Englanninsetteri
| Englanninsetteri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 3 879 (2022)[1] |
| Rodun syntyaika | 1700-luvun lopulla |
| Alkuperäinen käyttö | lintukoira |
| Nykyinen käyttö | lintukoira, seurakoira |
| Elinikä | yli 10 v |
| Muita nimityksiä | English Setter, setter anglais, Englischer Setter, setter inglés, inglise setter |
| FCI-luokitus |
ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 2.2 Setterit #2 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 65–68 cm narttu 61–65 cm - käyttökoirat jonkin verran pienempiä |
| Väritys | mustan, oranssin, keltaisen tai maksanruskean kirjava valkealla pohjalla. Väritys voi olla myös tricolour, eli mustia ja ruskeita pilkkuja valkealla pohjalla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Englanninsetteri (engl. English Setter) on englantilainen koirarotu. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis index[2].
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englanninsetteri on korkea, pitkäturkkinen ja melko kevytrakenteinen. Pää on pitkä ja kapea, niska lihaksikas. Häntä on pitkä ja tuuhea. Säkäkorkeus on 61–68 cm. Englanninsetterillä on pitkä turkki, joka voi olla mustan, oranssin, tai maksanruskean kirjava valkealla pohjalla.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englanninsetteri kuuluu FCI:n roturyhmään seitsemän, seisovat kanakoirat. Rotu on jalostettu etsimään ja seisomaan nimenomaan kanalintuja, mutta sitä voi hyvin käyttää myös vesilintujahdeissa noutavana koirana ja tottunut riistakoira seisoo kyllä jäniksetkin, vaikkeivat ne erityisesti olekaan sille ominta toiminta-alaalähde?.
Vaikka Englanninsetteri on metstästyskoira on se kotikoirana lapsiystävällinen ja se kaipaa huomiota ja hellyyttä. Englanninsetteri on kiltti myös toisia koiria kohtaan mutta erittäin leikkisä.
Englanninsetteri on vilkas koirarotu, joka vaatii paljon liikuntaa. Lenkkeilyksi ei useinkaan riitä kävelyttäminen tai edes pyörällä juoksuttaminen, vaan koira vaatii tilaa juosta irrallaan, mikä puolestaan edellyttää jonkinlaisen perustottelevaisuuskoulutuksen koiran kiinnisaatavuuden helpottamiseksi.
Jotta rotua voitaisiin käyttää sen käyttötarkoitukseen eli kanalintujen metsästämiseen, vaatii koira varsin perinpohjaisen tottelevaisuuskoulutuksen. Mitä nuorempana sen koiralleen opettaa sen helpompaa sen kanssa toimiminen maastossa on. Kuitenkin perustottelevaisuuden tulisi olla kunnossa riistakoulutusta aloitettaessa.
Englantilaisten kanakoirien käyttöominaisuuksia mitataan kanakoirien metsästyskokeilla. Nämä jakaantuvat edelleen kenttä-, tunturi- ja metsäkokeisiin. Metsäkokeissa kokeillaan koiria yksittäin ja muissa koemuodoissa pareittain. Koeluokkia on kokeissa kolme: nuortenluokka alle 22 kk ikäisille, avoinluokka ja voittajaluokka. Kaksi ensimmäistä ovat laatuluokkia ja kolmas on kilpailuluokka. Voittajaluokassa voivat kilpailla avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttaneet koirat.
Historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitä ilmeisimmin 1800-luvulla englanninsettereitä tuotettiin Suomeen metsästystovereiksi jokseenkin samoihin aikoihin kuin muihinkin Pohjoismaihinlähde?. Kun 1889 perustettu Suomen Kennelklubi julkaisi viisi vuotta perustamisensa jälkeen ensimmäisen rotukirjan, siinä oli tiedot 32:sta englanninsetteristä. Yhteensä tuossa rotukirjassa oli 275:n eri rotuisen koiran tiedot, ja niistä englanninsettereitä, pointtereita ja irlanninsettereitä oli yhteensä 85 koiraa. Englantilaiset kanakoirat muodostivat siis varsin merkittävän osan rotukoirista maamme järjestäytyneen kenneltoiminnan alkutaipaleella.
Useimmat ensimmäisiin rotukirjoihin merkityistä englanninsettereistä olivat Suomessa kasvatettuja ja jotkut Venäjällä asuvien suomalaisten kasvattamia. Ruotsista, Venäjältä ja Englannista oli tuotu muutama koira ja joku yksittäinen Belgiasta, Ranskasta ja Irlannista. Rotukirjoihin merkittyjen koirien taustat olivat varsin usein Englannissa. Kasvattajista kohoavat esille sellaiset nimet kuin Axel Uddström, A. Standertskjöld, J.B. Lagus, G. Schmidt, N. Mexmontan ja A. af Enehjelm. Valtaosaltaan nämä alkuaikojen setterimme olivat mustavalkoisia eli blue beltoneja.
1800-luvun loppupuolella oli tyypillistä, että kukin kasvattaja pyrki itsenäisesti luomaan ihanteellista metsästyssetteriälähde?. Vasta kun vuonna 1893 alettiin järjestämään kenttäkokeita ja kanakoiraväki enenevässä määrin kiinnostui koetoiminnasta, alkoi myös syntyä yhtenäisempää käsitystä kasvatustavoitteistalähde?. Settereiden, niin kuin pointterinkin, kannalta kaikkein tärkein tapahtuma oli Hönshundssektionin – Kanankoiraosaston perustaminen Suomen Kennelklubiin 11.5.1901. Se oli Pohjoismaiden ensimmäinen kanakoirien rotujärjestölähde?.
Pohjoismaissa on englanninsetteri säilynyt rotutyypiltään varsin pitkään hyvin yhtenäisenä. Etenkin norjalaiset ovat onnistuneet pitkälti säilyttämään rodun sellaisena kuin mm. Laverack ja Llewellin sen aikoinaan loivat - nopeana ja kestävänä metsästyskoirana, jonka kauneus hivelee silmää.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 14.7.2022.)
- ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 197. Chatto & Windus: Piccadilly.
