Labradorinnoutaja
| Labradorinnoutaja | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | Metsästyskoira, Lintukoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira, seurakoira, palveluskoira, lintukoira |
| Elinikä | yli 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | labbis, lapukka, labu |
| FCI-luokitus | Ryhmä 8 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–40 kg |
| Säkäkorkeus | 54–57 cm[1] |
| Väritys | Musta, keltainen tai ruskea[2] |
Labradorinnoutaja on alun perin kanadalainen koirarotu. FCI pitää kuitenkin sen alkuperämaana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koska se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa. Se on yksi maailman suosituimmista koiraroduista.[3] Rekisteritietojen mukaan labradorinnoutaja on suosituin koirarotu sekä Englannissa[4], Yhdysvalloissa[5] että Suomessa (vuonna 2010)[6]. Suomessa oli vuoden 2007 joulukuun alkuun mennessä 40 533 rekisteröityä labradorinnoutajaa.[7]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö[muokkaa]
Labradorinnoutaja on vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen, toiminnanhaluinen ja hyväntuulinen koira. Labradorinnoutajan kallo on leveä, otsapenger selvä, kirsu on iso ja leuat ovat keskipitkät ja voimakkaat. Silmät ovat keskikokoiset, ruskeat tai pähkinänväriset, ilmentävät älykkyyttä ja hyväluonteisuutta. Korvat ovat melko pienet ja päänmyötäisinä riippuvat. Häntä on niin kutsuttu saukonhäntä: tyvestä paksu, hännänpäätä kohti suippeneva, keskipitkä, kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä. Häntä ei saa kiertyä selän ylle.
Labradorinnoutaja on väriltään joko musta, keltainen tai harvinaisempana ruskea. Keltaisen värityksen sävy vaihtelee ketunpunaisesta kermankeltaiseen. Pieni valkoinen täplä rinnassa hyväksytään. Keltaisen koiran kirsun ja ihon toivotaan olevan mahdollisimman tummat.
Harvoin syntyvät brindle- ja tan-merkkiset yksilöt osoittavat, että rodulla esiintyy K-lokuksessa K-alleelin (dominoiva musta) lisäksi myös br-alleelia (brindlekuvio A-lokuksen määräämillä punaisilla alueilla) ja +-alleelia (punaiset alueet normaalit).
Labradorinnoutajien voidaan joiltakin osin todeta jakaantuneen kahteen linjaan; näyttely- ja käyttölinjaan. Niin sanotut käyttölinjaiset ovat huomattavasti kevytrakenteisempia kuin niin sanotut näyttelylinjaiset, ja niiden jalostuksessa painotetaan käyttöominaisuuksia selvästi enemmän kuin ulkonäöllisiä ominaisuuksia. Uroksen ihannekorkeus on 56–57 senttimetriä ja nartun 54–56 senttimetriä. Myös suurempiakin löytyy, kuten 60 cm korkuisia. Koiralla on hyvä vainu ja pehmeä ote riistasta, se on myös innokas uimari.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa]
Labradorinnoutaja on ystävällinen, miellyttämisenhaluinen, tottelevainen ja innokas. Se on nopea ja älykäs sekä yhteistyöhaluinen minkä vuoksi se on useimmiten helppo kouluttaa. Luonteeltaan sen on oltava ystävällinen, eikä hyökkäävä tai arka.
Labradorinnoutaja on myös hyvin lapsirakas. Labradorinnoutajakin vaatii kuitenkin määrätietoisen koulutuksen, sillä sekin osaa ottaa roolin perheen johtajana jos se sille suodaan. Sitä käytetäänkin laajasti eri tehtävissä, esimerkiksi metsästyskoirana, palveluskoirana, fyysisesti toimintarajoitteisten henkilöiden avustajakoirana, opaskoirana, huumekoirana ja pelastuskoirana. Rotu on hyvä seura- ja perhekoira tasapainoisen luonteensa ansiosta. Koira vaatii paljon ihmisen seuraa ja pitkästyy yksin ollessaan. Onnellisimmillaan labradorinnoutaja on saadessaan tehdä sille ominaista työtä eli pienriistan talteenottoa sekä maalta että vedestä. Labradorinnoutaja on hyvin kärsivällinen, hyväntuulinen ja eloisa sekä sopeutuvainen ja uskollinen seuralainen.
Alkuperä[muokkaa]
1700-luvulla tuotiin koiria kalastuslaivojen mukana Englantiin, jolloin koirat risteytettiin englantilaisten lintukoirien ja muidenkin koirarotujen kanssa. Labradorinnoutajia kutsuttiin aluksi St. Johnin koiriksi tai labradorinkoiriksi. Nimen labradorinnoutajalle antoi vuonna 1887 Malmesburyn kreivi, ja siitä tuli heti suosittu metsästyskoira. Lopulta syntyi yhtenäinen koirarotu, jonka Englannin Kennelklubi hyväksyi vuonna 1903. Rodun käyttötarkoitus on auttaa metsästyksessä ammutun pienriistan talteenotossa. Labradorinnoutajan vahtiominaisuudet ovat piilotettu rotuominaisuus. Labradorinnoutaja suojaa ja jopa vahtii, vaikka nämä ominaisuudet eivät täytä labradorinnoutajan rotumääritelmää suvaitsevasta koirasta.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ http://www.labradori.fi/rotu/koko1.html
- ↑ http://www.labradori.fi/rotu/vari1.html
- ↑ http://www.dogbreedz.com/dogbreeds/labrador-retriever.cfm
- ↑ http://www.thekennelclub.org.uk/cgi-bin/item.cgi?id=926&d=pg_dtl_art_news&h=238&f=0
- ↑ http://www.akc.org/reg/dogreg_stats_2006.cfm
- ↑ http://jalostus.kennelliitto.fi/frmRekisteroinnit.aspx
- ↑ Kennelliitto
Aiheesta muualla[muokkaa]
Chesapeakelahdennoutaja | Kiharakarvainennoutaja | Kultainennoutaja | Labradorinnoutaja | Novascotiannoutaja | Sileäkarvainennoutaja