Labradoodle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Labradoodle, jolla on villakoiratyyppinen tiivis kihara turkki.
Labradoodle, jolla on suorahko karkea turkki.

Labradoodle, puhekielessä myös labraduudeli, on labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys, jota alettiin kehitettää 1980-luvulla Australiassa. Labradoodleja on kolmea kokomuunnosta: suur-, keskikokoinen ja kääpiölabradoodle. Eräät kasvattajat kutsuvat kääpiölabradoodlen pienimpiä yksilöitä toylabradoodleiksi. Tämä nimitys ei ole kuitenkaan yleisesti käytössä. Labradoodlejalostuksen alkuperäisenä tavoitteena oli kehittää allergikoille soveltuva avustajakoira.


Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsin uutena jalostusprojektina labradoodlen tyyppi ei ole yleisellä tasolla vakiintunut. Tavoitteena on kiltti, rauhallinen ja lapsiystävällinen koira, jossa yhdistyy villakoiran älykkyys ja labradorinnoutajan uskollisuus, ja jolla on villakoiran tavoin irtoamaton (eli jatkuvasti kasvava) alusvillaton karvapeite. Kantaroduille yhteiset piirteet—ystävällinen luonne, helppo koulutettavuus sekä nouto- ja uintitaipumus—ovat tyypillisiä myös labradoodleille. Etenkin uusissa ensimmäisen ja toisenkin polven risteytyksissä jalostustulokset ovat kuitenkin arvaamattomia: esimerkiksi syntyvien pentujen luonnetta ja turkin laatua ei voi ennustaa lainkaan. Samaankin pentueeseen voi syntyä hyvin erilaatuisia yksilöitä.

Värityksistä esiintyy kaikkia niitä, mitä kantaroduissakin: etenkin mustaa, maksanväristä, valkoista sekä aprikoosia eli keltaista. Harvinaisempia ovat villakoiran vähemmän yleiset väritykset harmaa ja punainen sekä virheellisinä pidetyt merkkivärinen ja valkokirjava.

Turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labradoodlea mainostetaan hyvänä vaihtoehtona allergiasta kärsiville, sillä sen turkista ei irtoa juuri lainkaan karvoja. Todellisuudessa labradoodle ei ole homogeeninen turkin laadun suhteen ja monilla yksilöillä on tavanomainen kaksi kertaa vuodessa vaihtuva ja muina aikoina hiljaksiin variseva karvapeite. Myös kaikenlaisia välimuotoja esiintyy. Koira-allergia johtuu yliherkkyydestä jollekin koiran kehon proteiinille, joita irtoaa karvan lisäksi muun muassa ihon hilseestä ja syljestä. Irtoamatonkaan karvapeite ei siis takaa hypoallergeenisuutta, vaikkakin se helpottaa allergeenien leviämisen hallitsemista: yksinkertainen jatkuvakasvuinen karvapeite voidaan ajella lyhyeksi turkin laadun siitä kärsimättä toisin kuin kaksinkertainen karvapeite; lyhyenä se on myös varsin vaivaton pestä, mikä vähentää turkissa olevien koiraperäisten ja muiden allergeenien määrää.

ALA:n rotumääritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australian Labradoodle Associationin alaisten labradoodlejen rotumääritelmä:[1]

Yleisvaikutelman tulee olla atleettinen ja elegantti koira. Rakenteen ja luuston tulee olla tavanomaisen tukeva, ei liian raskas tai kömpelö eikä liian siro. Rodun tärkeä ominaispiirre on helppohoitoinen ja irtoamaton karvapeite. Luonne on hyvin älykäs, sosiaalinen, iloinen, käsiteltäessä rauhallinen ja vapaana energinen. Koiran tulisi lähestyä ihmistä iloisesti ja ystävällisesti ja olla innokas ja helppo koulutettava. Toivotaan kykyä vaistota perheenjäsenen tai käsittelijän mielenliikkeitä ja tarpeita.

