Mäyräkoira
Wikipedia
| Mäyräkoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Saksa |
| Rodun syntyaika | 1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | ajokoira, luolakoira (mäyrien metsästys) |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, ajokoira, luolakoira |
| Elinikä | 10–15 vuotta |
| Muita nimityksiä | "Doxie" (USA) "Dackel" (Saksa) "Wiener Dog" (US) "Sausage Dog" (AUS) |
| FCI-luokitus | ryhmä 4 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 7–14 kg (kääpiömäyräkoirat 4–6 kg) |
| Väritys | Punaruskea, mustaruskea, ruskea, musta laikullinen, ruskea laikullinen, juovikas. Valkoinen väri on mäyräkoirilla virhe. |
Mäyräkoira on lyhytjalkainen ja pitkäselkäinen koirarotu, jota käytetään ajo- ja seurakoirana. Alun perin rotu on jalostettu mäyräjahtiin. Mäyräkoirat muodostavat oman FCI-roturyhmän nro 4.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Mäyräkoirilla on lyhyet jalat ja pitkä ruumis. Mäyräkoiria on yhdeksän eri rotua: kolme karvanlaatua, joista kustakin kolme kokoa. Karvanlaatuja ovat karkeakarvainen, lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen. Kokoja ovat normaali (rinnanympärys yli 35 cm), kääpiö (30–35 cm) ja kaniini (alle 30 cm). Englannissa mäyräkoirat jaetaan kahteen kokoluokkaan painon mukaan. Mäyräkoiria on monenvärisiä: riistanvärisiä, tai ruskeita. Lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla yleisin väritys on musta punaisin merkein. Mäyräkoirilla on pitkähköt korvat ja suippo häntä.
 Lyhytkarvainen mäyräkoira |
 Pitkäkarvainen mäyräkoira |
 Karkeakarvainen mäyräkoira |
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Mäyräkoira on reipas, toimelias ja ystävällinen, mutta joskus varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Se on usein itsepäinen. Sen metsästysvietti on selvä, myös vahtimisvietti on voimakas. Mäyräkoirat ovat tunnettuja suuren koiran luonteestaan. Se ei helpolla luovu saavuttamistaan oikeuksista tulla esim.sohvalle.
Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan mäyräkoira purisi kaikista koirista herkimmin.[1]
[muokkaa] Harrastukset
Mäyräkoiria voidaan viedä koiranäyttelyihin, ja niiden kanssa voi harrastaa tokoa. Mäyräkoiraa voi käyttää myös metsästyskokeissa. Kokeet jakaantuvat luola- (Lut, Lume), ajo- (Mäaj) verijälki- (Mejä) ja vesiriistakokeisiin (Veri). Vanhan käyttökoirarodun voidaan todeta olevan jakautumassa näyttely- ja käyttölinjoihin. Agility ei ole hyväksi mäyräkoiran selälle.
Mäyräkoiraa käytetään paljon luolametsästyksessä, mutta sitä voidaan käyttää myös maan päällä tapahtuva ajometsästykseen. Suomessa sitä käytetään metsäjäniksen,rusakon,ketun ja metsäkauriin metsästyksessä apuna. Myöskin valkohäntäpeura ja joskus hirvi kuuluvat sen ajoeläimistöön. Suomessa hirven ajamiseen (haukkuen) soveltuvat alle 28 cm säkäkorkeuden omaavat koirat. Käytännössä puhdasrotuisista puhutaan tällöin vain mäyräkoirista.
[muokkaa] Alkuperä
Muinaisesta Egyptistä on löydetty lyhytjalkaista koiraa esittäviä kaiverruksia. Nykyaikainen mäyräkoira on kuitenkin jalostettu Euroopassa ja siinä on piirteitä saksalaisista, ranskalaisista ja englantilaisista ajokoirista ja terriereistä. Ensimmäiset luotettavat maininnat mäyräkoirasta ovat 1700-luvun alkupuolelta. Varhaiset saksalaiset mäyräkoirat olivat nykyisiä suurempia (14–18-kiloisia). Mäyräkoiria käytettiin paitsi mäyränmetsästyksessä ja viihteellisissä, verisissä "mäyrätappeluissa", myös kettujen ja jänisten metsästämisessä, haavoitetun peuran jäljittämisessä sekä toisinaan jopa villisikajahdissa. Mäyräkoiria on pidetty hoveissa ympäri Euroopan; muun muassa kuningatar Viktorian kerrotaan olleen viehtynyt rotuun.
Huolimatta yleiseurooppalaisista juuristaan mäyräkoirat on liitetty usein Saksaan ja esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana rotua käytettiin länsimaalaisissa pilakuvissa Saksan keisarikunnan symbolina.
[muokkaa] Terveys
Mäyräkoirille voi tulla mäyräkoirahalvaus, joka on nimestään huolimatta mahdollinen myös muilla koiraroduilla, mutta varsinkin pitkärunkoisilla. Yleisesti tutumpi termi sairaudelle on välilevytyrä. Välilevytyrään sairastuneen koiran välilevymassa on jonkin trauman seuraksena pursunnut selkäydinkanavaan painaen siellä hermoja. Seuraksena voi olla täydellinen tai osittainen takaosan halvaantuminen. Hoitokeinoina käytetään kortisonia, B-vitamiinia, särkylääkkeitä ja täydellistä lepoa. Joskus joudutaan myös turvautumaan selkäleikkaukseen, jossa on omat riskinsä. Sopii aina selkävikojen ilmentyessä pohtia onko mäyriksen vaivat johtuneet liiallisesta syöttämisestä/ylipainosta ja monipuolisen liikunnan puutteesta,vaiko rodun todellisesta herkkyydestä oireille. Mäyräkoirille myös usein esiintyvä tauti, on elefantinihosairaus. Sen seurauksena, koiran kainaloista lähtee karvat, ja siellä on kuin "elefantin ihoa".[2]
[muokkaa] Fiktiivisiä mäyräkoiria
- Aku Ankan rosvojengin eli Karhukoplan koira kuusnelonen (64).
- Saksanpaimenkoira Charlien paras kaveri Itchy elokuvassa Kaikenkarvainen Charlie (All Dogs Go To Heaven).
- Hilma-kirjasarjassa esiintyvä Muru.
- Vanessa, Risto Räppääjä -kirjoissa esiintyvä koira.
- Sarjakuvahahmo Karvisen koirakaveri Oskua näyttelee Karvinen-elokuvassa mäyräkoira. Sarjakuvatarinoiden mukaan Osku on kuitenkin beaglen ja tiiliskiven risteytys.
- Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjoissa Pekan kaverina seikkailee Mauri Mäyräkoira.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mäyräkoirien rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Suomen Mäyräkoiraliiton kotisivut
