Welsh corgi cardigan

Welsh corgi cardigan
Avaintiedot
Alkuperämaa	Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity hieman yli 2 000
Rodun syntyaika	jopa 3 000 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö	karjanajo, yleiskäyttöinen työkoira
Nykyinen käyttö	seura- ja paimenkoira
Elinikä	12–15 vuotta, jopa enemmän
Muita nimityksiä	Ci Llathaid, cardigan, cardi
FCI-luokitus	ryhmä 1 jaos 1 #38
Ulkonäkö
Paino	11–17 kg
Säkäkorkeus	ihanne 30 cm
Väritys	kaikki värit sallitaan, valkoinen väri ei saa olla hallitseva

Welsh corgi cardigan on kahdesta welsh corgi -koirarodusta harvinaisempi. Se on hiukan suurempi kuin welsh corgi pembroke. Welsh corgit ovat Walesista kotoisin olevia vanhoja, lyhytjalkaisia paimenkoirarotuja.

Ulkonäkö

Cardigan on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja matala, hiukan kettua muistuttava koira. Se on vähän serkkuaan pembrokea vankempi ja hyvin kestävä. Rintakehä on syvä ja vahva. Korvat ovat huomattavan suuret, pystyt ja pyöreäkärkiset. Koiran ilme on ystävällinen. Cardiganin silmät ovat tummat, ainoastaan väritykseltään sinimarmoroiduilla (blue merle) koirilla sallitaan siniset tai sinipilkulliset silmät. Purenta on leikkaava. Cardiganilla on pitkä häntä toisin kuin pembrokella, jolta häntä aikaisemmin typistettiin ja joka voi myös syntyä töpöhäntäisenä. Häntäänsä cardigan pitää matalalla. Kun koira liikkuu, häntä saattaa nousta, mutta koira ei kuitenkaan koskaan kanna sitä selän päällä.

Cardiganin turkki on keskipitkä ja kaksinkertainen. Kaikki värit ja sävyt sallitaan valkoisilla merkeillä tai ilman. Värejä ovat esimerkiksi punainen, soopeli (mustat kärjet karvoissa), brindle (juovikas), blue merle (sinimarmoroitu) ja tricolor (joko brindlein tai tan-merkein). Sinimarmoroidulla koiralla on harmaalla pohjalla epäsäännöllisiä mustia laikkuja. Tavallisesti koiralla on valkoista kaulassa, rinnassa, raajoissa, hännänpäässä, kuonossa ja vatsassa. Valkoinen ei saa olla vallitseva väri. Kirsu on aina musta.

Corgin turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöaika on tyypillisesti kahdesti vuodessa, jolloin pohjavillan irrottelu metallisella kammalla ei ole pahitteeksi. Karvanlähtöajan ulkopuolella silloin tällöin tapahtuva harjaus riittää turkinhoidoksi. Joskus welsh corgi -pentueeseen syntyy myös pitkäkarvaisia (ns. fluffy) yksilöitä, joita rotumääritelmä ei hyväksy.

Luonne ja käyttäytyminen

Monien muiden paimenkoirien tapaan cardigan on erittäin älykäs, aktiivinen rotu. Se tulee hyvin toimeen pienemmässäkin asunnossa ja kaupungissa, kunhan saa riittävästi liikuntaa. Yleisesti ottaen molemmat corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. Cardigan on luonteeltaan hiukan pembrokea harkitsevampi ja suhtautuu vieraisiin usein varauksin. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa arkuuteen. Se on myös todella uskollinen ja huumorintajuinen seuralainen, joka pitää lapsista. Pembroken sanotaan olevan cardigania enemmän koko korttelin koira, mikä tarkoittaa sitä, että cardigan kiintyy vahvemmin nimenomaan omistajaansa ja tämän perheeseen kuin pembroke ja pembroke taas ystävystyy "serkkuaan" helpommin myös muiden ihmisten kanssa.

Corgit jalostettiin alun perin mataliksi paimenkoiriksi, joita lehmät eivät yllä potkaisemaan. Niillä on paimennusvaistonsa edelleen tallella, ja ne sopivat erilaisten koiraurheilulajien kuten agilityn harrastamiseen. Työkoirataustasta enemmän ominaisuuksia on jäljellä cardiganilla, ja se onkin nykyään monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa harrastetaan koiranäyttelyiden lisäksi myös tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa ja pelastuskoiratoimintaa. Ongelmia voi syntyä, jos cardigan yrittää "paimentaa" ihmisiä näykkimällä, mutta cardigan ei ole aggressiivinen koira. Corgit ovat melko herkkiä haukkumaan, ja ne toimivat tarvittaessa myös hälyttävinä vahtikoirina.

