Welsh corgi pembroke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Welsh corgi pembroke

Welchcorgipembroke.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity vajaat 7 800 [1]
Rodun syntyaika n. 3 000 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä Ci Sodli, pemu
FCI-luokitus ryhmä 1 jaos 1
Ulkonäkö
Paino uros 10–12 kg, narttu 10–11 kg
Säkäkorkeus 25,4–30,5 cm
Väritys yksivärinen punainen, soopeli, kellanruskea (fawn) tai musta parkinruskein merkein

Welsh corgi pembroke on brittiläinen koirarotu. Welsh corgista on aikojen kuluessa syntynyt kaksi muunnosta: pembroke ja cardigan, joita nykyisin jalostetaan erillisinä rotuina. Corgit ovat pienehköjä, lyhytraajaisia karjakoiria, joita nykyään pidetään lähinnä seurakoirina.


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Erään tulkinnan mukaan nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom.kääpiö”) ja gi (”koira”). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä (”rakki” tai ”piski”).

Rotufaktan mukaan pembroket ovat Englannin kuningatar Elisabet II:n suosiossa; hän on omistanut niitä vuosien varrella lukuisia.

Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.

Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta eri näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.

1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1933, jolloin rodut eriytettiin toisistaan.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pembroke on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala sekä suhteellisen vankka. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Pembroken häntä voi olla luonnostaan töpö tai täyspitkä, jolloin se on selkälinjan tasolla. Corgin vahva, puolipitkä ja kaksinkertainen turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöaika on tyypillisesti kahdesti vuodessa. Pembroken pää on ketun pään tapainen. Rodulla on taipumusta ylensyöntiin, mikä saattaa aiheuttaa sille selkävaivoja.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti ottaen corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Muunnosten kesken pieniä eroja on kuitenkin havaittavissa. Pembroke on serkkuaan enemmän koko korttelin koira. Cardigan kiintyy enemmän yhteen ihmiseen tai perheeseen ja voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, kun taas pembrokea pidetään cardigania helpommin innostuvana koirana, jolla ei käyttökoiran ominaisuuksista ole enää yhtä paljon jäljellä. Pembroke, kuten moni muukin rotu, on seurakoiramaistunut vuosikymmenien jalostuksen tuloksena. Koirat sopivat erinomaisesti myös lapsiperheiden lemmikeiksi, sillä ne tulevat toimeen kaikkien kanssa.

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pembrokeja käytetään vuosittain runsaasti näyttelyissä, mutta myös innokkaita agilityn ja tokon harrastusta esiintyy. Myös pelastuskoiraharrastus on kasvattanut jatkuvasti suosiotaan.

Varsinaisten kilpalajien ulkopuoleltakin löytyy runsaasti mielekästä tekemistä corgille. Esimerkiksi uusien temppujen opettelu on aktivoivaa puuhaa sekä koiralle että ohjaajalle.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on toistaiseksi säilynyt suhteellisen terveenä moneen muuhun rotuun verrattuna. Perinnöllisistä silmäsairauksista corgia koskettavat HC, RD, PRA ja PPM. Suomesta ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, joskin muualla maailmassa sairaita koiria on tavattu. Muutama kaihipotilas tosin on ollut Suomessakin. Tutkimuspakkoa jalostukseen käytettäville koirille ei kuitenkaan vielä ole.

Vuosina 1996–2006 syntyneistä pembrokeista on kuvattu lonkkanivelten osalta ainoastaan 8 prosenttia, joten kovinkaan selkeiden päätelmien tekeminen ei ole mahdollista. Jatkossa asiaan jouduttaneen kuitenkin kiinnittämään entistä enemmän huomiota, sillä yli 70 prosenttia kuvaustuloksista oli ”c” tai huonompi. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu pienen kokonsa ansiosta, koska sillä lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole kovin suuri; rasitusta tosin lisää rodun taipumus liikalihavuuteen. Corgia onkin aiheellista liikuttaa ja pitää kunnossa lonkka- ja nivelongelmien ennalta ehkäisemiseksi.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Welsh Corgi Pembroke.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]