Napolinmastiffi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Napolinmastiffi

Standing Neo.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Italia
Rodun syntyaika 1600-luku
Nykyinen käyttö Vahtikoira
Elinikä 4-6 vuotta
Muita nimityksiä Mastino Napoletano, Neapolitan Mastiff, Napoli, Italiandoggi
FCI-luokitus Ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino 50-70 kg
Säkäkorkeus 60-75 cm
Väritys Harmaa, lyijynharmaa, musta, ruskea ja kellertävän ruskea

Napolinmastiffi on raskas, massiivinen sekä harvinainen molossikoira.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napolinmastiffin historia juontaa yli 2000 vuoden päähän. Rodun ulkonäkö on matkan varrella muuttunut huomattavasti, nykyinen äärimmäisen löysä nahka ja raskas runko olisi haitannut taistelu- ja sotakoirana toimimista huomattavasti. Rodun alkuperästä ei ole varmaa totuutta, mutta yleisimmän teorian mukaan 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuri toi mukanaan Kreikkaan suuria molossityyppisiä koiria palatessaan sotaretkeltään Aasiasta. Napoleja käytettiin mm. taistelukoirina. Roomalaiset käyttivät koiria vahti-, taistelu-, sota- ja sirkuskoirina. Tämä koira oli roomanmolossi, jota pidetään napolinmastiffin kantamuotona. Vuosisatojen aikana rotu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta pieni kanta säilyi Napolin alueella, Vesuviuksen lähistöllä maatilojen vahteina.

Toisen maailmansodan jälkeen kerrotaan napolinmastiffeja olleen hengissä vain muutamia yksilöitä. Ensimmäisen kerran napolinmastiffi nähtiin näyttelyssä vuonna 1946 Napolissa.

Elvyttämisen jälkeen rotua uhkasi uusi tuhoutuminen, kun suuri suosio aikaansai kritiikitöntä kasvattamista sekä pentutehtailua. Innostuneet kasvattajat laiminlöivät napolinmastiffin alkuperäisiä ominaisuuksia. Vuonna -81 rodun kohtalosta huolestuneet kasvattajat kokoontuivat Italiassa näyttelyyn, jossa valittiin tarkoin siitosyksilöitä tulevaisuutta varten.

Nykyään napolinmastiffi tunnetaan jo kaikkialla maailmassa. Rotu on kuitenkin suhteellisen harvalukuinen useimmissa maissa. Historiastaan johtuen rotu ei ole kovin homogeeninen, joten koirien välillä on huomattavaakin vaihtelua ulkomuodon suhteen. Tämä tekee rodun kasvattamisesta hyvin vaikeaa ja haastavaa.

Suomen napolinmastiffikanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen napolinmastiffi tuotiin Suomeen vuonna -85 Ruotsista. Seuraavat koirat tuotiin vuonna -89 Saksasta. Sen jälkeen koiria on Suomeen tuotu mm. Belgiasta, Italiasta, Hollannista ja Ranskasta. Ensimmäinen napolipentue Suomessa syntyi v. -92. Vuoden -99 loppuun mennessä pentueita on syntynyt 27 kpl. Kaikkiaan napolinmastiffeja on rekisteröity 174 kpl (v. -99 loppuun mennessä). Suomen napolinmastiffikanta on hyvin kirjava, aivan kuten muissakin maissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urokset painavat 60-70kg ja nartut 50-60kg. Napolinmastiffi uroksen säkäkorkeus on 65-75 cm ja nartun on 60-68 cm. Napolinmastiffille tyypillistä on sen hidas ja pitkäaskeleinen käynti. Muun muassa Italiassa napolinmastiffeilta typistetään korvat, mutta Suomessa korvien typistys on kielletty.

Napolinmastiffi on herkkä, uskollinen ja voimakas. Määrätietoisella ja johdonmukaisella koulutuksella napolinmastiffista saa miellyttävän seuralaisen. Pentuna napolinmastiffia tulisi sosiaalistaa ja totuttaa kaikkeen mahdolliseen. Napolinmastiffilla on hyvin voimakas vartiointi- ja suojeluvaisto, jota kannattaa hillitä. Vieraisiin se suhtautuu yleensä rauhallisesti tai jopa välinpitämättömästi. Rauhallinen koti on napolinmastiffille viihtyisin, mutta se tarvitsee myös liikuntaa ja aktiviteettiä. Napolinmastiffia ei suositella ensimmäiseksi koiraksi.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelytyyppinen, erityisen löysänahkainen napolinmastiffi, jolla on uloskääntynyt luomi ja lyhyeksi typistetyt korvat.

Napolinmastiffien kanta on maailmanlaajuisestikin erittäin pieni. Siksi tällä rodulla on tavallista enemmän eri ongelmia. Raskaana rotuna napolilla tavataan nivel- ja lonkkasairauksia. Allergiat, ihotaudit tai silmäsairaukset ovat kohtuullisen yleisiä. Yksi tyypillinen esimerkki silmäsairaudesta on kirsikkasilmä. Löysä, runsas nahka tekee napolin tavallista alttiimmaksi iho-ongelmille, joten ihopoimuja on muistettava puhdistaa varsinkin naaman alueelta. Perinnölliset sairaudet eivät ole poissuljettuja. Isoilla koirilla esiintyy mahalaukun kiertymää. Pentuja hankkiessa on erittäin tärkeää selvittää vanhempien terveystilanne. Napolinmastiffin omistajan on hyvä varautua mahdollisiin eläinlääkärikäynteihin.

Napolinmastiffin eliniänodote on lyhyt: keskimääräinen elinikä on Suomen kennelliiton jalostustietokannan tilastojen mukaan 5 vuotta ja kuukausi (tilanne 7.11.2013). Tilaston mukaan luusto- ja nivelsairaudet olivat yleisin kuolinsyy (kahdeksan kolmestakymmenestä), ja niistä kärsineiden yksilöiden keskimääräinen elinikä oli kaksi vuotta ja kuusi kuukautta.

Muita mahdollisia terveysongelmia:

  • Heikko immuniteetti
  • Sebaceous adenitis eli SA-tauti (allergiaa muistuttava ihotauti)
  • Herkkyys anestesia- ja rauhoituslääkkeille
  • Kyynärniveldysplasia
  • Dilatoiva kardiomyopatia, DCM
  • Osteokondroosi l. Osteochondritis Dissecans, OCD (luu- ja rustokappaleita irrottava nivelsairaus)
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta
  • PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuminen
  • Silmäluomen sisäänpäinkiertyminen (entropion)
  • Silmäluomen ulospäinkiertyminen (ektropion)
  • Kasvukivut (panosteitis)
  • Lonkkaniveldysplasia

Yhdysvalloissa alettiin vuonna 2008 tutkia Välimerellä hietasääsken levittämän koirann leishmaniaasin esiintyvyyttä amerikkalaisissa napolinmastiffeissa. Yhdysvalloissa suositellaan Italiasta tuotujen koirien testausta taudin varalta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]