Kokomuunnoksia on kolme. Suurlabradoodle on 53-63 cm korkea (ei yli 63,5 cm) ja painaa 23-30 kg. Keskikokoinen labradoodle on 43-52 cm korkea (ei 53,3 cm) ja painaa 13-20 kg. Kääpiölabradoodle on 35-42 cm korkea (ei yli 43,2 cm) ja painaa 7-13 kg. Kokomuunnosten väliset paritukset sallitaan toistaiseksi.

Rungon tulee olla tiivis ja yhtä pitkä kuin koira on korkea sään kohdalta. Rinnan tulee olla syvä ja tarpeeksi leveä. Mahalinjan tulee olla nouseva, lanteiden on oltava voimakastekoiset ja lihaksikkaat.

Pää on kohtuullisen leveä selkein kulmaharjantein, kuiva, ja kooltaan hyvässä suhteessa runkoon. Kuonopenger on kohtuullinen, silmät asettuvat tarpeeksi kauas toisistaan. Kuono-osa on kalloa lyhyempi. Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät, muodoltaan hieman pyöreät. Korvat asettuvat hieman silmän tasoa korkeammalle ja laskeutuvat päänmyötäisesti. Korvalehti on paksuudeltaan keskinkertainen eikä niin pitkä, että ulottuu huulen alemman tason alapuolelle. Ei toivota runsasta karvankasvua korvakäytävässä. Purennan on oltava leikkaava. Ylähampaiden on tultava aavistuksen alahampaiden eteen. Yli- tai alipurenta on vakava virhe. Ahdas hampaisto on virhe kääpiöillä. Kirsu on kookas, kulmikas, ei laiha.

Lavat ja olkavarret ovat yhtä pitkät, olkanivelet hyvin asettuneet. Kyynärät lähellä runkoa. Etujalat ovat edestä katsottuna suora-asentoiset; haja- tai suppuvarpaisuus ovat virheitä. Lanne on sivulta nähtynä lähes tasainen, mutta saa olla hieman kalteva. Takapolvien kulmaus kohtuullinen, etenevää liikettä tukeva. Takajalat ovat lihaksikkaat. Kintereen ja nilkan välin tulee olla voimakas, lyhyt, ja asettua pystysuoraan. Takajalkojen tulee olla takaa nähtynä suora-asentoiset. Pihtikinttuisuutta ei hyväksytä. Käpälät ovat keskikokoiset ja pyöreät hyvin kaartuvin varpain ja joustavin paksuin anturoin. Asentojen tulee olla suorat. Hännän tulisi asettua selkälinjan jatkoksi levossa ja liikkeessä. Pysty asento sallitaan, mutta hännän ei tulisi kaartua täysin selän päälle. Hännänpää ei saa koskettaa selkää tai kääntyä häntää kohden.

Ravi on aikuisilla koirilla vaivatonta, sulavaa ja voimakasta. Askeleen tulee olla edestä hyvin ulottava ja takaa hyvin työntävä. Normaalit vapaat liikkeet ja kepeä askellus ovat oleelliset.

Irtoamaton ja helppohoitoinen turkki on rodun ominaispiirre. Karvapeite saa olla pituudeltaan mikä tahansa, mutta alle 10,2 cm (neljän tuuman) pituus on toivottava. Pituuden tulee olla sama kauttaaltaan. Karvapeitteen tulee olla yksinkertainen, ei liian paksu tai tuuhea eikä pöyheä tai pörröinen. Laatu voi olla suora, laineikas tai kihara. Hyvin karkea karva on erittäin epätoivottua. Pienikin määrä alusvillaa on vakava virhe. Koiraa ei tule esittää liian trimmatun oloisena. Auringonvalon haalistama väritys hyväksytään.

Fleece-laatuinen turkki on pehmeää ja suoraa tai löyhästi kiharaa. Wool-laatuinen turkki muistuttaa karitsan villaa. Sen tulisi olla löyhästi kiertyvää, helposti avattavaa kiharaa. Wool-turkin ei tule vaikuttaa paksulta ja tuuhealta tai tiukkakiharaiselta.

