkoittavan nimensä punertavasta väristään, joka vaihtelee vaaleasta tummaan. Sillä voi olla musta maski. Korvat ovat joko pystyt tai puolipystyt. Myös karkeakarvaisia yksilöitä esiintyy.
- Gelbbacke: Yleisin Pohjois- ja Keski-Saksassa. Se on saanut nimen keltaposki mustan karvapeiteensä kellertävän ruskeistä merkeistä. Muunnoksesta on kaksi erillistä variaatiota, itäinen ostdeutscher gelbbacke ja eteläinen süddeutscher gelbbacke. Jotkut yksilöt muistuttavat pitkänomaista suomenlapinkoiraa.
- Schafpudel (villasaksanpaimenkoira): Pitkäkarvainen muunnos, joka on levinnyt Saksan kaikkiin osiin. Se on työssään periksiantamaton, älykäs, omistajaansa kiintynyt, valpas ja ihmisiä kohtaan ystävällinen. Se on nopea, innokas ja ketterä paimentaja. Se on myös hyvä vahtikoira. Väritys vaihtelee vaaleasta tummaan. Joillain yksilöillä on hieman samaa näköä katalonianpaimenkoiran, schapendoesin tai polski owczarek nizinnyn kanssa.
- Schwarzer altdeutscher (musta vanhasaksanpaimenkoira): Nimensä mukaisesti musta. Muunnoksesta on kaksi erillistä variaatiota, itäinen ostdeutscher schwarzer ja eteläinen süddeutscher schwarzer. Viimeksi mainittu on näistä kahdesta ulkonäöltään epäyhtenäisempi ja kookkaampi, ja kaikkien muunnosten joukossa yksi vankkarakenteisimmista. Itäistä muunnosta esiintyy yleensä Pohjois- ja Keski-Saksassa. Toisinaan jalostukseen käytetään myös fuchsia ja gelbbackea. Jotkin linjoista ovat säilyneet kuitenkin vielä tänäkin päivänä puhtaina risteytymättä muiden muunnosten kanssa.
- Strobel: Kiharakarvainen muunnos, jota käytetään paimentamiseen lähinnä Etelä-Saksassa. Se on yksi vankkarakenteisimmista muunnoksista. Väri on yleensä musta.
- Stumper: Karvapeite voi olla joko lyhyt tai puolipitkä tai puuttua kokonaan. Myös väritys vaihtelee tummasta vaaleaan.
- Tiger: Hyvien työominaisuuksiensa vuoksi erittäin arvostettu ja onkin levinnyt kaikkialle Saksaan. Karvepeite voi olla joko lyhyt tai pitkä. Väri on yleensä merle, vaikka muunnos onkin melko epäyhtenäinen sekä ulkonäöltään että väritykseltään. Pienet valkoiset merkit sallitaan, mutta yksilöitä, joilla on suuria valkoisia alueita ei käytetä jalostus- eikä työkoirina. Jotkut pitkäkarvaiset yksilöt tuovat mieleen bordercollien, australianpaimenkoiran tai lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran. Kahden merle-värisen tigerin yhdistelmät eivät ole yleisiä, vaan välttääkseen näiden yhdistelmien riskejä paimenet risteyttävät niitä usein schwarzer altdeutscherin tai strobelin kanssa.
- Westwalder kuhhund (westwaldinpaimenkoira): Käytetään nautojen paimentamiseen. Sana kuhhund tarkoittaakin lehmäkoiraa. Usein väriltään vaalean- tai punaisenruskea.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Vanhasaksanpaimenkoiran kuuluu olla sinnikäs ja kyetä työskentelemään joka säällä.
[muokkaa] Lähde
- Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas
- www.altdeutschehuetehunde.de
