Staffordshirenbullterrieri
Wikipedia
| Staffordshirenbullterrieri | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity runsaat 3300 [1] |
| Alkuperäinen käyttö | koiratappelut |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Muita nimityksiä | staffi |
| FCI-luokitus | ryhmä 3 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uroksilla 12,7 - 17,2 kg, nartuilla 10,9 - 15,4 kg |
| Säkäkorkeus | 36-41 cm |
| Väritys | Punainen, vaalea ruskeankeltainen, valkoinen, musta tai sininen tai mikä hyvänsä näistä väreistä valkoisen kanssa. Mikä tahansa juovikas (brindle) sävy tai juovikas valkoisen kanssa. Musta punaisin merkein (black and tan) ja maksanväri ovat erittäin epätoivottavia |
Staffordshirenbullterrieri on englantilainen koirarotu. Englantilaiset hiilikaivosmiehet kehittivät 1800-luvun lopulla rodun, jossa oli bulldogin voima ja terrierin notkeus. Näitä ominaisuuksia tarvittiin koira- ja koira-härkätappeluissa. Eläinsuojelujärjestöjen sitkeällä työllä nämä julmat taistelut lopetettiin ja staffordshirenbullterrieristä tuli ainoastaan seurakoira.
Englannin kennelklubi rekisteröi rodun vuonna 1935. Suomeen ensimmäiset staffit tulivat vuonna 1964.
Stafforshirenbullterrieri eli staffi, kuten sen kotoinen lempinimi kuuluu, on tyypillisimmillään vahvahermoinen ja ihmisrakas.
Staffordshirenbullterrieri on vaikuttavan näköinen ilmestys. Kyseessä on erittäin lihaksikas ja vahvarakenteinen terrieri, jonka helppohoitoinen karvapeite on lyhyttä ja sileää. Sallittuja värejä ovat punainen, vaalea ruskeankeltainen, valkoinen, musta ja sininen joko valkoisin merkein tai ilman. Epä sallittuja ovat musta punaisin merken ja maksan punainen ja ruskea.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Rotu kehitettiin alun perin 1700-luvun lopun Englannissa koirataisteluita varten. Se syntyi risteyttämällä raskasrakenteiseen bulldog-tyyppiseen koiraan terrieriä. Lopputuloksena saatiin yhdistettyä bulldogin voima ja sitkeys sekä terrierin nopeus ja peräänantamattomuus. 1860-luvulla bull-and-terrierejä vietiin Yhdysvaltoihin, missä niistä jalostettiin suurempia ja massiivisempia. Kuitenkin myös alkuperäinen tyyppi onnistuttiin säilyttämään aktiivisen kannattajajoukon voimin ja vuonna 1935 rotu virallistettiin. Etuliitteen nimeensä rotu sai Staffordshiren hiilikaivosalueen kaivosmiesten ja ketjuntekijöiden mukaan, joiden ansiosta se on yhä olemassa. Nykyään staffi on yksi Englannin suosituimmista roduista. Suomeen ensimmäiset staffordshirenbullterrierit tuotiin vuonna 1964.
[muokkaa] Luonne
Staffi on ihanteellinen perhekoira avoimen, ystävällisen ja toiminnanhaluisen luonteensa ansiosta. Lasten kanssa se on omassa elementissään, eikä hätkähdä kovakouraistakaan käsittelyä. Verenhimoiseksi vahtikoiraksi rotu sopii vain uskottavan ulkonäkönsä puolesta. Toisiin koiriin staffi ei välttämättä suhtaudu yhtä suopeasti kuin ihmisiin, joten pentuajan sosiaalistaminen on tehtävä huolella, kuten toki jokaisen rodun kohdalla. Jo hallittavuuden kannalta on näinkin vahvan koiran oltava kunnolla koulutettu edes arjen tarpeisiin. Staffin liikunnantarve on suuri ja se onkin aktiivisen, paljon ulkoilevan perheen koira.
[muokkaa] Harrastukset
Helpoin mahdollinen koulutettava staffordshirenbullterrieri ei välttämättä ole, mutta haasteista pitävälle kouluttajalle ihan kehityskelpoinen rotuvalinta kuitenkin vaikkapa tottelevaisuutta ajatellen. Agilityssä staffit ovat osoittautuneet kömpelöstä ulkomuodostaan huolimatta yllättävän nopeiksi ja ketteriksi harrastuskavereiksi.
[muokkaa] Terveys
1960-1980 –luvuilla maamme staffordshirenbullterrieripopulaatiossa esiintyi jonkin verran perinnöllistä harmaakaihia (HC), mistä johtuen rotu liitettiin silmien osalta Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISAan). Nykyään pentueen rekisteröinnin edellytyksenä on myös lonkkatutkimuslausunto, joskaan sen tuloksella ei ole vaikutusta. Staffordshirenbullterrieriyhdistyksen jalostuksen tavoiteohjelman mukaan huomiota tulee kiinnittää myös jalostukseen käytettävien koirien polvien terveyteen.
