Welsh corgi cardigan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Welsh corgi cardigan

Cardigan Welsh Corgi.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity hieman yli 2 000[1]
Rodun syntyaika jopa 3 000 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö karjanajo, yleiskäyttöinen työkoira
Nykyinen käyttö seura- ja paimenkoira
Elinikä 12–15 vuotta, joskus pidempikin
Muita nimityksiä Ci Llathaid, cardigan, cardi
FCI-luokitus ryhmä 1 jaos 1 #38
Ulkonäkö
Paino 11–17 kg
Säkäkorkeus ihanne 30 cm
Väritys kaikki värit sallitaan, valkoinen ei saa olla hallitseva

Welsh corgi cardigan on kahdesta welsh corgi -koirarodusta harvinaisempi. Se on hiukan suurempi kuin welsh corgi pembroke. Welsh corgit ovat Walesista kotoisin olevia vanhoja, lyhytjalkaisia paimenkoirarotuja.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cardigan on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala, hiukan kettua muistuttava koira. Se on serkkuaan pembrokea vähän vankempi ja hyvin kestävä. Rintakehä on syvä ja vahva. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Koiran ilme on ystävällinen. Cardiganin silmät ovat tummat; ainoastaan väritykseltään sinimarmoroiduilla (blue merle) koirilla sallitaan siniset tai sinipilkulliset silmät. Purenta on leikkaava. Cardiganilla on pitkä häntä toisin kuin pembrokella, jolta häntä aikaisemmin typistettiin ja joka voi myös syntyä töpöhäntäisenä. Häntäänsä cardigan pitää matalalla. Kun koira liikkuu, häntä saattaa nousta, mutta koira ei kuitenkaan koskaan kanna sitä selän päällä.

Cardiganin turkki on keskipitkä ja kaksinkertainen. Kaikki värit ja sävyt sallitaan valkoisilla merkeillä tai ilman. Värejä ovat esimerkiksi punainen, soopeli (mustat kärjet karvoissa), brindle (juovikas), blue merle (sinimarmoroitu) ja tricolor (joko brindlein tai tan-merkein). Sinimarmoroidulla koiralla on harmaalla pohjalla epäsäännöllisiä mustia laikkuja. Tavallisesti koiralla on valkoista kaulassa, rinnassa, raajoissa, hännänpäässä, kuonossa ja vatsassa. Valkoinen ei saa olla vallitseva väri. Kirsu on aina musta.

Corgin turkki on helppohoitoinen. Tyypillisesti kahdesti vuodessa on karvanlähtöaika, jota pohjavillan irrottelu metallisella kammalla helpottaa. Karvanlähtöajan ulkopuolella turkinhoidoksi riittää silloin tällöin tapahtuva harjaus. Joskus welsh corgi -pentueeseen syntyy myös pitkäkarvaisia (niin sanottuja fluffy-) yksilöitä, joita rotumääritelmä ei hyväksy.[2]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien muiden paimenkoirien tapaan cardigan on erittäin älykäs, aktiivinen rotu. Se tulee hyvin toimeen pienessäkin asunnossa ja kaupungissa, kunhan saa riittävästi liikuntaa. Yleisesti ottaen kummankin alarodun corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Cardigan on luonteeltaan hiukan pembrokea harkitsevampi ja suhtautuu vieraisiin usein varauksellisesti. Tätä ei kuitenkaan luulla arkuudeksi. Cardigan on myös hyvin uskollinen ja huumorintajuinen seuralainen, joka pitää lapsista. Pembroken sanotaan olevan cardigania enemmän koko korttelin koira, mikä tarkoittaa sitä, että cardigan kiintyy vahvemmin nimenomaan omistajaansa ja tämän perheeseen kuin pembroke, joka taas ystävystyy "serkkuaan" helpommin myös muiden ihmisten kanssa.

Corgit jalostettiin alun perin mataliksi paimenkoiriksi, joita lehmät eivät yllä helposti potkaisemaan. Niillä on paimennusvaistonsa edelleen tallella, ja ne sopivat erilaisten koiraurheilulajien kuten agilityn harrastamiseen. Työkoirataustasta ominaisuuksia on enemmän jäljellä cardiganilla, ja se onkin nykyään monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa harrastetaan koiranäyttelyiden lisäksi myös tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa ja pelastuskoiratoimintaa. Ongelmia voi syntyä, jos cardigan yrittää "paimentaa" ihmisiä näykkimisellä, joka ei kuitenkaan ole merkki aggressiivisuudesta. Corgit ovat melko herkkiä haukkumaan, ja ne toimivat tarvittaessa myös hälyttävinä vahtikoirina.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molemmat corgirodut – cardigan vasemmalla, pembroke oikealla

Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Erään tulkinnan mukaan rodun nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (suom.kääpiö”) ja ci (”koira”). Toisen teorian mukaan juurena on sana cur, jota nykyään käytetään halventavassa merkityksessä (”rakki” tai ”piski”). Nimi ”cardigan” viittaa Walesin historialliseen kreivikuntaan Cardiganshireen.

Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet helposti potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samalla kertaa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.

Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta erilaisia näkemyksiä on ollut siitä, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.

1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin rodut eriytettiin toisistaan. Cardigan on ollut näistä kahdesta harvinaisempi, mutta on alkanut ottaa yleisyydessä "serkkuaan" kiinni.

Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väritykseltään blue merle eli sinimarmoroitu cardigan

Corgeilla terveysongelmia ovat muun muassa selkäviat, lonkkaniveldysplasia ja silmäongelmat. Liian vähäinen liikunta ja ylipaino voivat aiheuttaa selkäongelmia. Welsh corgi on kuitenkin perusterve rotu, eikä erityisiä rodulle ominaisia sairauksia esiinny.

Perinnöllisistä silmäsairauksista corgia koskettavat HC, RD, PRA ja PPM. Suomesta ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, joskin muualla maailmassa sairaita koiria on tavattu. Muutama kaihipotilas tosin on ollut Suomessakin. Tutkimuspakkoa jalostukseen käytettäville koirille ei kuitenkaan vielä ole. PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuminen on perinnöllinen sairaus, joka voidaan todeta DNA-testillä. Verikokeen avulla suoritettavasta DNA-testistä nähdään myös, onko terve koira sairauden kantaja vai ei.

Lonkkanivelten osalta cardiganeja on vielä kuvattu liian vähän selkeiden päätelmien tekemiseen, mutta viitteitä orastavasta ongelmasta on havaittavissa. Vuosina 1996–2006 syntyneistä cardiganeista on kuvattu 11,5 prosenttia. Näistä yli 75 prosentin kohdalla tulos oli ”C” tai ”D”. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu pienen kokonsa ansiosta, koska sen lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole kovin suuri.

Myös selkäviat ovat tyypillisiä, kun kyseessä on pitkäselkäinen ja lyhytraajainen rotu. Asian perinnöllisyyttä ollaan selvittämässä, mutta luonnollisesti vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto sekä monipuolinen liikunta ja lihashuolto ovat tehokasta ennaltaehkäisyä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 21.4.2007)
  2. a b Suomen welsh corgi seura: Rotukuvaus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta welsh corgi cardigan.