Merle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maksapohjainen merleväritys australianpaimenkoiralla. Koiralla on myös punaiset merkit, joiden feomelaniiniin merletekijä ei vaikuta.

Merle on useilla koiraroduilla esiintyvä marmorimainen väritys. Merletekijä vaikuttaa läiskittäin vaalentavasti koiran eumelaniinipigmenttiin eli mustaan, maksanruskeaan, siniseen ja liilaan väriin. Feomelaniiniin (punaiset merkit, keltainen väri) merle ei vaikuta ja kokonaan keltaisessa tai punaisessa koirassa merletekijä voi jäädä täysin näkymättömäksi.

Merlen ulkoasu vaihtelee tummavoittoisesta vaaleavoittoiseen ja joskus melkein näkymättömään: esimerkiksi mustalta vaikuttavalla koiralla voi olla vain pieni harmaa merkki huomaamattomassa paikassa. Mustapohjainen merle eli blue merle on mustan ja siniharmaan kirjava, maksapohjainen eli red merle ruskean ja punaharmaan kirjava, sinipohjaisella eli slate merlellä on tummempaa ja vaaleampaa siniharmaata ja liilapohjaisella (ei vakiintunutta nimeä) vaaleaa punaharmaata, josta kuvio vaivoin erottuu lyhytkarvaisillakin koirilla.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merlekuviota esiintyy muiden muassa welsh corgi cardiganilla, mäyräkoiraroduilla (nimellä dapple), pyreneittenpaimenkoiralla, catahoulankoiralla, amerikanpitbullterrierillä, shetlanninlammaskoiralla, australianpaimenkoiralla, chihuahualla, kääpiövillakoiralla[1] sekä beaucenpaimenkoiralla (nimellä harlequin) ja epätoivottuna värityksenä tanskandoggilla. Merletekijä on kuitenkin välttämätön toivotun harlekiinikuvion synnylle.

Periytyminen ja sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merle-mutaatio on dominoiva ja aiheuttaa homotsygoottina eriasteisia kehitysvaurioita. Tämän vuoksi useimmissa koiraroduissa, joissa merle-väriä esiintyy, on kiellettyä parittaa kaksi merle-koiraa keskenään. Merletekijä on paikannettu koiran SILV- eli PMEL17-geeniiin[2][1] ja sille on myös kehitetty DNA-testi, joka tosin on patentoitu ja voi olla vaikeasti saatavilla[1].

Homotsygoottit merlet ovat tyypillisesti valkovoittoisia ja niillä esiintyy vakavia kuulovaurioita sekä eriasteisia silmien kehityshäiriöitä ja niistä johtuvaa osittaista tai täydellistä sokeutta. Kuulovaurioiden oletetaan johtuvan ainakin osittain siitä, että merle-mutaatio poistaa pigmenttiä sisäkorvan aistinsoluista.

X M m
M MM
homots. merle
Mm
merle
m Mm
merle
mm
ei-merle

Homotsygoottisen merletekijän letaaliudesta johtuen merlekoirien kasvatus on haasteellista. Jotkut kasvattajat yhdistävät kaksi merleä joko tuottaakseen tieten tahtoen homotsygootteja merlejä saadakseen niistä takuulla täysmerlejä pentueita, tai johtuen harhaluulosta, että tällainen yhdistelmä tuottaisi enemmän merlepentuja. Todellisuudessa merle x merle -yhdistelmä kuitenkin tuottaa yhtä paljon merlepentuja kuin merle x ei-merle -yhdistelmä: ensimmäisen yhdistelmän pentueesta on todennäköisesti 50 % merlejä, 25 % homotsygootteja merlejä ja 25 % ei-merlejä, jälkimmäisen yhdistelmän pentueesta 50 % merlejä ja 50 % ei-merlejä.

Yhdistyneen Kuningaskunnan koiranjalostusliitto Kennel Club ei ole 1.1.2013 alkaen eläinsuojelullisista syistä johtuen enää rekisteröinyt pentueita, joiden molemmat vanhemmat ovat merlevärisiä.[3]

Homotsygootti merle australianpaimenkoira, jolla toispuoleinen mikroftalmia ja alikehittyneessä silmässä epäkesko pupilli. Yksilö on myös molemmista korvistaan kuuro.
Lyhytkarvainen soopeli catahoulankoira, jonka mustakärkisessä selkäkarvassa merlekuvio erottuu haaleana.
Liilanmerle merkkivärinen mäyräkoira, jonka merlekuvio erottuu vaaleassa turkissa juuri ja juuri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Merle Viitattu 15.5.2014. (englanniksi)
  2. Australianpaimenkoirien värikirjo Viitattu 30.10.2007.
  3. KC Bans Merle To Merle Mating Viitattu 15.5.2014.  (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.