Värityksistä sallitaan kaikki tasaväriset sekä valkokirjava, merkkivärinen, soopeli, brindle (juovikas) sekä näiden yhdistelmät. Kirjavissa erotetaan tyypit parti jolla valkoista noin puolet, sekä abstract jolla valkoista vähemmän.

Virheitä ovat muiden muassa kaikenasteinen aggressiivisuus tai hallitsevuus, pelokkuus, arkuus, räksyttäminen, liika jännittyneisyys; ulkonevat, pullistuvat tai vetistävät silmät; pitkäselkäisyys, kehräksi kiertyvä tai "teepannun kahvan" tavoin kaartuva häntä, huono ryhti tai raskas askellus, piilokiveksisyys tai ulos pullistuva häpy, käyrä kinner, albinismityyppinen väritys. Rotumääritelmä kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota rodun rakenteelliseen terveyteen; pienikin merkki ontumisesta johtaa hylkäykseen.

Rotustatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labradoodleksi on tapana nimittää mitä tahansa labradorinnoutajasta ja villakoirasta polveutuvaa roturisteytystä. Satunnaisista designer-risteytyksistä voidaan erottaa suunnitelmallinen kasvatus, jonka lopullisena tavoitteena on kehittää molemmista kantaroduistaan eroava, niiden ominaisuuksia yhdistävä, tyypiltään ja ominaisuuksiltaan vakiintunut koirarotu. Toistaiseksi labradoodlen jalostus on ollut täysin avointa, eli mikään huomattava kasvatusyhdistys ei ole sulkenut rekisteriään ensimmäisen polven risteytyksiltä tai yhdistelmiltä kantarotujen puhdasrotuisten yksilöiden kanssa.

Labradoodle ei ole kansainvälisen kennelliiton FCI:n tunnustama rotu, ja labradoodlet ovat FCI-maissa virallisesti monirotuisia eli risteytyksiä eli sekarotuisia. Labradoodleilla on kuitenkin joissain maissa omia kannatusyhdistyksiään, jotka organisoivat kasvatustoimintaa.

ALA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs tunnetuimmista labradoodle-yhdistyksistä on Australian Labradoodle Association (ALA), jonka jalostusohjelmassa käytetään alkuperäisten kahden rodun lisäksi myös neljää muuta rotua (irlanninvesispanieli, kiharakarvainennoutaja, cockerspanieli ja amerikancockerspanieli). ALA julkisti rotumääritelmän vuonna 1997 ja julisti alaisensa koirat roduksi vuonna 2004.

ALA käyttää luokittelujärjestelmää erottamaan rotutausta- ja turkinlaatuvaatimukset täyttävät pitkän polven risteytysjälkeläiset muun muassa vastaavan polven jälkeläisistä, jotka eivät täytä vaatimuksia, lyhyemmän polven jälkeläisistä sekä uusista kantaroturisteytyksistä. ALF-luokka (Australian Labradoodle Foundation) tarkoittaa yksilöä, jonka suvussa on kaikkia kolmea vaadittua kantarotua (labradorinnoutaja, villakoira ja jompikumpi cockerspanieli), ja jonka karvapeite on fleece- tai wool-tyyppiä. AL-luokka (puhdasrotuinen) tarkoittaa yksilöä, jonka suvussa on vähintään kolmessa polvessa pelkkiä ALF-luokan koiria, eli viimeisimmät kantarodun puhdasrotuiset esi-isät ovat aikaisintaan isoisoisovanhempien polvessa. Lisäksi AL-luokkaan hyväksymistä varten koiralla tulee olla oikeanlainen karvapeitteen laatu, ei rotumääritelmässä mainittuja hylkääviä virheitä, ja se tulee todeta arvioinnissa hyväksyttäväksi rotunsa edustajaksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. Australian Labradoodle Association, arkistoversio (englanniksi)