Pohjanpystykorva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjanpystykorva

Nordic Spitz.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Ruotsin lippu Ruotsi ja Suomen lippu Suomi
Määrä Suomessa rekisteröity noin 2 600[1]
Rodun syntyaika Ruotsissa 1967 ja Suomessa 1973
Alkuperäinen käyttö kaikenlaisen riistan metsästys, mm. orava, turkisriista, hirvi, vesilinnut ja metsäkanalinnut
Nykyinen käyttö metsästys ja haukkuva vahtikoira
Elinikä noin 14 vuotta[2]
Muita nimityksiä viljakoira, pohjolan pystykorva, paikkatakki, pohjis, piski, perinteinen pystykorva, kainuunpystykorva, kainulaiskoira, nobs, karjalanlaika, karjalanpystykorva
FCI-luokitus ryhmä 5 #276
Ulkonäkö
Paino 6–18 kg[2]
Säkäkorkeus ihannesäkäkorkeus uroksilla 45, nartuilla 42 cm, korkeuden vaihtelu + - 2 cm
Väritys ihanneväri valkoinen kellanpunaisin tai punaruskein merkein, muut kaikenväriset sallitaan, yksivärinen ei voi saada näyttelyssä sertifikaattia

Pohjanpystykorva eli aiemmalta nimeltään Norrbottenin haukkuva lintukoira (ruots. Norrbottenspets) on pienikokoinen ruotsalainen ja suomalainen pystykorvarotu. Sitä käytettiin alun perin vahtina ja kaikenriistankoirana oravan, jäniksen, turkisriistan, majavan, vesilintujen, hirven, karhun, metsäpeuran ja metsäkanalintujen metsästämiseen.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpystykorvan rotumääritelmän mukaan koiran kuuluu olla luonnollisella tavalla korkeuttaan pitempi. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 45 ja nartuilla 42 cm. Rodulla on muiden pohjoismaisten pystykorvien tapaan pystyt korvat ja selän päälle kaartuva häntä.

Pohjanpystykorvalla on lyhyt ja makaava likaa ja vettä hyvin hylkivä kaksinkertainen turkki, joka ei vaadi paljoa hoitoa. Vesipesu ja harjaus tarvittaessa riittävät. Karva on lyhyintä kuononselässä, päälaella, korvissa ja raajojen etupuolella, pisintä kaulassa, reisien takaosassa ja hännän alapuolella.

Väri on puhtaanvalkoinen, jossa aina selvästi erottuneet ja hyvin jakautuneet laikut. Laikkujen ihannevärit ovat kaikki punaisen ja keltaisen sävyt. Rungon laikkujen tulee olla melko suuria. Väriä tulee olla pään molemmilla puolilla sekä korvissa. Mustan, beigen (fawn) tai sudenvärin erisävyiset laikut sallitaan, joskin ne eivät ole ihannevärejä. Kaikki värit hyväksytään.

Rotumääritelmässä virheiksi luetaan kaikki poikkeamat koon, mittasuhteiden, rakenteen, turkin laadun ja värityksen suhteen siten, että suuremmat poikkeamat luetaan vakavammiksi virheiksi. Painotus on virheillä, jotka vaikuttavat koiran terveyteen ja hyvinvointiin ja sen edellytyksiin toimia rodun perinteisessä käyttötarkoituksessa.

Vakaviksi virheiksi lasketaan lihanvärinen (vaalea) tai maksanruskea kirsu, muiden kuin P1-hampaidenselvennä puuttuminen, punaruskeat merkit (tan-merkit silmäkulmilla) sekä täplikkyys.

Hylkääviksi virheiksi lasketaan vihaisuus tai liiallinen arkuus, töpöhäntäisyys, sekä selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä ja laskeutunutta kivestä.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpystykorva on olemukseltaan pirteä, valpas, tarkkaileva, ystävällinen ja uskollinen. Metsästysvaistonsa takia se saattaa olla yksilönä myös omapäinen.

Perinteisesti rotu on pihakoira, mutta sopeutuu myös mukautuvan luonteensa ansiosta erityisolosuhteisiin. Vieraisiin koira suhtautuu uteliaan avoimesti, mutta luottaa vain isäntäänsä. Se ohjautuu uskollisesti ohjaajansa mielekkäiden käskyjen mukaan.