Alkuperä

Molemmat corgirodut – cardigan vasemmalla, pembroke oikealla

Welsh corgien uskotaan asuneen kotiseudullaan Walesissa jo yli 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana – samasta kantamuodosta uskotaan mäyräkoirien syntyneen. Nimi corgi tulee kymrinkielisistä sanoista cor (kääpiö) ja ci (koira) – tämä on ainakin eräs tulkinta. Toisen teorian mukaan sanan juurena on cur, nykyään halventavassa merkityksessä käytetty nimitys (rakki tai piski). Cardigan viittaa Walesin historialliseen kreivikuntaan Cardiganshireen.

Corgeja käytettiin jo varhain paimennustehtävissä. Niitä saatettiin risteyttää paikallisten lammaskoirien kanssa monipuolisemman työkoiran aikaansaamiseksi. Mataluudesta oli karjakoiralle hyötyä, koska lyhytjalkaista paimenta lehmät eivät yltäneet potkaisemaan. Corgi oli arvostettu ja monipuolinen käyttökoira, jossa oli samassa paketissa karjapaimen, tuholaistorjuja, vahtikoira ja perheen lemmikki.

Viikingit toivat ryöstöretkillään pohjoista pystykorvatyyppiä edustaneita koiria Walesiin. Näitä koiria risteytettiin alkuperäisen corgin kanssa. Cardiganissa uskotaan olevan jäljellä enemmän alkuperäistä corgia kuin pembrokessa. Corgit ovat melko varmasti läheistä sukua nykyisille viikinkikoirien jälkeläisille länsigöötanmaanpystykorville, mutta kiistaa on aiheuttanut se, toivatko viikingit corgeja Walesista kotiseudulleen vai omia pohjoisia koiriaan Walesiin. Nykyään jälkimmäistä vaihtoehtoa pidetään todennäköisempänä.

1800-luvun lopulla alkoi koiranäyttelytoiminta, jota ilman koneistumisen myötä tarpeettomiksi käyneet koirat olisivat ehkä kuolleet sukupuuttoon. Vasta 1920-luvulla alettiin rodusta käyttää säännöllisesti nimitystä corgi. Pembrokea ja cardigania ei kuitenkaan vieläkään pidetty erillisinä rotuina, vaan niitä risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin rodut erotettiin toisistaan. Cardigan on ollut näistä kahdesta se harvinaisempi, mutta se on alkanut ottaa yleisyydessä "serkkuaan" kiinni.

Terveystilanne

Väritykseltään blue merle- eli sinimarmoroitu cardigan

Corgien terveysongelmia ovat muun muassa selkäviat, lonkkaniveldysplasia ja silmäongelmat. Liian vähäinen liikunta ja ylipaino voivat aiheuttaa selkäongelmia. Welsh corgi on kuitenkin perusterve rotu, eikä erityisiä rodulle ominaisia sairauksia esiinny.

Perinnöllisistä silmäsairauksista corgia koskettavat HC, RD, PRA ja PPM. Suomesta ei ole löytynyt vielä ainoatakaan PRA-tapausta, joskin muualla maailmassa sairaita koiria on tavattu. Muutama kaihipotilas tosin on ollut Suomessakin. Tutkimuspakkoa jalostukseen käytettäville koirille ei kuitenkaan vielä ole. PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuminen on perinnöllinen sairaus, joka voidaan todeta DNA-testillä. Verikokeen avulla suoritettavasta DNA-testistä nähdään myös se, onko terve koira sairauden kantaja vai ei.

Lonkkanivelten osalta cardiganien kuvausmäärät ovat vielä liian alhaisia selkeiden päätelmien tekemiseen, mutta viitteitä orastavasta ongelmasta on havaittavissa. Vuosina 1996–2006 syntyneistä cardiganeista on kuvattu 11,5 %, joista yli 75 %:n tulos oli C tai D. Erityisiin ongelmarotuihin corgi ei kuitenkaan kuulu pienen kokonsa ansiosta, koska lonkkiin kohdistuva rasitus ei ole kovin suuri.

Myöskään selkävikoja ei voida sivuuttaa, kun kyseessä on pitkäselkäinen ja matalaraajainen rotu. Asian perinnöllisyyttä ollaan selvittämässä, mutta luonnollisesti vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto sekä monipuolinen liikunta ja lihashuolto ovat parasta ennaltaehkäisyä.

Lähteet

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
• Suomen Welsh Corgi Seura ry
• Cardigan Welsh Corgi Club of America (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Corgisti-nurkka – corgiseuran foorumi
• The Cardigan Welsh Corgi Association (englanniksi)
• Cardigan-entusiastien kansainvälinen forum (englanniksi)