Valkoinenpaimenkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkoinenpaimenkoira

Zwitsersewitteherder.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Flag of Switzerland.svg Sveitsi
Rodun syntyaika 1900-luvun loppupuoli
Alkuperäinen käyttö paimen- ja palveluskoira
Nykyinen käyttö perhe- ja seurakoira.
Muita nimityksiä valkkari
FCI-luokitus ryhmä 1
Ulkonäkö
Paino

uros 30–40 kg,

narttu 25–35 kg
Säkäkorkeus

uros 60–66 cm,

narttu 55–61 cm
Väritys valkoinen

Valkoinenpaimenkoira (Weisser schweizer schäferhund) on FCI:n roturyhmään 1 kuuluva perhe- ja seurakoira, jonka alkuperämaa on Sveitsi. Valkoinenpaimenkoira on nykyisin etupäässä seura- ja harrastuskoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroksen säkäkorkeus on 60–66 cm ja nartun 55–61 cm. Valkoinenpaimenkoira on voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen koira, jolla on pystyt korvat, kaksinkertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite, keskivahva luusto sekä tyylikkäät ja tasapainoiset rungon ääriviivat. Valkoinenpaimenkoira-rodulla on suora ja vaaka selkälinja. Sillä tulisi olla tummat silmät ja tumma kuono.

Kaksinkertainen karvapeite on keskipitkää tai pitkää, tiheää ja rungonmyötäistä; runsasta aluskarvaa peittää sileä ja paksu peitinkarva.

Alkuperä ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinenpaimenkoira on saksanpaimenkoirasta eriytynyt rotu. Kun valkoinen väri luettiin saksanpaimenkoirassa virheeksi 1930-luvulla, valkoiset saksanpaimenkoirat katosivat Euroopasta miltei kokonaan. Siihen saakka valkoista oli esiintynyt saksanpaimenkoirissa muiden värien ohella. Valkoisten saksanpaimenkoirien kanta kuitenkin säilyi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa niitä alettiin myös kasvattaa. Pohjois-Amerikasta valkoiset saksanpaimenkoirat palautuivat 1970-luvulla Eurooppaan ja etenkin Sveitsiin. Yhdysvaltalaista 5. maaliskuuta 1966 syntynyttä Lobo-urosta pidetään Sveitsissä rodun kantaisänä. Omaksi rodukseen se tunnustettiin Sveitsissä 1991.

Valkoinenpaimenkoira on monipuoliseen harrastamiseen sopiva koira, yleensä lapsiystävällinen perhe- ja seurakoira. Sen käyttöominaisuudet eivät ehkä yksilöpoikkeuksia lukuun ottamatta ole yhtä vaativaan työskentelyyn sopivia kuin kantarotu saksanpaimenkoiralla. Rotu sai Suomessa palveluskoiraoikeudet vuoden 2006 alussa.

Valkoinenpaimenkoira on saanut huomiota viime vuosina myös Suomessa. Vuonna 2009 valkoisiapaimenkoiria rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon 369 kappaletta.

Käyttäytyminen ja luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkakarvainen valkoinenpaimenkoira-pentu.

Valkoinenpaimenkoira on iloinen ja oppivainen työkoira, hyvä vahti, erittäin lapsirakas, ja sitä on helppo ohjata. Se on uskollinen, kiintyvä ja tasapainoinen. Rodulla on myös temperamenttia, mutta se ei silti ole aggressiivinen, arka tai pelokas. Valkoinenpaimenkoira on ystävällinen tuttuja ihmisiä kohtaan, mutta varautunut vieraita kohtaan. Se kohtaa tuntemattomat ympäristötekijät ensin varautuneesti, mutta on sitten uteliaana ottamassa asioista selvää.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodussa esiintyviä sairauksia ovat muun muassa lonkka- ja kyynernivelsairaudet, silmäsairaudet, ruokatorvenlaajentuma, korva- ja silmätulehdukset ja myös ruuansulatuselimistön ongelmia esiintyy.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]