Pystykorvan tärkein työväline on ilmaisultaan, kerronnaltaan merkitsevä ja pysäyttävä haukku. Se ei ole kuitenkaan erityisen herkkähaukkuinen ja on oivallinen valinta metsästävälle perheelle.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koirat polveutuvat luultavasti pohjoisen pienistä perinteisistä kaikenvärisistä maatiaispystykorvista, joiden pääväri oli valkoinen lisättynä erilaisin värilaikuin ja joita oli kainulaisalueen metsästäjillä. Toisen maailmansodan jälkeen poistettiin norrbottenin haukkuva lintukoira rekisteristä sukupuuttoon kuolleena rotuna. Tämä oli seurausta kainulaisalueella, koska turkisten hinnan romahtamisen myötä sen kanta väheni lähes olemattomiin. Muutamat metsästäjät alkoivat etsiä alkuperäisiä maatiaispystykorvia, minkä ansiosta se on säilynyt metsästyskäytössä. Myöhemmin Suomesta ja Venäjän Karjalasta muun muassa Pääjärveltä vuonna 2005 ja 2006 löydettiin maaseudulta vielä määritelmän mukaisia koiria.

Koira otettiin uudestaan rekisteriin vuonna 1967, jolloin laadittiin myös uusi määritelmä Rune Samuelssonin tekemänä. Suomen kennelliitto hyväksyi sen vuonna 1973. Rotujärjestö otti sen hoitaakseen, mutta vasta viidentoista vuoden päästä siitä se sai oman jaoston vuonna 1989. Samana vuonna pidettiin myös epäviralliset SM-haukkukokeet, jotka Kennelliitto virallisti vuonna 1991.

Yleisen kenneltietämyksen mukaan luokitellaan kanta penikoitettavien emien vähäisen lukumäärän perusteella uhanalaiseksi. Rekisteröityjä pentueita syntyy pohjoismaissa arvion mukaan enintään 140 kappaletta vuodessa, mikä tekee enimmillään yhteensä 500 pentua. Vuoden 2010 joulukuun Hunddatan ja Kennelliiton Koiranet rekisteröintitilaston mukaan on kannan ylläpitämisen ja säilyttämisen vetovastuu palautettu jälleen vuodesta 2006 lähtien Suomeen.

Suomesta löytyy Koiranet 2011 -tilaston mukaan ainutlaatuisia Xy-genomin koirassukuja, eli yleneviä uroslinjoja, yhteensä 26 kappaletta. Samaisen tilaston mukaan genomin Xx -emälinjoja on yhteensä n. 50 kappaletta. Pitkänajan sukukatokerroin SKK laskennan mukaan kannan perimä on jalostamisen takia huolestuttavasti puolittunut. Usea koiras- ja naarassuvun sukulinja uhkaa kadota seuraavan 5 vuoden aikana ellei pian ryhdytä toimeen tilanteen korjaamiseksi.[3]

Harrasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpystykorva on monipuolinen kaikenriistan metsästyskoira, joka ilmaisee haukkumalla ja samalla pysyttämällä missä riista on. Vesilinnustuksessa se on myös apuna, koska saaliin noutaminen luonnistuu itsenäisesti. Se soveltuu parhaiten yhden ihmisen kanssa metsästäväksi koiraksi. Pohjanpystykorva on myös vahtiva metsästyskoira. Pystykorvat kilpailevat linnunhaukku- (LINT) ja hirvenhaukkukokeissa (HIRV) sekä metsästysjäljestyksessä (MEJÄ).

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanpystykorvaa voidaan pitää terveenä koirana. Suomessa siltä on löydetty vain muutamia tapauksia erilaisia löydöksiä silmistä. Elinikä on noin 14 vuotta ja se kuuluu Suomen Kennelliiton ylläpitämään PEVISAan polviensa ja silmiensä osalta.

Monimuotoisen rekisteröidyn kannan alin mitattu säkäkorkeus on nartulla 38 cm, ja uroksella 39 cm. Vastaavasti kookkain mitattu korkeus nartulla on 47 cm ja uroksella 50,5 cm. Rodussa ei ole havaittu sen yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin merkittävästi haittaavia rakenteellisia heikkouksia, kuten purennan virheitä ja vakavia hammaspuutoksia, yleistä polvilumpion sijoiltaan menoa ja lyhyttä selkää sekä rungon neliön rakenteellista mittasuhdetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet jalostusjärjestelmä
  2. a b Rotujärjestön kasvattajakyselylähde tarkemmin?
  3. Perinteiset pystykorvat ry. 1.11.2011.lähde tarkemmin?