Valkoinenpaimenkoira
| Valkoinenpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
alkuperämaa  Yhdysvallat ja  Kanadajalostusmaa  Sveitsi |
| Määrä |
Suomessa rekisteröity 4 076[1] |
| Rodun syntyaika | 1900-luvun loppupuoli |
| Alkuperäinen käyttö | paimen- ja palveluskoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 12–14 |
| Muita nimityksiä | valkkari, berger blanc suisse, Weisser schweizer Schäferhund, pastore svizzero bianco, White Swiss Shepherd, pastor blanco suizo, šveitsi valge lambakoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #347 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 30–40 kg narttu 25–35 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 60–66 cm narttu 55–61 cm |
| Väritys | valkoinen |
Valkoinenpaimenkoira (saks. Weisser schweizer Schäferhund, ransk. berger blanc suisse, ital. pastore svizzero bianco) on sveitsiläinen perhe-, seura- ja harrastekoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Valkoinenpaimenkoira on nykyisin etupäässä seura- ja harrastuskoira.[2]
Rotumääritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uroksen säkäkorkeus on 60–66 cm ja nartun 55–61 cm. Valkoinenpaimenkoira on voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen koira, jolla on pystyt korvat, kaksinkertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite, keskivahva luusto sekä tasapainoiset rungon ääriviivat. Valkoinenpaimenkoira-rodulla on suora ja vaaka selkälinja. Sillä tulisi olla tummat silmät ja tumma kuono.
Kaksinkertainen karvapeite on keskipitkää tai pitkää, tiheää ja rungonmyötäistä; runsasta aluskarvaa peittää sileä ja paksu peitinkarva.
Alkuperä ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoinenpaimenkoira on saksanpaimenkoirasta eriytynyt rotu. Kun valkoinen väri luettiin saksanpaimenkoirassa virheeksi 1930-luvulla, valkoiset saksanpaimenkoirat katosivat Euroopasta miltei kokonaan. Siihen saakka valkoista oli esiintynyt saksanpaimenkoirissa muiden värien ohella. Valkoisten saksanpaimenkoirien kanta kuitenkin säilyi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa niitä alettiin myös kasvattaa. Pohjois-Amerikasta valkoiset saksanpaimenkoirat palautuivat 1970-luvulla Eurooppaan ja etenkin Sveitsiin. Yhdysvaltalaista 5. maaliskuuta 1966 syntynyttä Lobo-urosta pidetään Sveitsissä rodun kantaisänä. Omaksi rodukseen se tunnustettiin Sveitsissä 1991.
Valkoinenpaimenkoira on monipuoliseen harrastamiseen sopiva koira, yleensä lapsiystävällinen perhe- ja seurakoira. Sen käyttöominaisuudet eivät ehkä yksilöpoikkeuksia lukuun ottamatta ole yhtä vaativaan työskentelyyn sopivia kuin kantarotu saksanpaimenkoiralla. Rotu sai Suomessa palveluskoiraoikeudet vuoden 2006 alussa.
Valkoinenpaimenkoira on saanut huomiota viime vuosina myös Suomessa. Vuonna 2009 valkoisiapaimenkoiria rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon 369 kappaletta.
Käyttäytyminen ja luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eloisa ja tasapainoinen luonne, tarkkaavainen ja helposti koulutettava, palvelualtis. Ystävällinen ja vaatimaton. Isäntäänsä kiintynyt ja sosiaalinen, minkä ansiosta sopeutuu erinomaisesti erilaisiin tilanteisiin. Ei koskaan pelokas eikä aiheettomasti vihainen. Iloinen ja oppivainen työ- ja harrastuskoira, joka soveltuu koulutettavaksi erilaisiin tehtäviin.
Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodussa esiintyviä sairauksia ovat muun muassa lonkka- ja kyynernivelsairaudet, silmäsairaudet, ruokatorvenlaajentuma, korva- ja silmätulehdukset ja myös ruuansulatuselimistön ongelmia esiintyy.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto)
- Käyttäytyminen/luonne (Koirat.com)
- Suomen Valkoinenpaimenkoira
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Valkoinenpaimenkoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto, 2019. Haettu 11.8.2019.
- ↑ Rotumääritelmä Suomen valkoinenpaimenkoira ry - Finlands vit herdehund. Viitattu 5.2.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
